Category — Personal

Zakopanesta on selvitty ehjin nahoin takaisin, ja paluu arkeen oli sekä karu että raskas. Reissu oli kuitenkin onnistunut.

Kelit eivät tietenkään urheiluharrastuksia suuremmin suosineet, sillä Zakopanen paras mesta Kasprowy Wierch oli laskukunnossa vain pari tuntia, eikä sinänsä loistavassa Slovakian Tatranska Lomnicassakaan ehditty kuin muutama tunti tuupata. Kaljanjuontia tai muuta illanviettoa huonot säät eivät sentään haitanneet.

Paikallinen puolalainen olut osoittautui erittäin hyväksi, varsinkin oheisessa kuvassa komeileva Tatra Pils, "Piwo Z Charakterem, Doskonaly Pelny Smak, Tradycyina Receptura", eli vapaasti suomennettuna luultavasti jotain "Vahvaa olutta, paljon makua, perinteiset reseptit", paikallista Karhua siis?  Iskuryhmäämme miellytti erityisesti oluen riittävä alkoholiprosentti, 6,0 alc vol.

Paikallinen zakopanelainen kioskikin sai osansa suomalaisesta kulttuurista, kun kaljanostoretkellä tilasimme 48 olutta. Myyjä ei meinannut uskoa, mutta kun riittävästi huidoimme ja kerroimme, että todellakin haluamme 48 olutta, "24 yellow ones (Tatra) and 24 red ones (Warka)" myyjä pakkasi naureskellen ostoksemme.

Matkalla nähtiin myös Auschwitz-Birkenau ja Krakova, omilla tavoillaan vaikuttavia paikkoja molemmat. Varsinkin Birkenau (Auschwitz II) vakuutti pelkästään valtavalla koollaan. Parakkeja ja parakkien raunioita lähes silmänkantamattomiin – yli miljoonan ihmisen hautausmaa veti ilmeet vakaviksi.

Matkan wrap-up tilaisuus on buukattu lauantaille, jolloin käydään läpi myös tuhannet matkalla otetut kuvat. Ehkä jokunen osuva otos päätyy myös tänne.

Myöhemmin tulee (ehkä) lisää tarinaa rennosta jookoskookos-meiningistä (oppaan suosikkilausahdus "emmä mitään tiedä") ja 24 tunnin bussimatkasta läpi Itä-Euroopan McDonaldsien. Ja ihan vain holokaustin kieltäjien kiusaksi tarinaa myös Auschwitzin todellisuudesta.

Klo 17:15 starttaavat Jookoskookos-bussit kohti Helsinkiä, Tallinnaa ja Zakopanea.

Ensimmäinen vaihe on Suomenlahden ylitys, ja bileet ovat luvassa samantein. Lauantaipäivä menee mukavasti bussin kyydissä ja perillä Zakossa ollaan sunnuntaina aamupäivällä. Jos periltä löytyy kohtuuhintainen webbikahvila, saattaa blogiin ilmestyä päivityksiä matkan tunnelmista. Jos ei löydy, niin tunnelmat välittyvät palattuani 4.3.

Rahat on vaihdettu, passi pakattu, skimbakamat tsekattu, kaikki on valmista megalomaaniseen hiihtolomavyörytykseen!

Zyoptix PRK -leikkauksesta on nyt viikko, silmät ovat oireettomat ja näkö on täysin käyttökelpoisella tasolla. Jäljelläoleva lääkitys koostuu tarpeen mukaan käytettävistä kosteustipoista ja kolme kertaa päivässä tiputettavasta kortisonitipasta. Kortisonia vähennetään pikku hiljaa siten, että kolmen kuukauden päästä käytön voi lopettaa.

Kontrolli on kuukauden päästä leikkauksesta, johon mennessä näönkin olisi pitänyt suunnilleen asettua paikoilleen. Tällä hetkellä näöntarkkuus heittelee jopa räpäytysten välillä – parhaimmillaan näkö on jo tosi hyvä, huonoimmillaankin ajokorttitasoa. Tänään pärjäsi jo ihan hyvin sählykentällä, ja autonkin rattiin uskaltaisi jo hypätä.

