Näkö oli vanhan asteikon mukainen "normaali", eli 1.0 molemmissa silmissä. Sarveiskalvon parantuminen on edennyt hyvin ja on nyt loppusuoralla, ja minkäänlaista arpisamentumaa ei havaittu.

Lääkärin mukaan näkö vielä paranee tuosta 1.0:sta hieman, koska alunperin silmissä oli melko paljon hajataittoa (molemmissa yli -2,25). Nimenomaan hajataiton korjaantuminen vie kuulemma jopa puoli vuotta aikaa. Hajataitto todettiin konkreettisestikin lääkärin tarjotessa hajataittoa korjaavia linssejä – näöntarkkuus koheni. Normaali taittovika on korjaantunut käytännössä kokonaan.

Leikkaus siis onnistui, potilas on elossa ja tavoitteet on jo nyt saavutettu, vaikka vielä onkin mahdollisuus jopa parempaan tulokseen. Elokuussa on lopputarkastus, jossa käydään vielä läpi koko leikkaus- ja paranemisprosessi ja annetaan "lopullinen tuomio". Tässä välissä ehtii kuitenkin lääkärintodistus selkänojana hakemaan uuden ajokortin, josta on silmälasivaatimus poistettu! Kyllä tästä kannatti 3000 euroa maksaa.

Näöntarkkuus on parantunut lähestulkoon tasaisesti koko kuukauden ajan. Kuukausikontrollin aikakin alkaa jo olla, mutta yllättäen en ole saanut vielä aikaa varatuksi. Yksityistä kontrollia olen tietenkin tehnyt, aina luotettava Wikipedia pulautti tietoja vanhasta kunnon näöntarkastustaulusta, jonka nimi on "Snellen Chart".

Snellen Chartin kehitti hollantilainen silmälääkäri Hermann Snellen vuonna 1862, joten copyrightit ovat jo umpeutuneet ja taulusta löytyy helposti eri versioita printattavaksi vaikka huoneentauluksi (isompi versio (pdf), tulostusohjeet). Oikean katseluetäisyyden saa laskettua kaavasta (A-kirjaimen korkeus millimetreissä / 88) * 6. Rivi, jolla on seitsemän kirjainta, on käsittääkseni "20/20 vision" eli tri Snellenin asettama "referenssinäkö", ei siis suinkaan paras mahdollinen näkö.

Vähitellen alkavat erilaiset silmälaseihin liittyvät pakkoliikkeetkin helpottamaan, enkä tosiaankaan kaipaa vanhoja rillipääaikoja takaisin. Leikkaukseen uponneet 3000 euroa ovat osoittautuneet parhaaksi sijoitukseksi ikinä.

Niin ja se oma näkö mitattuna em. kotipolttoisilla tarkastustauluilla on suunnilleen tuota 20/20-luokkaa, ehkä hiukan huonompi, n. 20/25. Eli ei mikään paras mahdollinen vielä, mutta tästäkin näön pitäisi vielä jonkun verran parantua. PRK:n ansiosta korjausleikkaukseenkin on vielä mahdollisuus, jos näkö yhtäkkiä lähtisikin huononemaan.

Kontrolli on kuukauden päästä leikkauksesta, johon mennessä näönkin olisi pitänyt suunnilleen asettua paikoilleen. Tällä hetkellä näöntarkkuus heittelee jopa räpäytysten välillä – parhaimmillaan näkö on jo tosi hyvä, huonoimmillaankin ajokorttitasoa. Tänään pärjäsi jo ihan hyvin sählykentällä, ja autonkin rattiin uskaltaisi jo hypätä.

