Category — Personal

Voi voi sentään.

En pystynyt vastustamaan kiusausta enkä hallitsemaan uteliaisuuttani, vaan tilasin itsellenikin blogissa jo parikin kertaa esiintyneen sääaseman sekä pari Tieteen Kuvalehteä. Perustelin tekoa itselleni lehden hyvyydellä ja sillä, että tilauksen voi peruuttaa vaikka samantien – tosin puhelinkammoiselle peruuttaminen voi olla ylivoimainen tehtävä.

Kunhan kohuttu säähärveli saapuu, raportoin tunnelmista tänne. Jos laite todella on niin kelvoton kuin kehutaan, lähtee samantien valitukset Hesarin Hinta & Laatu -palstalle, YLEn Kuningaskuluttajaan ja Kuluttajavirastolle. Tiedän, etten olisi ensimmäinen valittaja.

Mutta entäs sitten, jos valitukset tehoavat ja jonain kauniina päivänä tilaajalahja vaihtuu joksikin vielä hyödyttömämmäksi. Pitäisi olla tarkkana mitä toivoo, jonain päivänä toiveet toteutuvat…

(Ensimmäinen merkki hyvästä laadusta tuli jo tilausvahvistussivulla, linkki lehden kotisivuille oli typotettu toimimattomaksi.)

Maailmassa on kahdenlaisia sääasemia.

On sääasema, joka on elegantti, tyylikkäästi muotoiltu ja näyttää sisä- ja ulkolämpötilan sekä muita tietoja säästä ja on kaikinpuolin käyttökelpoisen oloinen laite. Kylkiäisenä saa vielä laadukkaan tiedelehden.

Sitten on sääasema, joka ei näytä yhtään mitään eikä ole edes verkonpainoksi kelvollinen. Lehti tulee edelleen kaupan päälle.

"On moraalitonta antaa tyhmän pitää rahansa."
- – tuntematon kapitalisti

Langattomat näppikset ja hiiret eivät toimi.

Vuosi sitten ostaessani uutta konetta päätin, että kaikki tulee olemaan langatonta ja tyylikästä – ei mitään legacya isoisän ajoilta. Paskat. Lankojen puutteen aiheuttamat ongelmat alkoivat lähes samantien.

Eilen paloivat hihat lopullisesti näppikseen, joka pattereiden vähänkin tippuessa täydestä latingista aloitti samantien dadaistisen haamunäppäilyrumbansa, joka teki kaikenlaisesta koneenkäytöstä ja varsinkin kirjoitustyöstä maanpäällistä helvettiä. Langaton hiiri oli jo ajat sitten lentänyt roskiin samantyylisen sekoilun tuloksena.

Marssin siis tänään kaupoille, vakaana aikeenani ostaa wanhan kansan langallinen näppis. Löysinkin haluamani ja vielä vähän enemmänkin. Huomasin nimittäin vasta kotona, että tulin ostaneeksi todellista vanhan liiton tekniikkaa – näppäimistössä oli nimittäin ainoastaan PS/2-liitin.  Tuurilla emolevykin oli vielä sitä mallia, jossa samanlainen liitin oli.

PS/2 onkin edelleen paras ja ainoa oikea tapa kytkeä näppäimistö tai hiiri. Ei mitään ohjelmallisia kikkailuja, vaan suorat piuhat laitteesta emolevylle. Eipähän lagaa tiukassakaan tilanteessa. Onneksi näitä vielä saa, kiitos kuulunee 0-lagia arvostaville FPS-höröille.

Joskus vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia ja joskus postauksen lopettaminen kliseiseen sananlaskuun on paikallaan. Se joskus ei ole nyt. Tällä kertaa lopetuksen on oltava itseironinen.

Sense About Science on brittiläinen tieteenä esitettyä humpuukia vastaan taisteleva järjestö.

Järjestön viimeisin tempaus on julkkiksille suunnattu kaksisivuinen esite (pdf), jossa mm. Madonnalle, Jamie Oliverille ja Heather Mills McCartneylle (Paulin ex-vaimo) kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi, kuinka heidän ajamilla asioilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Esitteessä kumotaan mm. väitteet rokotusten haitallisuudesta, maidon lihottavuudesta sekä siementen syönnin hyödyllisyydestä (huoh).

