Kuka hullu keksi langattomuuden

Langattomat näppikset ja hiiret eivät toimi.

Vuosi sitten ostaessani uutta konetta päätin, että kaikki tulee olemaan langatonta ja tyylikästä – ei mitään legacya isoisän ajoilta. Paskat. Lankojen puutteen aiheuttamat ongelmat alkoivat lähes samantien.

Eilen paloivat hihat lopullisesti näppikseen, joka pattereiden vähänkin tippuessa täydestä latingista aloitti samantien dadaistisen haamunäppäilyrumbansa, joka teki kaikenlaisesta koneenkäytöstä ja varsinkin kirjoitustyöstä maanpäällistä helvettiä. Langaton hiiri oli jo ajat sitten lentänyt roskiin samantyylisen sekoilun tuloksena.

Marssin siis tänään kaupoille, vakaana aikeenani ostaa wanhan kansan langallinen näppis. Löysinkin haluamani ja vielä vähän enemmänkin. Huomasin nimittäin vasta kotona, että tulin ostaneeksi todellista vanhan liiton tekniikkaa – näppäimistössä oli nimittäin ainoastaan PS/2-liitin.  Tuurilla emolevykin oli vielä sitä mallia, jossa samanlainen liitin oli.

PS/2 onkin edelleen paras ja ainoa oikea tapa kytkeä näppäimistö tai hiiri. Ei mitään ohjelmallisia kikkailuja, vaan suorat piuhat laitteesta emolevylle. Eipähän lagaa tiukassakaan tilanteessa. Onneksi näitä vielä saa, kiitos kuulunee 0-lagia arvostaville FPS-höröille.

Joskus vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia ja joskus postauksen lopettaminen kliseiseen sananlaskuun on paikallaan. Se joskus ei ole nyt. Tällä kertaa lopetuksen on oltava itseironinen.