Itse leikkaustapahtuma alkoi runsailla puudutustipoilla (en halunnut missata yhtäkään tippaa), jonka jälkeen asetuttiin laitepatterin alle selinmakuulle. Hiukan lisää tippoja vielä, ja tämän jälkeen asennettiin luomenlevittimet ja tohtori aloitti silmän kuorikerroksen poistamisen. Olin hiukan toivonut päällikerroksen poistamista laserilla tai jollain muulla hienolla laitteella, mutta nytpä lääkäri käyttikin vanhanaikaista pienen lastan näköistä vempelettä, jolla turhat kerrokset kirjaimellisesti lapioitiin pois tieltä. Noin minuutin lapioinnin jälkeen laserit tekivät työtään vajaan puoli minuuttia. Laseroinnin päätyttyä silmän päälle asetettiin suojaava piilolinssi. Sama käsittely toistettiin sitten toiseenkin silmään. Leikkauksen aikana oli ainoastaan tärkeää katsoa "vilkkuviin valoihin" suoraan ylöspäin, siten että pupillit pysyivät suunnilleen ruodussa. Muusta toiminnasta ei tarvinnut (onneksi) huolehtia. Varsinaisen laseroinnin aikana noussut palavan lihan käry oli tietenkin varsin mielenkiintoista. Omituisinta oli silti silmän osien lapiointi. Onneksi puudutus oli tehonnut! Leikkaus oli ohi n. neljässä minuutissa.

Leikkauksen jälkeen hoitaja antoi lyhyet toipumisohjeet, ja sitten vain kotia kohti. Yhteensä aikaa vastaanotolla kului noin 45 minuuttia. Raha-asiat hoidettiin jo ennen leikkausta, yhteensä operaatioon tuhlaantui lääkekuluineen n. 2920 euroa.

Ensimmäinen leikkauksen jälkeinen päivä oli varsin helppo; kävelin polilta kotiin ilmaiset Pepsi Max -arskat päässä ja asetuin lepoasentoon odottelemaan paljon mainostettuja kipuja. Kipuja ei tuntunut tulevan lainkaan, ja näkökin oli yllättävän hyvä. Ensimmäisenä iltana ei ollutkaan mikään ongelma katsella muutama jakso Angelia ja muutenkin elellä normaaliin tapaan. Myöhään ensimmäisenä iltana näkö kuitenkin heikkeni ja ensimmäiset kivut iskivät (tai sitten joku ilkimys työnsi tikareita kallon sisältä silmän läpi ulkomaailmaan), ja buranoille ja panacodeille tuli käyttöä. Seuraavat päivät, eli tiistai ja keskiviikko, menivätkin sitten enemmän tai vähemmän panacod-horteessa, kunnes keskiviikkoiltana kipu ja valonarkuus lakkasivat kuin lähes veitsellä leikaten. Torstaina ja perjantaina elämä oli taas melko tavallista, ja kaupassa käynti ym. normaalit askareet onnistuivat jo ongelmitta. Piilolinssejä aiemmin käyttäneille suojalinssin poistaminen olisi varmasti ollut helppo nakki, mutta itse täydellisenä piilariuuvattina en niitä silmistä irti saanut. Medilaserilla piti siis perjantaina käydä vielä piilarit poistattamassa.

Loppujen lopuksi kivut eivät olleet niin pahat kuin etukäteen pelkäsin – kipulääkitys tehosi ja sitä todellakin kannattaa käyttää. Varsinkin panacodin stimuloimat unennäöt olivat erittäin mielenkiintoisia, esimerkiksi vihannesten täyttämät maantiet ja vanhaan öljysäiliöön tehdyllä pakettiautolla suoritettu hurja pakomatka läpi vihannesmaan olivat näkemisen arvoisia unia. Paras oli kuitenkin hieno älypeliä ja älyttömyyttä yhdistellyt sieniensyöntimatka, jossa nosteltiin eräänlaisia yksisilmäisiä noppia. Noppia kuitenkin pystyi nostamaan vain yhdellä tavalla ja tämä tapa teki tietenkin mahdottmaksi ehtiä lentokentälle ennen lennon lähtöä. Tämä ilmeni tietenkin niin, että mitä lähemmäs lentokenttää pääsi, sitä hankalampi oli liikuttaa jalkojaan eteenpäin. Onneksi apuun riensi unien vanha klassikko, eli aikoja sitten unohtunut lapsuudenkaveri pakettiautollaan. Pakulla pääsikin sitten kentälle kätevästi. Harmi, kun ei enää muista tämän enempää. Joku päivä aloitan vielä unipäiväkirjan – edes omaksi iloksi.