On hienoa, että tiedemiehet vihdoinkin tehostavat taisteluaan humpuukia vastaan myös sellaisilla keinoilla, jotka toivottavasti saavat tuulta purjeisiin myös tavallisen kansan keskuudessa. Ikävää sen sijaan on, että tällaiset toimet ovat tarpeen.

Mikä siinä on, että ihmiset ottavat mitä ihmeellisimpiä asioita täytenä totena? Miksi tosiasioiden ja totuuden arvostaminen on pois muodista? Astun nyt vaarallisille vesille yrittäessäni sekoittaa filosofiaa tähän (josta en mitään ymmärrä), mutta Francis Wheenin kirja "How Mumbo-Jumbo Conquered the World" esittää erään teorian: Postmodernismin, poststrukturalismin ja dekonstruktion nousun 1950- ja 1960-luvuilla.

Todella karkeasti raiskattuna ja kapeasti katsottuna kyseessä on siis idea siitä, että totuus on kirjoitettava aina lainausmerkkeihin, koska mitään totuutta ei ole olemassakaan. Tai vaihtoehtoisesti totuus on aina tulkittavissa uudelleen ja uudelleen. Ei tarvitse enää muuta kuin osata kirjoittaa "tieteellisesti", lykätä mukaan paljon omituisia sanoja joiden paikkaa tekstissä voi muuttaa ilman, että merkitys (tai lähinnä merkityksettömyys) ei muutu. Ei tarvitse osata matematiikkaa, fysiikkaa, biologiaa tai olla mitään oikeaa tietoa siitä, kuinka maailma toimii. Nämä kovat tieteetkin ovat vain tekstejä, joita tulkitsemalla voimme luoda omat totuudet. Tämä filosofian koulusuunta on nyt levinnyt leviämistään tavallistenkin ihmisten elämään erilaisten lumelääkkeiden, gurujen ja "evankelistojen" kautta.

Minulla ei ole mitään uskallusta tietenkään väittää yhtään mitään siitä, onko oikeasti näin tai onko postmodernismin "tulkintani" edes sinnepäin oikein (vai olenko itse postmodernisti tässä jaaritellessani), mutta tällaisen koviin tieteisiin uskovan ja todistelun voimaan luottavan korviin teoria tuntuu järkeenkäyvältä.

Yksi esimerkki nykyisestä oppimattomuudesta ja piittamattomuudesta siitä, miten maailma oikeasti toimii, on joka vuosi toistuvat väittelyt "lentokone liukuhihnalla" -probleemasta. Kaikki ovat mielestään täysin oikeassa, mutta väitteiden takana ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten todellinen maailma toimii, siitä, mikä on totuus fyysisestä ilmiöstä. Tietenkin lentokone lähtee lentoon, tietenkään se ei lähde… mikä on oikein? Postmodernistin mielestä mikä vain. Ota lisää siemeniä.

PS: Postmodernismia täytyy opetella lisää, jotta voin asiantuntevampaa diskurssia asiasta käydä, onneksi opiskelu käy kätevästi tällä postmodernismigeneraattorilla.

Ensimmäinen uudenvuodenlupaus on täytetty.

Anttilan alesta löytyi nimittäin tänään mainio perusvispilä, sopiva kaikenlaiseen vispaukseen ja tarpeen tullen myös sisukkaiden lentävien ötököiden karkottamiseen.

Oli hämmentävää huomata, ettei edes vispilän ostaminen ollutkaan enää yksiselitteisen suoraviivaista. Toki vispilähyllyä lähestyessäni paikansin ensin perinteisen vispilän, eli teräksenharmaan puoliympyräisen muotoisen. Sitä siinä heilutellessa katse kiinnittyi täysin erimalliseen vispilään, pallovispilään. Katseen edelleen harhaillessa huomasin silikonipäällysteisiä vispilöitä, sekä perinteisiä että pallovispilöitä. Silikonia sai monessa eri värissäkin.

