Nimblog: Selain jo vuodesta 2006 – Reilu kulaus huuhtoo arjen merkityksettömäksi (I.A.)

Life on Mars?

Tähän D. Bowien esittämään kysymykseen saatetaan saada positiivinen vastaus yllättävällä tavalla. Entinen NASAn työntekijä Jim McLane nimittäin ehdottaa kustannusten säästämiseksi Marsiin yhdensuuntaista yhden henkilön matkaa.

Artikkelissa esitetyt pointit ovat kieltämättä vinhoja – ehkä tämän kaiken kurjuuden keskellä ihmisiä innostamaan tarvitaan aito 60-lukulainen seikkailu, ja mikäpä olisi parempi kuin pioneerihenkinen marsinvalloitus! Tuen ideaa, ja jos seuraava joulupatakeräys suunnataan Mars-matkailuun, niin euro pataan vilahtaa.

Jaa että miksi Marsiin pitäisi yleensäkään mennä? Koska se on siellä!

Iltalehden tyyli raportoida Malagan bussiturmasta vetää sanattomaksi.

Jokela-uutisoinnin repostelusta juuri päästyämme valtamedia räpsäyttää taas tutun syntilistansa esiin. Haastatellaan shokissa olevia ihmisiä, vähät välitetään kohteliaisuudesta tai yksityisyydestä ja sitten jälkeenpäin jeesustellaan median tavasta käsitellä ihmisten surua. Ilmeisesti toimittaja Parkkoselta on jäänyt etiikkakurssit käymättä.

Jälleen on hyvä hetki laittaa Iltalehti verkkopalveluineen henkilökohtaiseen banniin. Edellisestä iltapäivälehtiboikotista onkin jo aikaa. Silloin tosin kohteena oli Iltasanomat.

PS: Aamulehti voitti kilpailun omituisimmasta Malaga-uutisesta.

Nyt kun on nähty, kuinka hienosti on toiminut KOK:n idea ihmisoikeuksien parantamisesta myöntämällä olympiakisat niitä tukahduttavalle hallitukselle, on aika viedä ajatusta rohkeasti eteenpäin.

Tässä muutama ehdotus vuoden 2016 kisojen pitopaikaksi (vuoden 2012 kisathan myönnettiin käsittämättömästi maalle (Iso-Britannia), joka ei luvannut ihmisoikeuksiaan parantaa):

Khartoum, Sudan
Riyadh, Saudi-Arabia
Belgrad, Serbia

Kisojen myöntämisen ehtona on tietenkin ko. hallitusten lupaus ihmisoikeuksien parantamisesta omissa maissaan. Muussa tapauksessa KOK on very concerned!

PS: Amnestyn Beijing-kuteet ovat ihan stylet. Alkaakin Amnesty-pipo olemaan jo aikamoisen kulahtanut.

Perinteinen talous ponnistelee kohti digitaalista maailmaa, ja asiasta raportoi missionsa mukaisesti myös Digitoday.

Osoittaa ihailtavaa laajakatseisuutta luokitella lieksalainen karkkinäpistys tietotekniikan, tietoliikenteen, finanssimaailman tai media-alan ilmiöksi tai tapahtumaksi, jota on pakko analysoida.

Haistelen vuoden 2008 journalistipalkintoa digitodayn toimitukselle. Samantasoisilla skuupeillahan se viimeksikin voitettiin.

Erkon hömppä-tv-kanava JIM [dzi:m] halventaa härskillä tavalla feudaaliajan Japanin kunniakkaita salamurhaajataistelijasissejä, ninjoja.

Tämän legendaarisen taistelijaluokan kunniaksi luodun tv-sarjan “Ninja Warriorin” (Sasuke) suomenkieliseksi nimeksi on läiskäisty täysin uskomattomasti “Kahjot ninjat“.

Katsotaan vain, kuinka kahjolta JIMin vastaava tuottaja Ville Toivonen näyttää, kun ninjasoturit kostavat häpäisijöilleen!

Vielä vaan jatkuu tämä hauskuus; Sampopankilta taisivat kosahtaa huhtikuun alun suoraveloituksista lähes joka ikinen. Suurin osa Amnestyn jäsenistä sai nimittäin tänään seuraavasti alkavan sähköpostin:

Hyvä vastaanottaja,
Sampo-pankin tekemän tietojärjestelmämuutoksen johdosta Amnestyn huhtikuun alun suoraveloitukset epäonnistuivat kokonaan.

ja jatkuu:

Sampo-pankki oli unohtanut tiedottaa suoraveloituksia tekeville asiakkailleen koodimuutoksesta, joka vaikutti siten että suoraveloitukset eivät onnistuneet, vaikka saimme ilmoituksen hyvin läpi menneestä suoraveloitusajosta. Tiliotteiden saaminen Sampo-pankista ei myöskään onnistunut viikkoihin, joten saimme tietoomme asian lopulta liian myöhään, jotta asia olisi voitu korjata.

