Ban Ki-moon, Saddam ja kuolemanrangaistus
Samantien tuli ikävä YK:n edellistä pääsihteeriä Kofi Annania. Tuore pääsihteeri Ban Ki-moon on nimittäin sitä mieltä, kuolemanrangaistus on jokaisen valtion oma asia, eikä suostunut tuomitsemaan Saddam Husseinin teloittamista.
Jokaisen, varsinkin YK:n pääsihteerin, pitäisi kuolemanrangaistus tuomita viimeistään nähtyään Saddamin teloitusvideon. Jopa kuolemantuomion kannattajat, amerikkalaiset, sanoutuivat täysin irti koko tapahtumaketjusta (tragikoomisen ironista: Dubya Bush on yksi viimeisistä, joka ei ole videota vielä nähnyt).
Saddamin syyllisyydestä ei sinänsä ollut mitään epäselvyyttä, mutta oikeusistuntojen irvokkuus ja viimeistään teloitustapahtuman erittäin avoin vihamielisyys ja lynkkausmieliala paljastivat koko jutun pelkäksi kostoretkeksi Saddamin henkilöä ja hallintoa vastaan. Tapahtuneiden kauheuksien käsittely sekä niiden toteennäyttäminen ja analysointi ei ollut niinkään tärkeää.
Saddamia ei olisi edes kannattanut tappaa, nythän hän ei ole enää vastaamassa muista rikoksistaan. Mies olisi pitänyt heittää loppuelämäkseen vankilaan, miettimään maailmanmenoa ja odottamaan luonnollista kuolemaansa. Ehkäpä hän olisi kirjoittanut muistelmansa tai toimittanut päiväkirjansa – ne olisivat olleet varmasti mielenkiintoista luettavaa. Nyt näin ei käy, vaan miehen maalliset jäännökset puskevat mullan alla koiranputkea. Millaista tuhlausta!
Miksi Ban Ki-moon sitten on kuolemanrangaistuksesta täysin eri linjoilla kuin edeltäjänsä? Ehkäpä osasyy on miehien kotimaissa. Amnestyn mukaan Banin Etelä-Korea on hieman yllättävästi maineeltaan Annanin Ghanaa huonompi. Etelä-Koreassa edelliset kuolemantuomiot laitettiin täytäntöön 1997, Ghanassa 1993.
Tai sitten käy niin, että pääsihteerin tiedotussihteeri korjaa pomonsa lausuntoja huomenna…onhan mahdollista, että Ban teki benedictukset, eli möläytti jotain kuin vanhaan hyvään aikaan muistamatta uutta asemaansa.
3 comments
Kovastipa tunnut arvostavan Saddamia kun hänen teloittamistaan pidät tuhlauksena. On totta että teloitus oli lynkkaus ja toimeenpantiin väärin. Saddam olisi myös voinut kirjoittaa mielenkiintoisempia kirjoja kuin tavallinen Irakilainen mutta se ei saa olla syy lieventää tuomiota.
En itse ihan ymmärrä, missä kohtaa yo. kirjoituksessa näkyy Saddamin arvostus. Päinvastoin.
Teloituksessa kävi vain surullisesti ilmi lynkkaajien usko siihen, että kuolemansa jälkeen Saddamin kärsimykset vasta alkavat. Pesunkestävänä kuolemanjälkeisen elämän epäilijänä uskon, että Sadie vain lakkasi olemasta.
Elinkautisella vankeusrangaistuksella olisi ollut merkittävämpi vaikutus Irakin ja muun maailman geopoliittiseen tulevaisuuteen.
Tässä mielestäni arvostetaan ainakin hänen tietojaan.
“Ehkäpä hän olisi kirjoittanut muistelmansa tai toimittanut päiväkirjansa – ne olisivat olleet varmasti mielenkiintoista luettavaa”
Teloituspaikalla olleiden herjaajien motiiveita en rupea arvailemaan saatatpa olla oikeassakin.
En usko että Saddamin rangaistuksella olisi ollut suurta merkitysta maailman geopoliittiseen tilanteeseen. Irakin paikalliseen kulttuuriin kuolemanrangaistus on taas kuulunut jo ennen Saddamia, joten länsimaiden teloituksen vastustuksen vaikutus paikalliseen kulttuuriin olisi ollut se että välit länsimaihin olisivat kiristyneet, koska paikalliset olisivat pitäneet vastustajia ylimielisinä.
Leave a Comment