Hetken pohdin, että hankkisinko sittenkin keltaisen silikonipäällysteisen pallovispilän, mutta nopea vilkaisu hintalappuun ratkaisi asian. Perinteisen mallin hinta oli noin viidesosa high-end mallista.

Muutenkin, aitous kunniaan! Eihän mikään silikonia sisältävä voi olla aito. Oli se silikoni sitten päällysteenä tai täytteenä.

PS: tipatonkin on tähän saakka ollut täydellinen menestys. Huomenna perjantaina on tosin ensimmäinen tosikiusaus.

Yksi perinteisimpiä uudenvuoden kunniaksi tehtäviä lupauksia on tipaton tammikuu – 31 päivää kieltäytymistä alkoholista. Kaikille niille onnettomille, jotka ovat ajautuneet lupaamaan itselleen (ja maksalleen sekä ystävilleen) tipattomuuden, on tarjolla mainio verkkopalvelu tipatontammikuu.fi.

Julistan nyt bloginpitäjänä sitoutuvani täyttämään säntillisesti tammikuun juomiseni  – pyrkimättä kuitenkaan täydelliseen alkoholiaskeesiin. Tipaton tarkoittaa 0,00 litraa alkoholia, lähes tipaton tarkoittaa 1-2 sauna- tai afterworkkaljaa ja Hik tarkoittaa sitten sitä, että allekirjoittanut on heilunut Doriksessa ympärijuovuksissa tappiin asti, eikä muista kotimatkasta sen enempää kuin viirupöllön lajinmäärityksestä tai Poincarén otaksuman todistuksesta.

Yksi päivä on jo merkattuna tipattomaksi, vain 30 jäljellä enää! Tulokset sitten kuun lopussa, ehkäpä jopa väliaikatietoja, jos kysyntää piisaa.

Muitakin lupauksia pitää tehdä: ostan vispilän, jotta hot shottiin saadaan kermavaahdot. Yritän olla töissä joka aamu viimeistään klo 0900 ja lupaan myös yrittää opetella LHC-törmäyttimen toimintaperiaatteen ja käyttötarkoituksen (laajempi artikkeli englanniksi) ennen kuin vehje kytketään päälle marraskuussa ja koko Aurinkokunta syöksyy yhdenteentoista ulottuvuuteen seuraavaksi 4,5 miljardiksi vuodeksi.

Viimeisenä tärkein lupaus: taloyhtiön hallituksen viitoittaman tien mukaisesti lupaan huolehtia omalta osaltani siitä, että yhteisessä käytössä olevat kuivaushuoneet ovat tyhjät joka aamu klo 0800. Tämä järkevä ja tervetullut uudistus tarkoittaa sitä, että tästä lähtien kaikki pyykit on saatava narulle kuivumaan viimeistään klo 0801. Muussa tapauksessa tilava kaksioni muuttuu vaatteiden kuivatustilaksi.

Kansaa edustavan Nimrodin WWW-sivuilla kävi 30.12. 2006 yhdeksässadaskahdeksaskymmeneskolmas (983.) kävijä.

Kävijälaskenta käynnistyi 6.8.2006, kun ensimmäiset osumat tälle domainille näkivät päivänvalon. Sivut avattiin samaan aikaan ei minkäänlaista keskustelua herättäneen triops-istutuksen kanssa, minkä seurauksena hakusana "triops" on tähän astisessa kronologisessa todellisuudessa ollut syynä kuuteen nimrod.fi-vierailuun. (kiitos ja es tut mir leid)

Ahkerimmin on luettu sivuston indeksisivua, ehkä sen vuoksi että se tulee ensimmäisenä väistämättä vastaan. Blogilista.fi:n pitäämän tilaajalistan mukaan Nimrodin blogi on tällä hetkellä Suomen 6156. suosituin. Muita suosittuja teemoja ovat indeksisivun ohella olleet selaimen back- ja exit-nappulat.

Viime viikkoina sivuilla on ollut päivittäin noin 53 kävijää 13 eri osoitteesta.