Amnestyn tiedottajalle pisteet suorasanaisuudesta: kirjeessä ei mainita “melkein onnistui”, “hiukan meni pieleen”, vaan todetaan suoraan, että hommat “epäonnistuivat kokonaan”. Mielenkiintoista on myös miettiä sitä, mikä systeemi generoi ilmoitukset onnistuneista suoraveloituksista. Ei ihme, että konttoreilla on väännetty pitkää päivää.

Korvaukseksi Sampopankki voisi tempaista mojovan lahjoituksen Amnestylle. Kaikenkaikkiaan yhä nolommaksi ja nolommaksi muuttuu tämä “tietojärjestelmäuudistus”. Ei ole uskottavuusongelmaa, ei toki…

Rock Band USA:ssa: 148 dollaria.

Rock Band Euroopassa: 196 euroa. (peli ja instrumentit myydään erikseen)

Tämän päivän kurssin mukaan 148 dollaria on 93 euroa. Tai toisinpäin, 196 euroa on 312 dollaria!

Tällaista totaalisen härskiä hintavedätystä ei voi hyväksyä, vaikka kuinka pelin tekijät yrittävät hintaa puolustella. Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö Rock Band olisi uusi ja erilainen pelikokemus, vaan siitä, että pelin tekijä Harmonix ja julkaisijat EA ja MTV Games yrittävät Euroopassa riistää täysin samasta Kiinassa kolmella dollarilla tuotetusta muovirihkamasta yli kaksinkertaista hintaa!

Rock Band saa jäädä hyllyyn. Herran jestas, tuolla hinnallahan saa jo oikean instrumentin, jonka soittelu on varmasti hauskempaa kuin Rock Band -pelleily.

PS: tulen toki koittamaan, jos joku kavereista pelin ostaa.

Sampopankki ilmoitti korjaavansa asiakaspalvelun ongelmat kesäkuuhun mennessä.

Hienoa huomata, että lafka on ottanut käyttöön vihdoinkin edes yhden IT-alan parhaista käytännöistä – vuosilukua ei mainita!

Pankkipalveluiden toimivuudesta ei puhuta vielä mitään. Itse sain Sampopankista viimeinkin luottokorttilaskun, eräpäivä oli sopivasti juurikin sama päivä, eli huhtikuun viidestoista – sentään sovitun mukaisesti. Olipahan muuten laskukin mahdollisimman sekava – verkkopankin käytettyyskatastrofi on onnistuttu siirtämään myös paperilaskuihin.

EDIT: Äh, olinpa hölmö, kun en ymmärtänyt turvautua luottokorttilaskun lukuohjeisiin. Nythän kaikki on selvää. Jotain mätää on kyllä siinä, että jokaikiseen toimintoon tarvitsee nykyään ohjeen. Miksi mikään ei ole enää yksinkertaista?

Itänaapurimme princeps Vladimir Putin näyttää suomalaisille harrastelijoille, miten homma pitää hoitaa:

1. dumppaa vanha vähin äänin
2. speksaa uuden kumppanin ominaisuudet; pistä listalle ihan kaikki mitä tulee mieleen, älä kainostele (esimerkiksi 24-vuotias rytmisen kilpavoimistelun olympiavoittaja vois olla kiva)
3. ota omasi eleettömästi kuin judoka
4. profit!!

Ei siis puberteettisia tekstareita julkisuudenkipeille tanssijattarille eikä säälittävää nettivonkausta vaan suoraviivaista ja laadukasta toimintaa.

Kyllä nyt Ikeä mahtaa harmittaa, ja Kremlissä lienee ruuhkaa. Luulisi, että ainakin Silvio haluaa pikimiten käydä tarkistamassa uuden parisuhteen tilan. Ja eiköhän Stubbkin jo Moskovan junaan lippuja varaile…

Sampopankin lievät tietoturva-, käytettävyys- ja laskutusongelmat kalpenevat Oklahoman vankeinhoitolaitoksen kuprun rinnalla. Kaverit unohtivat suojata saittinsa URLin kautta annettavia SQL-kyselyjä vastaan. Tai oikeastaan eivät unohtaneet, vaan perustivat koko toiminnan sen varaan.

Päivittäinen Mitä Vittua kertoo lisää. Mahtava tapaus – ihan tuollaiseen tuskin Suomessa törmää.

