Se et ole sinä, se on sun kirjas!

New York Timesissa on hauska artikkeli suhteenmuodostuksen ja kirja(llisuus)maun yhteydestä toisiinsa.

Vaikka onkin hauskaa löytää ihminen, joka kiinnostavuuden on lisäksi samanhenkinen lukija, ei ainakaan itselläni (joo joo, massiivista kokemusta onkin) minkäänlainen kirjamaku tai edes hirvittävät suosikkikirjat ole ylitsepääsemättömänä ongelma olleet. Tosin jutussa mainitaan, että saattaa olla sukupuolikysymys: (mikä nykyään ei ole? lat.huom.)

Rare is the guy who’d throw a pretty girl out of bed for revealing her imperfect taste in books.

Maailmassa on kirjoja ja ihmisiä niin helvetisti, että todennäköisyys sille, että kaksi ennalta toisilleen tuntematonta ihmistä olisi samaa mieltä mistä tahansa kirjasta (perusteluineen!) on aika pieni. Oikeastaan on parempi, jos tutustumisvaiheessa luettujen kirjojen luettelo olisi hyvinkin kohtaamaton; siitähän saa hyvää harjoitusta keskustella kirjoista, joita ei ole lukenut ja (teko)syyn tuputtaa onnettomalle toiselle puolet mielikirjoistaan luettavaksi. Sama pätee myös elokuviin ja musiikkiin (ja kyllä, syyllistyn tähän usein).

Tarinan opetus ja totuus on kuitenkin piilotettu tarinan sivuun linkitettyyn blogiin ja sen kommentteihin:

Suffice it to say that for those of us cursed with literary interests — and no small amount of intellectual snobbery — taste in books can have a limiting effect on our romantic lives. It’s hard enough to find someone compatible based on the basics — looks, brains, interests, morals — without upping the ante with taste in books.

Ja (kommenteista)

Let our passion for literature expand our lives, not make them more narrow.

Nämä sanat luettuani ja ymmärrettyänikin linkkaan silti omaan kirjastooni ja pakkaan rosebud-armybagiini taas joitain turhia kirjoja laukunpainoksi – tyhjä laukku on hölmön näköinen. Benjamin Kunkelin Jumissa ja Richard Dawkinsin Blind Watchmaker tasapainotettuna Carl Hiaasenin Skin Tightilla on varmaan sopiva setti.

Tärkeintä on olla ennakkoluuloton, mutta tietää suunnilleen, mistä tykkää. On ihan OK tykätä Dan Brownista, mutta Reijo Mäki alkaa olla jo riskirajoilla. Mutta: jos toisen osapuolen kotona/kämpässä/sillanala-asumuksessa ei ole lainkaan kirjoja, on parasta suunnata kohti ulko-ovea ja tilata taksi.

(ja olipas mukava kirjoittaa muustakin kuin Sampopankista)