Nimrodin sivuilla VOI kommentoida kaikkia tekstejä ilman ennakkosensuuria. Jos ennakkosensuuriksi ei lasketa kaikkien viestien moderointia.

Erityisen surullinen olen sivuille kirjoitettujen kommenttien surkean pienestä määrästä, sivujen ylläpitäjä Attila Nimrod sanoo. Pään sisäiset äänet ja hyvänpäivän tutut varoittelivat, että kommentteja ei vaan tule. Tähän päivään mennessä kommentteja on tullut suurin piirtein sama määrä kuin artikkeleitakin, mutta suurin osa kommenteistakin on omiani, Nimrod tilittää. Perhana, jos kaikki saunanlauteilla ja baarissa saamani kommentit tulisivat joskus blogiin, löisin laudalta Gandhinkin – ainakin pesäpallossa, Nimrod avautuu.

Miksi tätä sitten vieläkin jatkaa, jo viidettä kuukautta? Egoismi, narsismi, oman tyhmyyden naamiointi pitkien lauseiden taakse, siinä ne suurimmat syyt. Ja jonain kauniina päivänä – jostain tällaisesta voi olla jopa ylpeä. Ainakin tämä estää kaikenlaiset valtakunnalliset luottamustoimet, kuten Jari Vilénin uran esti hänen copy-pastetettu gradunsa. Eikun…

Oikeasti blogilista.fi:n kautta tämän blogin on tilannut yksi ihminen. (ilmoittautukoon heti!). Seitsemän päivän aikana listan kautta 19 lukijaa! Ylistys!

Inspis: Miljoonas kävijä

Muistaako kukaan ala-asteen uskonnontunteja? Vanha Testamentti, vedenpaisumus, Baabelin torni, Kymmenen käskyä. Uusi Testamentti, vesi viiniksi, Lasarus kuolleista, uskontunnustus, vuorisaarna, lähetyskäsky, apostolien teot ja Ilmestyskirjan pedot. 

Hyvin usein nämä raamatulliset "totuudet" iskettiin pienten ekaluokkalaisten aivoihin uskovaisen opettajan johdattamana. Itselle on jäänyt elävästi mieleen oman ala-asteeni uskonnon-, historian-, maantiedon ja biologian opettajan opetukset mm. ateistisen Neuvostoliiton lipun heraldiikasta: Sirpillä kaula katki, vasaralla pää tohjoksi ja sittenpä sitä ei näekään enää kuin tähtiä. Toinen anekdootti liittyy tapaukseen, kun kellariluokan ovi aukesi yhtäkkiä itsestään. Opettaja nostaa kätensä kohti taivasta (kattoa), ja toivottaa Pyhän Hengen tervetulleeksi siunaamaan oppitunnin. Hetken päästä luokkaan tallusti kolme remonttimiestä; me oppilaat jäimme arvailemaan, oliko tässä se paljon puhuttu pyhä kolminaisuus.

Kouluiässä imemme tiedostamatta kaikki ne perusperiaatteet, joilla elämää elämme. Opettaja on auktoriteetti, hän opettaa: varpunen on pikkulintu, 2+2 on 4, Venäjänmaa on mahtava ja Jeesus kuoli ristillä ja nousi kuolleista.

Kohta alkaa olla jo kiire saada tunnustuksellisuus kitkettyä koululaitoksesta pois. Ei tarvita suurtakaan ajatusleikkiä, kun huomataan nykyisen meiningin, jossa mm. USA:ssa katolisten lapset käyvät katolista koulua, juutalaisten lapset juutalaista koulua, muslimit islamilaisia kouluja ja protestanttisten kirkkojen jäsenet omia koulujaan, aiheuttavan myöhemmin elämässä eteen tulevat ennakkoluulot. Jos on pienestä pitäen kuunnellut "Jumalan sanaa", on aika helppo vastoinkäymisten tullessa vastaan syyttää ongelmistaan vääräuskoisia – ja vastapuoli tuntee samoin.

