Kurt Vonnegut. Niin se käy.

Kurt Vonnegut kuoli hiljattain kypsässä 84 vuoden iässä. Tältä armottomalta satiirikolta jäi elämään monenlaisia kirjoja, novelleja ja mielipiteitä, mutta päällimmäisinä itselläni pyörivät "Kissan kehto" ja tietenkin "Teurastamo 5".

Kissan kehdosta väsäsin joskus pikkupoikana lukiossa huimaavan syväluotaavan esseen, joka ilmeisen armollisesti on sittemmin hukkunut ajan virtoihin. Teurastamo vitosen sen sijaan luin ihan hiljattain, ja vaikka en sitä sen enempää aiokaan analysoida, on kirjasta kuitenkin pakko nostaa esiin legendaarinen katkelma, joka kuvaa sodan ja ihmisen toiminnan mielettömyyttä paremmin kuin mikään muu kirjallinen tuotos.

Kyse on tietenkin Billyn takaperin näkemästä unesta, jonka alussa reikäiset ja haavoittuneita sekä kuolleita täynnä olevat amerikkalaiset pommittajat nousevat perä edellä englantilaiselta lentokentältä. Edelleen perä edellä Saksan yllä lentäen koneet sammuttavat "ihmeellisellä magnetismilla" Saksan kaupungeissa riehuvat tulipalot, keräävät liekit terässäiliöihin ja nostavat säiliöt koneisiin. Tämän jälkeen koneet palaavat Englantiin (luonnollisestikin perä edellä), ja lopulta tiedemiehet purkavat säiliöt ja hautaavat niiden sisältämän materiaalin huolellisesti maankuoreen, jotta ne eivät aiheuttaisi vahinkoa enää kenellekään. Ensimmäistä kertaa pätkää lukiessani oli pakko laskea kirja kädestä ja vain nauraa. Sitten yhtäkkiä tajusin, että nauran kuvaukselle miljoonia kuolonuhreja vaatineista Saksan tuhopommituksista. Niin se käy.

Vonnegut oli myös taitava novelisti, ja ystävällisesti mies kirjasi myös ohjeita tuleville novelisteille. Ohjeet on listattu monissa paikoissa, mutta ilmeisesti "alunperin" No Strings Attached -blogissa. Ohjeet ovat niin hyvät, että niitä kannattaa toistaa useamminkin, joten tässä tulee:

1. Use the time of a total stranger in such a way that he or she will not feel the time was wasted.

2. Give the reader at least one character he or she can root for.

3. Every character should want something, even if it is only a glass of water.

4. Every sentence must do one of two things — reveal character or advance the action.

5. Start as close to the end as possible.

6. Be a sadist. No matter how sweet and innocent your leading characters, make awful things happen to them — in order that the reader may see what they are made of.

7. Write to please just one person. If you open a window and make love to the world, so to speak, your story will get pneumonia.

8. Give your readers as much information as possible as soon as possible. To heck with suspense. Readers should have such complete understanding of what is going on, where and why, that they could finish the story themselves, should cockroaches eat the last few pages.

Ohjeet löytyvät painetussa muodossa Vonnegutin novellikokoelmalta, Bogombo Snuff Box. Näillä kahdeksalla pointilla itse kukin danbrown osaa jo vääntää uuden hittinovellin – sitten enää parikymmentä samanlaista lisää, ja kokoelma on valmis. Tosin kuten Vonnegut itsekin sanoi, oikeasti hyvät kirjailijat rikkovat seitsemää ohjetta kahdeksasta. Ainoastaan ensimmäistä sääntöä on ehdottomasti noudatettava.

Vonnegutia jäädään kaipaamaan ja mies muistetaan varmasti yhtenä suurimmista amerikkalaisista 1900-luvun kirjailijoista. Miehen tuotanto elää (toivottavasti) vähintään länsimaisen sivistyksen tuhoon saakka. Ja parempi muistokirjoitus löytyy esimerkiksi New York Timesilta.