Pitkiä tekstipätkiä lukiessa tulee vaistomainen reaktio nostaa laseja nenänpäältä ylöspäin, suihkuun mentäessä tekee mieli ottaa lasit päästä ja suihkusta poistuessa vastaavasti hetken miettii, mihin lasit laittoikaan. Eivätköhän nämä muistumat vanhoista ajoista vähitellen katoa taka-alalle. Tällä hetkellä hienoa on aamuisin nähdä samantien, mitä herätyskello näyttää ja muistella, kuinka painavat ja hankalat lasit olivatkaan.

Jos lasit, piilarit tai huono näkö yleensä ottavat päähän, suosittelen lämpimästi pientä säästökuuria ja silmäleikkausta. Ei tämä PRK:aan kovin paha operaatio ole. Viikon sairasloma tekee sitäpaitsi kaikille ihan hyvää.

Nyt enää kaupasta kunnon arskat ja olen valmis heilahtamaan Zakopanen hangille!

Näöntarkkuus ja yleinen olotila olivat heti leikkauksen jälkeen parhaimmillaan, mutta leikkauspäivän iltana alkoi valonarkuus ja vetistys vaivaamaan. Arkuus on jatkunut välillä lievempänä näihin hetkiin saakka (kolmas leikkauksen jälkeinen ilta). Myös näöntarkkuus on heilahdellut ajokorttinäön ja vähän huonomman välillä nämä kolme päivää.

Elossa ja aikataulussa kuitenkin ollaan, mutta aiemmin kirjoittamani 10 watin hehkulampun aiheuttama tuska ei ollutkaan lainkaan liioittelua.

Leikkauksen kulusta pidempää tarinaa sitten, kun silmät jaksavat vähän pidemmän näyttöpääterupeaman. Lisäksi kodeiininkäyttöä on syytä kohta vähentää.

PRK-leikkauksesta toipuminen kestää ohjeiden mukaan n. 5 päivää, ja alkuvaiheessa silmiin pitää tipautella neljää erilaista tippaa yhteensä 15 kertaa päivässä. Eri tippojen välillä pitäisi apteekkarin ohjeiden mukaan olla taukoa n. 15 minuuttia, joten eipä sitä päivässä ehdi muuta tekemäänkään kuin vetää alaluomea alaspäin ja tiputella vexolit, exocinit, acularit ja systanet silmiin. Tästä huvista sitä on vielä valmis maksamaankin itsensä kipeäksi…

Toivotaan, ettei leikkaus mahdottoman epämiellyttävä ole ja ettei mitään odottamatonta tapahdu. Koko operaation pitäisi olla ohi vajaassa tunnissa sisäänotosta kotiutukseen ja viikon päästä silmälasien pitäisi olla enää muisto menneiltä ajoilta. Toki uusintaleikkauksen mahdollisuus on aina olemassa, varsinkin kun herra Murphy on eittämättä mukana leikkaussalissa.

Täydellinen raportti leikkaustapahtumasta luvassa heti, kun pystyn näyttöpäätettä suuremmitta vaikeuksitta tuijottelemaan.

Keskusteluissa lääkärin kanssa selvisi, että valitettavasti "helpompaa" LASIK-leikkaustapaa ei kannata käyttää, vaan metodina on perinteisempi PRK. Siinä missä LASIKissa toimenpiteet tehdään sarveiskalvolle tehtävän läpän alle, PRK:ssa toimenpiteet tehdään suoraan sarveiskalvolle, kunhan päältä on ensin "rouhittu" hieman kudosta pois. Tämän takia PRK:ssa näön palautuminen kestää pidempään ja toipuminen on tuskallisempaa. Lisäksi näön lopullinen asettuminen kestää hitusen kauemmin. Autoa pystyy ajamaan n. viikko leikkauksen jälkeen.

PRK:hon päädyttiin erityisesti siksi, koska sarveiskalvo oli liian ohut verrattuna tarvittavaan korjauksen määrään. LASIKillakin asian olisi pystynyt hoitamaan, mutta leikkauksen jälkeinen sarveiskalvon paksuus olisi estänyt kaikenlaiset mahdollisesti tarvittavat korjausleikkaukset. Kolmas vaihtoehto, LASIK sarveiskalvoa säästävin asetuksin olisi taas laadullisesti huonompi ratkaisu, joka olisi aiheuttanut huonompaa hämäränäköä ja suuremman riskin uusintaleikkauksen tarpeeseen.