Suunnilleen tätä asiaa tuo esiin Richard Dawkins kirjassaan "God Delusion". Olen pitkään pitänyt Dawkinsia ääriateistina, lähes yhtä pahana fundamentalistina kuin muslimimullahit , kristityt kirkonmiehet ja juutalaisrabbit. Kun kirjaa ei kuitenkaan jaksa kukaan lukea, kannattaa tutustua miehen haastatteluun ja kaksiosaiseen sarjaan "The Root of All Evil" (Dawkins vastusti tätä nimeä), ensimmäinen osa on nimeltään "God Delusion" ja toinen osa "Virus of Faith". Dawkins on kieltämättä provosoija, mutta ohjelmat katsottuaan on pakko myöntää, että omat ajatukseni lähestyvät koko ajan Dawkinsin aivoituksia.

En ole pitkään aikaan nähnyt ala-asteen uskonnonkirjoja, enkä täten tiedä minkälaista tekstiä niissä nykyään on. Sen tiedän, että ala-asteissa on useita uskovaisia opettajia, jotka eivät käytä tilaisuutta käyttämättä ja opettavat uskontoa nimenomaan tunnustuksellisella otteella.

Suomen luterilaisen valtionkirkon ote on tietenkin tiukka, ja suomalaiseen yhteiskuntaan luterilaisuus kuuluu lähes erottomattomana osana – varsinkin lasten osalta. Jos lapsi on kastettu, hän ei voi erota kirkosta omasta aloitteestaan, ei sitten millään. Ensimmäinen mahdollisuuskin tulee vasta 12-vuotiaana, jolloin vanhempien aloitteesta lapsi saa erota kirkosta tai liittyä kirkkoon. Tähän tarvitaan lapsen suostumus. 15 vuotta täytettyään lapsi voi jo erota omasta aloitteestaan, mutta tähän tarvitaan nyt puolestaan vanhempien suostumus!

No, eihän sitä äänestääkään saa vasta kuin 18-vuotiaana. Suomi ei taida kansalaisilleen täysin demokraattinen olla ennen täysi-ikäisyyden saavuttamista.  Ironista on, että luterilainen kirkko on ollut tässä täysi-ikäisyysdilemmassa edelläkävijä alentamalla kirkollisvaalien äänestysikärajan 16:een. Eli jos olet 16-vuotias, saat äänestää, mutta erota et voi.

Kirkon piirissä on lisäksi erittäin fiksuja johtohenkilöitä, jotka ymmärtävät kirkon nykyiset ongelmat, jotka useat kumpuavat juuri tästä "pakosta" kuulua kirkkoon ja sen aiheuttamaan apatiaan kirkkoa kohtaan. Yksi näistä fiksuista on Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka, joka esitelmässään varoittaakin kirkkoa nuorten mielten ja sydänten menettämisestä. Tässä onkin mielenkiintoinen dilemma. Kirkko on sinänsä oikealla asialla saarnatessaan anteeksiantoa, laupeutta ja kymmentä muuta kivaa. Myös kirkon ulkomaanapu ja muu kehitystyö on arvokasta. Miten vain saisi kirkon luopumaan tunnustuksellisuudesta? Hölmö kysymys. Saman tien voisi kysyä, miten saisi Britney Spearsin pois otsikoista.

Ilmoitin NimBlogin huvikseni blogilista-palveluun, sinne vaan tämäkin turhuus 7500:n muun blogin sekaan.

Blogilistan mukavin ominaisuus ja pistämätön ajantappokeino on "satunnainen blogi"-linkki. Kuten nimestäkin voi päätellä, linkistä aukeaa sattumanvaraisesti joku 7500:stä listatusta blogista. Lyhyen ja erittäin epätieteellisen empiirisen kokeilun jälkeen puolet blogeista on henkilökohtaista itsetilitystä, joskus erittäin rankkaakin sellaista ja toinen puoli neuletöitä. Ahdistusblogeista parhailta (pahimmilta) näyttivät nämä: "Mieletön kaipuu todellisuuteen", "Lost in Supermarket" ja "Turisti".