Matti Vanhasen mahtavat tekstiviestit ovat vihdoinkin julkisuudessa. Eihän näistä kannattaisi kirjoitella, mutta kun tilanne on vaan niin herkullisen absurdi.

Kun aamulla kuulin, että joku tuikituntematon ruotsinsuomalaisen pikkulehden toimittaja Seppo Isotalo on viestit julkistanut, ensimmäisenä tuntemuksena oli lähinnä lievä kiukku. Oliko nyt aivan pakko nämäkin vielä julkistaa – oli vaikea uskoa, että näillä Vanhasen sykintäviesteillä on minkäänlaista yhteiskunnallista merkitystä.

Myöhemmin päivällä tajusin, että ensinnäkään poliitikkojen korkeat palkat eivät enää tulekaan pelkästään suuren vastuun takia, vaan palkkioilla kompensoidaan myös naurunalaiseksi joutumista ja yksityisyytensä menettämistä. Viestit luettuani olinkin lähinnä huvittunut. Ei Vanhasen teksti aivan yhtä railakasta ollut kuin Prinssi Charlesin “haluaisin olla tamponi sisälläsi” -lässytykset Camillalle, mutta samaa noloa tasoa lähestyttiin.

Toisekseen oli mukava huomata, että Matti Vanhanen on sittenkin mies. Raukka pieni miespolo ja juuri niin mielikuvitukseton ja todellisuudesta irrallaan kuin julkisesta esiintymisestä on voinut päätelläkin, mutta on hän sentään joskus yrittänyt jotain tunteakin.

Ja kolmanneksi: onhan Vanhanen sen verran pässinpää-pääministeri ollut, että pienikin kiusa on hyvästä. Ja jos kävisi niin onnellisesti, että Vanhanen tämän prosessin päätteeksi jostain syystä päättäisi erota, olen valmis myöntämään muutamankin Pro Finlandia -mitalin tällä Isotalo-tyypille.

Oman etunsa tähden suosittelisin Matille nyt vain tiukkaa “turpa kiinni” -doktriinia. Kommentoimalla tätä tuoreinta käännettä pääministeri menettää viimeisetkin rippeet arvovallastaan. Odottelen vain, uskaltavatko esimerkiksi Tabermann tai Veltto huutaa eduskunnan täysistunnossa “nati nati” tai muita vastaavia kiusallisia heittoja. No, ehkä se olisi  jo turhan kohtuutonta työpaikkakiusaamista. NOT.

(ja lopuksi: oikeastihan Vanhasen viestit olivat aivan järkyttävää luettavaa! Okei, SMS:t kirjoitetaan kiireessä ja kiihkossa, mutta silti: ei yhtään välimerkkiä!? Ei kyllä omalla kohdalla tulisi suhteesta yhtään mitään, jos viestit olisivat tuollaista käsittämätöntä siansaksasoopaa. “Ranskassa yhä aurinko paistaa tää päivä meni hyvin”. Huhhuh… toivottavasti välimerkit olivat kadonneet vain kuulustelupöytäkirjoista ja alkuperäisissä olisi sentään joku tolkku ollut. Muuten olen tosissani huolestunut pääministerin älykkyyden tasosta ja hänen asettamastaan esimerkistä äidinkielemme kunnioittamisen suhteen. Nykyiselle älykkään oloiselle heilalleen Matti tuskin tuollaista skeidaa kehtaa näpyttää. Ikelläkin olivat sentään välimerkit hallussa.)

Vanhoihin valokuviin tulee aina rutkasti lisätenhoa, jos kuvat ovat värifilmille kuvattuja. Vanhoihin aikoihin yhdistää niin ilmiselvästi mustavalkoisuuden, että yhtäkkinen värikylläisyys luo omituisen epätodellisen ja mystisen fiiliksen kuviin.

Tätä mystistä fiilistä tarjoaa nyt Yhdysvaltain Kongressin Kirjasto, joka on siirtänyt kopioinut Flickriin (miten hitossa “flickr” taipuu suomen kielellä) omista varastoistaan parisataa tuhatta kuvaa, joista osa on myös uljaita värikuvia.

Värifilmi 1930-luvun Amerikassa maksoi palkkatasoon nähden luultavasti huimaavia summia. Jotain hohtoa valokuvaukseen toi eittämättä se tosiseikka, että jokainen räpsäys maksoi päivän palkan. Vähän kuin 15 vuotta sitten tyhjä cd-aihio maksoi 50 mk. Levynpoltto oli harras tilaisuus.

(PS: windows/mac-ympäristöissä kuvat kannattaa selailla PicLensillä. Missä Linux-versio, mur!)