PRK:ta käyttämällä saadaan paras ja varmin tulos myös jatkoa ajatellen. On epätodennäköisempää, että näkö palaa miinuspuolelle, ja vaikka palaisikin, korjausleikkaukseen on mahdollisuus. Lisäksi PRK:lla voidaan leikata laaja alue silmästä, joka pienentää hämäränäön huonontumisen riskiä. Lentolupakirjankin saa helpommin PRK- kuin LASIK-leikatuilla silmillä.

Katsotaan kaduttaako PRK-miestä maanantainailtana, kun kipu räjäyttää pään ja 10 watin hehkulamppukin loistaa kirkkaampana kuin miljoona aurinkoa. LASIKilla olis kuitenkin päässyt lasilliselle lasittomana jo samana iltana. Lääkäri tosin lohdutti, ettei se PRK-kipukaan juuri pahaa krapulaa pahempi yleensä ole. Krapuloista on kyllä kokemuksia ja sen kestää, varsinkin kun päämäärä on näin jalo.

(Kyseessä on siis virallisesti Zyoptix-PRK. Zyoptix on alussa mainitun laserointi- ja mittausmetodin nimi, ja PRK/LASIK sitten leikkaustekniikan nimi. Tätä ei kovin hyvin ole laserhoitoja tekevien yritysten sivuilla selitetty.)

Kyllästyin lopulta lepakonnäkööni ja silmälasien kanssa pelailuun ja asetan toivoni nykyaikaiseen lääketieteeseen. Teoriassa silmälaseista luopumiseen pitäisi olla mahdollisuudet, ja leikkauksen jälkeisen näön pitäisi olla jopa varsin hyvä. Joka tapauksessa huonompaan suuntaan tästä nykyisestä -5,5:sta ei voi mennä. Seuraava astehan on opaskoirataso, kuten jo armeijan kouluttajalla oli tapana sanoa.

Leikkausprosessi alkaa huomenna esitarkastuksella, jonka jälkeen tiedetään enemmän, minkälaiseen näköön pyritään ja mitä on realistista odottaa. Sitten vaan aukaistaan läppä silmään, näytetään kalvoille vähän laseria ja läppä takaisin kiinni. Itse laserointiin tuhraantuu aikaa n. 10 sekuntia, ja koko leikkaukseen sisäänotosta kotiutukseen noin kaksi tuntia. Pyrin pistämään tänne blogiin sitten tunnelmia tuoreeltaan, huolimatta siitä että näyttöpäätetyöskentelyä ei leikkauksen jälkeen pariin päivään suositella tehtävän.

Leikkauksen kulusta on Mehiläisen verkkosivuilla messevä video, josta tämän jutun kuvituskin on lainattu. Kaverit suosittelivat Mehiläistä, joten vastarannan kiiskenä tukeudunkin pelkästään silmäleikkauksia tekevän Medilaserin palveluun. Yhtenä syynä oli puhelinkammoiselle tärkeä mahdollisuus tilata maksuton arvio ja toimenpidesuositus sähköpostitse. No, leikkauksen hoitavalla yrityksellä ei ole kauheasti merkitystä, sillä molemmat yritykset ja itse asiassa oman leikkaukseni hoitava lääkärikin ovat saaneet netin keskustelupalstoilla yksinomaan positiivista palautetta. Ongelmat ja kauhutarinat ovat joko vanhoja tapauksia ulkomailta tai sitten epätodennäköisiä ikäviä sattumuksia, joiden todennäköisyys on normaalin kitarisaleikkauksen luokkaa.

Leikkauksen hyviin puoliin ei kuulu ainoastaan parantunut näkö; esitutkimuspäivä on sairaslomaa, samoin leikkauspäivä ja sen jälkeinen päivä! Leikkauksen jälkeinen loma tulee luultavasti tarpeeseen – kuulemma silmät vuotavat vettä ja tuntuu, että silmässä on koko ajan roskia. Tuntemusten pitäisi kuitenkin vähentyä ja hälventyä päivän-parin sisään. Silmätippojen kanssa joutuu tosin pelaamaan useita kuukausia.

Kaikkien ystävieni kokemukset leikkauksesta ovat kuitenkin olleet äärimmäisen positiivisia, joten tuskin minäkään joudun pettymään. Knock wood.