Totuus uskonnonvapaudesta ja -opetuksesta

Muistaako kukaan ala-asteen uskonnontunteja? Vanha Testamentti, vedenpaisumus, Baabelin torni, Kymmenen käskyä. Uusi Testamentti, vesi viiniksi, Lasarus kuolleista, uskontunnustus, vuorisaarna, lähetyskäsky, apostolien teot ja Ilmestyskirjan pedot. 

Hyvin usein nämä raamatulliset "totuudet" iskettiin pienten ekaluokkalaisten aivoihin uskovaisen opettajan johdattamana. Itselle on jäänyt elävästi mieleen oman ala-asteeni uskonnon-, historian-, maantiedon ja biologian opettajan opetukset mm. ateistisen Neuvostoliiton lipun heraldiikasta: Sirpillä kaula katki, vasaralla pää tohjoksi ja sittenpä sitä ei näekään enää kuin tähtiä. Toinen anekdootti liittyy tapaukseen, kun kellariluokan ovi aukesi yhtäkkiä itsestään. Opettaja nostaa kätensä kohti taivasta (kattoa), ja toivottaa Pyhän Hengen tervetulleeksi siunaamaan oppitunnin. Hetken päästä luokkaan tallusti kolme remonttimiestä; me oppilaat jäimme arvailemaan, oliko tässä se paljon puhuttu pyhä kolminaisuus.

Kouluiässä imemme tiedostamatta kaikki ne perusperiaatteet, joilla elämää elämme. Opettaja on auktoriteetti, hän opettaa: varpunen on pikkulintu, 2+2 on 4, Venäjänmaa on mahtava ja Jeesus kuoli ristillä ja nousi kuolleista.

Kohta alkaa olla jo kiire saada tunnustuksellisuus kitkettyä koululaitoksesta pois. Ei tarvita suurtakaan ajatusleikkiä, kun huomataan nykyisen meiningin, jossa mm. USA:ssa katolisten lapset käyvät katolista koulua, juutalaisten lapset juutalaista koulua, muslimit islamilaisia kouluja ja protestanttisten kirkkojen jäsenet omia koulujaan, aiheuttavan myöhemmin elämässä eteen tulevat ennakkoluulot. Jos on pienestä pitäen kuunnellut "Jumalan sanaa", on aika helppo vastoinkäymisten tullessa vastaan syyttää ongelmistaan vääräuskoisia – ja vastapuoli tuntee samoin.

Suunnilleen tätä asiaa tuo esiin Richard Dawkins kirjassaan "God Delusion". Olen pitkään pitänyt Dawkinsia ääriateistina, lähes yhtä pahana fundamentalistina kuin muslimimullahit , kristityt kirkonmiehet ja juutalaisrabbit. Kun kirjaa ei kuitenkaan jaksa kukaan lukea, kannattaa tutustua miehen haastatteluun ja kaksiosaiseen sarjaan "The Root of All Evil" (Dawkins vastusti tätä nimeä), ensimmäinen osa on nimeltään "God Delusion" ja toinen osa "Virus of Faith". Dawkins on kieltämättä provosoija, mutta ohjelmat katsottuaan on pakko myöntää, että omat ajatukseni lähestyvät koko ajan Dawkinsin aivoituksia.

En ole pitkään aikaan nähnyt ala-asteen uskonnonkirjoja, enkä täten tiedä minkälaista tekstiä niissä nykyään on. Sen tiedän, että ala-asteissa on useita uskovaisia opettajia, jotka eivät käytä tilaisuutta käyttämättä ja opettavat uskontoa nimenomaan tunnustuksellisella otteella.

Suomen luterilaisen valtionkirkon ote on tietenkin tiukka, ja suomalaiseen yhteiskuntaan luterilaisuus kuuluu lähes erottomattomana osana – varsinkin lasten osalta. Jos lapsi on kastettu, hän ei voi erota kirkosta omasta aloitteestaan, ei sitten millään. Ensimmäinen mahdollisuuskin tulee vasta 12-vuotiaana, jolloin vanhempien aloitteesta lapsi saa erota kirkosta tai liittyä kirkkoon. Tähän tarvitaan lapsen suostumus. 15 vuotta täytettyään lapsi voi jo erota omasta aloitteestaan, mutta tähän tarvitaan nyt puolestaan vanhempien suostumus!

No, eihän sitä äänestääkään saa vasta kuin 18-vuotiaana. Suomi ei taida kansalaisilleen täysin demokraattinen olla ennen täysi-ikäisyyden saavuttamista.  Ironista on, että luterilainen kirkko on ollut tässä täysi-ikäisyysdilemmassa edelläkävijä alentamalla kirkollisvaalien äänestysikärajan 16:een. Eli jos olet 16-vuotias, saat äänestää, mutta erota et voi.

Kirkon piirissä on lisäksi erittäin fiksuja johtohenkilöitä, jotka ymmärtävät kirkon nykyiset ongelmat, jotka useat kumpuavat juuri tästä "pakosta" kuulua kirkkoon ja sen aiheuttamaan apatiaan kirkkoa kohtaan. Yksi näistä fiksuista on Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka, joka esitelmässään varoittaakin kirkkoa nuorten mielten ja sydänten menettämisestä. Tässä onkin mielenkiintoinen dilemma. Kirkko on sinänsä oikealla asialla saarnatessaan anteeksiantoa, laupeutta ja kymmentä muuta kivaa. Myös kirkon ulkomaanapu ja muu kehitystyö on arvokasta. Miten vain saisi kirkon luopumaan tunnustuksellisuudesta? Hölmö kysymys. Saman tien voisi kysyä, miten saisi Britney Spearsin pois otsikoista.