Tekijänoikeudet ja kuolleiden muusikoiden seura

Viime torstain Financial Timesissa oli komea kokosivun ilmoitus, jossa vaadittiin äänitysten tekijänoikeusrajan nostamista Iso-Britanniassa 50 vuodesta 95:een vuoteen. Allekirjoittajina oli useita taloudellisesta toimeentulostaan aiheellisesti huolestuneita veteraanimuusikoita ja -yhtyeitä, kuten Sir Cliff Richard, Sir Paul McCartney ja U2. Yhteensä listassa oli noin 4000 nimeä.

Muusikkojen hädän ymmärtää, kun muistaa että jo vuonna 2012 klassiset alkuperäiset Beatles-äänitykset kuten "Love Me Do" ja "I Want to Hold Your Hand" vapautuvat tekijänoikeuden alta ja siten ovat yleistä omaisuutta ja vapaasti lisättävissä kirjastojen kokoelmiin, erilaisille kokoelmalevyille, uusille levyille miksattuina sampleina ja niin edelleen.

Oikeudet itse sävellyksiin ja sanoituksiin säilyvät edelleen alkuperäisillä tekijöillä, sillä niihin sovelletaan käsittääkseni samaa säännöstöä kuin kirjoihinkin, eli oikeudet ovat voimassa 70 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen. Uusista Beatles-kovereista kolahtaisi köyhän Paulin taskuun siis edelleenkin normaalit rahasummat.

Kun tekijänoikeuksia automaattisesti jatketaan lähes 100:aan vuoteen tai jopa loputtomiin, kuten USA:ssa, tulee kauan sitten unohdettujen äänitysten hyödyntämisestä aina vain vaikeampaa. Ei nimittäin ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tiettyä musiikkikappaletta, elokuvaa tai muuta sellaista ei yksinkertaisesti voi käyttää, koska kukaan ei enää tiedä, kenellä oikeudet ovat. Ja kukaan ei kuitenkaan ole niin tyhmä, että käyttäisi kaupalliseen tai muuten julkiseen esitykseensä materiaalia, jonka oikeuksista ei ole etukäteen sovittu. (NimBlogia ei lasketa).

Kirjailija Veijo Meri sanoo: "Mikään ei voi olla niin päin persettä, etteikö siinä jokin jo naurattaisi.". Näin on myös tässä tapauksessa. Nimittäin: alkuperäisen ilmoituksen allekirjoittajissa on elävien kirjoissa olevien artistien lisäksi myös kuolleita artisteja, jotka ovat ilmeisesti musiikkiteollisuuden toimesta kaivettu haudasta ja uudelleenanimoitu allekirjoittamaan vetoomus! Kuolleiksi listasta on tunnistettu ainakin Lonnie Donegan (k. 2002) ja Freddie Garrity (k. 2006).

Tämä on eittämättä hyvä uutinen kaikille musiikinystäville. Ehdotankin alkuun ainakin Freddie Mercuryn ja John Lennonin uudelleenanimoimista ja samantien studioon passittamista. Saamme heiltäkin vihdoin uutta materiaalia. Suomessakin Teoston täytyisi olla hereillä ja aloittaa animointiprosessi. Olisi mautonta herättää Juice näin äkkiä kuoleman jälkeen, joten aloitettakoon Rauli "Badding" Somerjoesta ja Sammy Babitzinista. Olavi Virta levätköön rauhassa.

Vakavasti puhuen, aiempana mainittuun ongelmaan tekijänoikeuksien automaattisesta jatkamisesta on esitetty mielestäni hieno ratkaisu: vaaditaan oikeuksien uudistamiseksi kirjallinen pyyntö alkuperäiseltä tekijältä sekä viiden punnan käsittelymaksu. Ideaa on esitelty täällä.

Tällainen ratkaisu mahdollistaisi sekä oikeuksien sujuvan siirtymisen public domainiin että samalla varmistaisi teoksistaan herkkien artistien oikeuden kontrolloida tekeleidensä käyttötapoja. Esimerkiksi minä en haluaisi pornoleffojen taustoille säveltämääni muzakia käytettävän jonkun helkkarin taideleffan lopputekstien päällä. Joka tapauksessa oikeuksien pitäisi raueta viimeistään 70 vuoden kuluttua taiteilijan kuolemasta. Mieluiten vielä aiemminkin.

Loppukaneettina vielä muistutus vanhasta viisaudesta uudella mausteella: valhe, emävalhe, tilasto, mielipidemittaus.