Politiikkaa vaalien alla

Eduskunta sai juuri pakettiin vaalivuoden budjetin, ja kaikkihan muistavat, miten kansanedustajat niin oppositiossa kuin hallituspuolueissakin liputtivat yhdeksän hyvän ja kymmenen loistavan lupauksen puolesta.

Yksi lupauksista ja jopa virallisista aloitteista myös hallituspuolueen kansanedustajien taholta olivat korotukset opiskelijoiden opintotukeen ja tulorajoihin.

Tänään tiistaina oli päätösten aika, ja tuskin kukaan oikeasti yllättyi, kun SAKDP:n ja Maalaisliiton hallitusjuntta (pl. demareitten Marjaana Koskinen ja Esa Lahtela) päätti rajattomassa viisaudessaan olla nostamatta yhtään mitään seuraavalle vuodelle. Pahimpina takinkääntäjänä mainitsen Kepun Antti Kaikkosen, demareiden Susanna Rahkosen ja RKP:n Mikaela Nylanderin. (varoituksen sana: Antilla on kamalat Flash-sivut). Tanja Saarela sentään rehellisesti totesi jo pari kuukautta sitten, että opintorahaa ei aiota nostaa, piste.

Jatkossakaan opiskelijoiden asemaan tuskin on tulossa parannusta, koska suurteollisuusdemareiden puheenjohtaja Don Eero ei ole edes tietoinen edustamansa kansan oloista tai eduista. Olen muuten Olli Saarelan kanssa suunnilleen samaa mieltä Eeron herättämistä tunteista.

Eduskunnan tämänpäiväinen esitys oli muutenkin aika säälittävä. Ressukka-kansanedustajat joutuivat ankarasti keskittymään työhönsä, kun oli niin monta äänestystäkin, ja niinhän siinä kävi, että mm. Kaarina Dromberg äänesti vahingossa omaa esitystään vastaan. Vai olikohan vahinko – eihän kansa eduskuntaäänestyksiä seuraa, sehän riittää kun esiintyy julkisuudessa joviaalin aloitteensa kanssa, ja suosio on taas taattu seuraavissa vaaleissa. 

Huoh, ehkä en vain ymmärrä politiikkaa. Kaikkosen Anttihan se totesi, että aloitteita voi tehdä ja niitä voi megafonin kanssa eduskunnan portailta suureen ääneen julistaa, mutta neuvotteluissa wanhemmat valtiomiehet kuten omakotiasuja Vanhanen ja ammattiliittojyrä Heinäluoma sitten kertovat, että Antti-boy, äänestät hallituksen mukana tai itket ja äänestät hallituksen mukana. Tai Antti heitetään sietämättönä populistina ja reaalipolitiikkaa ymmärtämättömänä Perussuomalaisten ryhmään, ja sitten ei naurata enää ollenkaan. Perussuomalaisena ei pääsekään vanhempana ja väsyneempänä tekemään Vileneitä. Tai jos pääseekin, niin kukaan ei ole ainakaan järkkäämässä virkaa OECD:sta tai jonkun lämpimän maan suurlähetystöstä.

Tämä koko jupakka tekee helpoksi ensi vaaleissa äänestämisen. Hallituspuolueet out, Vasemmistoliitto Korhosen johdolla out, Perussuomalaishörhöt out, krisitllisdemokraatit ja kokkarit periaatteesta out, jäljelle jää…kuka arvaa?

PS: Äh, korjaus väitteeseeni, että mitään ei koroteta. korotetaanpas sittenkin; nimittäin ateriatukea 20 senttiä per ateria! Kai tämä on parempi kuin ei mitään?

EDIT: Yllä nimeltä mainitut demari- ja kepuedustajat Rahkonen ja Kaikkonen (Kaikkosen flässi-sivuille on mahdoton linkata järkevästi) tietenkin selittävät äänestyskäyttäytymistään parlamentarismin pelisäännöillä ja sillä, että "kaikkea ei voi saada". Näinhän se menee – budjettiäänestykset eivät ole ns. omantunnon kysymyksiä, joissa kansanedustajat saisivat äänestää oman mielipiteensä mukaisesti. Kun rahoja jaetaan, äänestetään kuten on yhteisesti kabinetissa sovittu (tai kuten Eero ja Matti yhteisesti sopivat).

Myönnetään, että on hiukan epäreilua syyttää niitä, jotka edes yrittävät, mutta kansan silmissä näiden aloitteen allekirjoittajien toiminta näyttäytyy silti kaksinaamaisena pisteidenkeruuna. Olihan hallituksen riveissä pari edustajaa, jotka äänestivät opposition mukana. Tässä nyt voidaan pohtia sitä, onko hallituksen mukana vastentahtoisesti äänestäminen poliittista rohkeutta vai pelkuruutta. Vaikea kysymys. Ryhmäkuri on yliarvostettu asia, vaikka se pitääkin hallitukset koossa ja päätöksenteon rasvattuna.

Lobbaus opintotuen puolesta olisi kenties pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin ja kohdistaa se (kuten Rahkonen neuvoo) asioista mitään tietämättömän eduskunnan vanhemman kaartin suuntaan. Näin toiveita esityksen läpimenoon Eeron ja Matin puristamissa "budjettikehyksissä" olisi ollut enemmän.

Hyvä asia tässä kai on se, että seuraava eduskunta ja sen pohjalta muodostettava hallitus ei yksinkertaisesti KEHTAA olla nostamatta opintotukea. Toivottavasti tämä asia nousee yhdeksi vaalikampanjateemaksi, ja kansa muistaa kuunnella poliitikkojen lupauksia "hyssälä-filtteri" päällä, eli jos joku lupaa 300 euron korotuksia, ei kannata uskoa.

Miksi muuten kulttuuriministeri päättää opintotukiasioista? Luulisi, että se on opetusministerin esityslistalla?