Olen tähän asti ollut asioista suhteellisen pihalla, enkä ollenkaan tajunnut, että jotkut vääntävät täyttä itsetuhomeininkiä julkiseen nettiin. Rankkaa touhua. Esimerkiksi yllämainittuja blogeja lukemalla ainakin minä opin samantien kaikenlaista uutta ihmisten ajatustenjuoksusta. Selvästi näkee, että blogikirjoittamisella on terapeuttinen vaikutus ja ahkerimmat ja suosituimmat blogienkirjoittelijat saavat sitä kautta uusia ystäviäkin. Blogosfääri on varmasti psykiatreille ja psykologeille mielenkiintoista materiaalia. Ehkä joku sittenkin kuulee huutosi blogosfäärissä…

NimBlog pysyy kyllä tavallisen tylsänä, ei tänne tunteiden likasankoa ole tarkoitus tyhjentää. Tästä menneestä päivästä voi tosin todeta, että krapula oli taas kamala, kiitos vaan T:lle känniääliöseurasta.

Joulusta on selvitty, ja uusia sotia ollaan jälleen aloittelemassa.

Tällä kertaa taistelutantereena on kartastoista tuttu Afrikan Sarvi, sotijoina alan veteraanit Etiopia, Somalia ja muodikkaana uutena pelurina islamistikapinalliset. Eiköhän tätäkin kahakkaa muutama kuukausi ihmetellä EU:n, YK:n ja amerikkalaisten sorvatessa sopivan ympäripyöreitä julkilausumia sodan lopettamiseksi. Toisena vaihtoehtona on tietenkin Somalian hallituksen ja Etiopian armeijan nopea voitto islamisteista ja uusi rauhallinen aikakausi tämän moniongelmaisen maailmankolkan vaiheissa. Pax Ethiopia, anyone?

Joulunvieton yleisen hengettömyyden lannistamana sain synkretistisen idean erilaisten joulunviettotapojen (tai lähinnä eri uskontojen joulun aikaan osuvien juhlallisuuksien) yhdistämisen. Esimerkiksi hindulaisten viisipäiväinen Pancha Ganapati sopisi mainiosti yhdistettäväksi Suomen olojen luterilaiseen joulunviettoon. Juhlallisuuksien aikana keskitytään harmonian, rakkauden ja ilon levittämiseen niin perheen, naapureiden, ystävien kuin liikekumppaneidenkin suuntaan. Sama ideahan on nähtävissä kristillisessäkin joulussa, mutta pieni näkökulman muutos ja uusien tapojen kokeilu voisi elävöittää tavallista himmeleihin ja ulkotuliin keskittyvää suomalaista tapaa.

Näitä muiden uskontojen tapoja voisi nostaa myös koulujuhlien aiheiksi. Tuloksena olisi varmasti mieleenpainuvia kokemuksia niin lapsille kuin vanhemmillekin, kun silkohapsi heilahtaisi koulusta kotiin kertoen, miten koko koulu oli harjoitellut hindulaista joulunviettoa, ja 22. päivän puurojuhlasta tulisi kerrankin hiukan erilainen kuin iänikuinen tipe-tipe-tip-tap. Tämän voisi ihan hyvin toteuttaa unohtamatta suomen kansan kulttuurihistoriaa hartaina luterilaisina.

Uskonnon koko ajan siirtyessä yleisestä yksityiseen esitänkin tässä nyt, että koulujen "uskonnonopetusta" jo ala-asteelta lähtien painotetaan ottamaan enemmän huomioon uskontojen yleinen levinnäisyys ja että opetuksesta karsitaan kaikkinainen tunnustuksellisuus pois. Jos vanhemmat haluavat lastensa oppivan ja ulkoa lausuvan kristillisen uskontunnustuksen, sille voidaan järjestää aika ja tila Kirkon tiloista varsinaisen kouluopetuksen jälkeen. Nämä ideat luultavasti edellyttävät valtion ja kirkon erottamista toisistaan ja kirkon vielä hoitamien asioiden (esim. hautausten käytännön järjestelyt) siirtäminen sekulaarisen valtiovallan piiriin, kuten köyhäinhoito ja kansanopetus aikoinaan siirrettiin.

