Happy War (Xmas Is Over)

Joulusta on selvitty, ja uusia sotia ollaan jälleen aloittelemassa.

Tällä kertaa taistelutantereena on kartastoista tuttu Afrikan Sarvi, sotijoina alan veteraanit Etiopia, Somalia ja muodikkaana uutena pelurina islamistikapinalliset. Eiköhän tätäkin kahakkaa muutama kuukausi ihmetellä EU:n, YK:n ja amerikkalaisten sorvatessa sopivan ympäripyöreitä julkilausumia sodan lopettamiseksi. Toisena vaihtoehtona on tietenkin Somalian hallituksen ja Etiopian armeijan nopea voitto islamisteista ja uusi rauhallinen aikakausi tämän moniongelmaisen maailmankolkan vaiheissa. Pax Ethiopia, anyone?

Joulunvieton yleisen hengettömyyden lannistamana sain synkretistisen idean erilaisten joulunviettotapojen (tai lähinnä eri uskontojen joulun aikaan osuvien juhlallisuuksien) yhdistämisen. Esimerkiksi hindulaisten viisipäiväinen Pancha Ganapati sopisi mainiosti yhdistettäväksi Suomen olojen luterilaiseen joulunviettoon. Juhlallisuuksien aikana keskitytään harmonian, rakkauden ja ilon levittämiseen niin perheen, naapureiden, ystävien kuin liikekumppaneidenkin suuntaan. Sama ideahan on nähtävissä kristillisessäkin joulussa, mutta pieni näkökulman muutos ja uusien tapojen kokeilu voisi elävöittää tavallista himmeleihin ja ulkotuliin keskittyvää suomalaista tapaa.

Näitä muiden uskontojen tapoja voisi nostaa myös koulujuhlien aiheiksi. Tuloksena olisi varmasti mieleenpainuvia kokemuksia niin lapsille kuin vanhemmillekin, kun silkohapsi heilahtaisi koulusta kotiin kertoen, miten koko koulu oli harjoitellut hindulaista joulunviettoa, ja 22. päivän puurojuhlasta tulisi kerrankin hiukan erilainen kuin iänikuinen tipe-tipe-tip-tap. Tämän voisi ihan hyvin toteuttaa unohtamatta suomen kansan kulttuurihistoriaa hartaina luterilaisina.

Uskonnon koko ajan siirtyessä yleisestä yksityiseen esitänkin tässä nyt, että koulujen "uskonnonopetusta" jo ala-asteelta lähtien painotetaan ottamaan enemmän huomioon uskontojen yleinen levinnäisyys ja että opetuksesta karsitaan kaikkinainen tunnustuksellisuus pois. Jos vanhemmat haluavat lastensa oppivan ja ulkoa lausuvan kristillisen uskontunnustuksen, sille voidaan järjestää aika ja tila Kirkon tiloista varsinaisen kouluopetuksen jälkeen. Nämä ideat luultavasti edellyttävät valtion ja kirkon erottamista toisistaan ja kirkon vielä hoitamien asioiden (esim. hautausten käytännön järjestelyt) siirtäminen sekulaarisen valtiovallan piiriin, kuten köyhäinhoito ja kansanopetus aikoinaan siirrettiin.

PS: myönnän, että en ole täysin selvillä siitä, millaisia tavoitteita ala-asteen uskonnonopetuksella nykyään on. Sen tiedän, että elämänkatsomustieto on kaiketi mahdollista valita jo 1. luokalta lähtien.

EDIT: Tätä uskontoasiaa on nyt tullut jo toistettuakin tuossa ylempänä. Korjataan tähänkin sen verran, että lapsi ei voi valita ET:tä ilman vanhempiensa suostumusta ennen 17. syntymäpäiväänsä. Siviilihautajaiset on mahdollisuus varmistaa itselleen täältä.