London Review of Books

Suomessa vähemmän tunnettu London Review of Books on Lontoossa (duh) ilmestyvä kirjallisuuslehti. Lehti luonnehtii itse itseään näin:

The London Review of Books was founded in 1979, during the year-long lock-out at the Times. For the first six months, the LRB appeared as an insert in the New York Review of Books. In May 1980, the London Review of Books jumped out of the parental pouch and became a fully independent literary paper. It has been published twice a month ever since.

The London Review of Books has been dedicated to carrying on the tradition of the English essay. In this respect, it is not very different from one of the great 19th-century periodicals. It gives its contributors the space and freedom to develop their ideas at length and in depth.

Itselleni lehti on tullut tammikuusta 2005 lähtien, ja vaikka lehti ei ole halpa ja vaikka hyvin moni artikkeli on jäänyt lukematta, tilaus ei ole kaduttanut. Hyvän englanninkielisen esseen lukeminen on aina paikallaan, vaikka meikäläisen lukutaidolla ja sivistystasolla lukemisen ymmärtäminen saatika sisäistäminen ei aina onnistu.

Viikon alussa tupsahti taas uusi numero, ja ensimmäisen selailun jälkeen haaviin tarttui kaksi mielenkiintoista artikkelia. Hauskempi ja lyhyempi on "Short Cuts" -palstalta Thomas Jonesin hulvaton kertomus elektronisista kirjoista ja Michael Crichtonista. Toinen, vakavampi ja pidempi on Pakistanin diktaattorin Pervez Musharrafin omaelämäkerran arvostelu.

Musharrafin kirjan arvostelu on malliesimerkki hyvästä arvostelusta; kirjan käsittelemä aihe on perusteellisesti taustoitettu, ja arvostelun luettuaan ei pelkästään tiedä, onko kirja hyvä vai huono, tietää myös kirjan käsittelemästä aiheesta paljon enemmän. Ainakin siinä tapauksessa, jos edeltävät tiedot ovat olleet hatarat. Lisäksi arvostelusta työntyy yleensä läpi arvostelijan henkilökohtainen mielipide ja tulkinta, joka parhaimmillaan luo keskustelua lehden "yleisönosastolla" kuukausia alkuperäisen arvostelun jälkeenkin.

LRB julkaisee myös katsauksia yleispoliittisiin asioihin, mm. viime maaliskuussa julkaistu laaja kirjoitus Israelin vaikutusvallasta USAn ulko- ja sisäpolitiikkaan aiheutti sen verran laineita ympäri maailman (mm. perinteiset syytökset anti-semitismistä), että lehti päätti lopulta järjestää aiheen tiimoilta paneelikeskustelun. Herkkä aihe, olihan Suomessakin kohua Erkki Tuomiojan lausuntojen jälkeen 2001 ja 2005 (pdf).

Suomessa ehkä vastava lehti on kai Kanava – yhden irtonumeron olen joskus lukenut. En tiedä miksi se ei aikoinaan iskenyt – ehkä kuvittelen suomalaisen julkisen "keskustelun" riittäväksi seuraamiseksi Hesarin ja Suomen Kuvalehden lukemisen.