PS: myönnän, että en ole täysin selvillä siitä, millaisia tavoitteita ala-asteen uskonnonopetuksella nykyään on. Sen tiedän, että elämänkatsomustieto on kaiketi mahdollista valita jo 1. luokalta lähtien.

EDIT: Tätä uskontoasiaa on nyt tullut jo toistettuakin tuossa ylempänä. Korjataan tähänkin sen verran, että lapsi ei voi valita ET:tä ilman vanhempiensa suostumusta ennen 17. syntymäpäiväänsä. Siviilihautajaiset on mahdollisuus varmistaa itselleen täältä.

YLEn kanavilla näkyvä Pressiklubi on Timo Harakasta huolimatta (tai juuri Harakan ansiosta?) hauskaa ja mielenkiintoista katsottavaa. Hauskuutta lisäävät erityisesti lähetysten suoruus ja joissakin lähetyksissä esiintyvä Imagen toimituspäällikkö ihq Anu Partanen. (kohtuullisen ilmetty Aimee Mann)

Edellisessä jaksossa (22.12) Osmo Soininvaara sementoi aina vain vahvemmaksi asemaansa Suomen älykkäimpänä ja viisaimpana poliitikkona ja Susan Kuronenkin onnistui antamaan itsestään tasapainoisen ja fiksun kuvan, mitä ei iltapäivälehtien lööppejä kursorisesti seuraamaalla olisi uskonut. Lisäksi jaksossa oli potpurri kuluneen syksyn parhaista paloista. Jakso on muutaman päivän kuluttua katsottavissa myös Pressiklubin arkistosta Realmedia-muodossa.

Mutta voi voi sentään. Pressiklubilla on myös keskustelupalsta ja valitettavan hiljainen sellainen. Palsta on varoittava esimerkki internetin harhapoluista ja etenkin heitteille jätetyistä keskustelufoorumeista. Nimittäin! Esimerkiksi aiheesta "Lordi – Ovatko suomalaiset hirviöitä?", on lähetetty viisi kommenttia, joista kolme on linkkejä internetin pornosaiteille, vieläpä varsin arveluttaville sellaisille, edes minä en kehdannut linkkejä klikata. Suosittelen Pressiklubille takapihansa spämmirikkaruohojen kitkentää tai vaihtoehtoisesti koko takapihan asfaltointia ennen seuraavaa mediakriittistä pläjäystä.

Pressiklubin tekijöiden onneksi laki sananvapaudesta joukkoviestimissä ei mennyt läpi Vanhasen hallituksen alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti. Muussa tapauksessa saattaisi lakimies kolkuttaa jo ovella. Demokratian esitaistelijan amerikkalaisen Fox-televisiokanavan mukaan jo pelkkä linkitys arveluttavaan materiaaliin on laitonta. Eli kohta myös Rajamäen Suomessa keskustelupalstallasi esiintyvä spämmilinkki lapsipornoon on sama asia kuin lapsipornon aktiivinen levitys. Tämä ystävällisenä vinkkinä kaikille ylläpitäjille.

PS: NimBlogin käyttämä spämmisuojaaja Akismet on blokannut tähän mennessä 148 spämmiksi luokiteltavaa kommenttia – suurin osa viagra- ja cialis-mainoksia.

Hyvä ystäväni, voimailija ja osa-aikamuusikko Kehno L.I. Tatsgamamo sai hiljattain yllättävää sekä hiukan hämmentävääkin postia.

Yllättävää oli postin formaatti; harvoin kehonrakennuspiirien sisällä nähty joulukortti. Hämmentävää oli kortin allekirjoitus, josta ei saanut selvää edes äiti Amma tai armeijan Viestikoelaitos.

On aika valjastaa NimBlogin laaja ja oppinut lukijakunta. Ohessa mystinen allekirjoitus sekä pieni vinkki: on syytä epäillä, että allekirjoittaja on joku nykyisistä kansanedustajistamme. Luettelo kansanedustajista täällä.

Aika vaikealta näyttää. Saavatkohan avustajatkin lähettää korttejaan eduskunnan leimalla?