Itse leikkaustapahtuma alkoi runsailla puudutustipoilla (en halunnut missata yhtäkään tippaa), jonka jälkeen asetuttiin laitepatterin alle selinmakuulle. Hiukan lisää tippoja vielä, ja tämän jälkeen asennettiin luomenlevittimet ja tohtori aloitti silmän kuorikerroksen poistamisen. Olin hiukan toivonut päällikerroksen poistamista laserilla tai jollain muulla hienolla laitteella, mutta nytpä lääkäri käyttikin vanhanaikaista pienen lastan näköistä vempelettä, jolla turhat kerrokset kirjaimellisesti lapioitiin pois tieltä. Noin minuutin lapioinnin jälkeen laserit tekivät työtään vajaan puoli minuuttia. Laseroinnin päätyttyä silmän päälle asetettiin suojaava piilolinssi. Sama käsittely toistettiin sitten toiseenkin silmään. Leikkauksen aikana oli ainoastaan tärkeää katsoa "vilkkuviin valoihin" suoraan ylöspäin, siten että pupillit pysyivät suunnilleen ruodussa. Muusta toiminnasta ei tarvinnut (onneksi) huolehtia. Varsinaisen laseroinnin aikana noussut palavan lihan käry oli tietenkin varsin mielenkiintoista. Omituisinta oli silti silmän osien lapiointi. Onneksi puudutus oli tehonnut! Leikkaus oli ohi n. neljässä minuutissa.

Leikkauksen jälkeen hoitaja antoi lyhyet toipumisohjeet, ja sitten vain kotia kohti. Yhteensä aikaa vastaanotolla kului noin 45 minuuttia. Raha-asiat hoidettiin jo ennen leikkausta, yhteensä operaatioon tuhlaantui lääkekuluineen n. 2920 euroa.

Ensimmäinen leikkauksen jälkeinen päivä oli varsin helppo; kävelin polilta kotiin ilmaiset Pepsi Max -arskat päässä ja asetuin lepoasentoon odottelemaan paljon mainostettuja kipuja. Kipuja ei tuntunut tulevan lainkaan, ja näkökin oli yllättävän hyvä. Ensimmäisenä iltana ei ollutkaan mikään ongelma katsella muutama jakso Angelia ja muutenkin elellä normaaliin tapaan. Myöhään ensimmäisenä iltana näkö kuitenkin heikkeni ja ensimmäiset kivut iskivät (tai sitten joku ilkimys työnsi tikareita kallon sisältä silmän läpi ulkomaailmaan), ja buranoille ja panacodeille tuli käyttöä. Seuraavat päivät, eli tiistai ja keskiviikko, menivätkin sitten enemmän tai vähemmän panacod-horteessa, kunnes keskiviikkoiltana kipu ja valonarkuus lakkasivat kuin lähes veitsellä leikaten. Torstaina ja perjantaina elämä oli taas melko tavallista, ja kaupassa käynti ym. normaalit askareet onnistuivat jo ongelmitta. Piilolinssejä aiemmin käyttäneille suojalinssin poistaminen olisi varmasti ollut helppo nakki, mutta itse täydellisenä piilariuuvattina en niitä silmistä irti saanut. Medilaserilla piti siis perjantaina käydä vielä piilarit poistattamassa.

Loppujen lopuksi kivut eivät olleet niin pahat kuin etukäteen pelkäsin – kipulääkitys tehosi ja sitä todellakin kannattaa käyttää. Varsinkin panacodin stimuloimat unennäöt olivat erittäin mielenkiintoisia, esimerkiksi vihannesten täyttämät maantiet ja vanhaan öljysäiliöön tehdyllä pakettiautolla suoritettu hurja pakomatka läpi vihannesmaan olivat näkemisen arvoisia unia. Paras oli kuitenkin hieno älypeliä ja älyttömyyttä yhdistellyt sieniensyöntimatka, jossa nosteltiin eräänlaisia yksisilmäisiä noppia. Noppia kuitenkin pystyi nostamaan vain yhdellä tavalla ja tämä tapa teki tietenkin mahdottmaksi ehtiä lentokentälle ennen lennon lähtöä. Tämä ilmeni tietenkin niin, että mitä lähemmäs lentokenttää pääsi, sitä hankalampi oli liikuttaa jalkojaan eteenpäin. Onneksi apuun riensi unien vanha klassikko, eli aikoja sitten unohtunut lapsuudenkaveri pakettiautollaan. Pakulla pääsikin sitten kentälle kätevästi. Harmi, kun ei enää muista tämän enempää. Joku päivä aloitan vielä unipäiväkirjan – edes omaksi iloksi.

Pitkiä tekstipätkiä lukiessa tulee vaistomainen reaktio nostaa laseja nenänpäältä ylöspäin, suihkuun mentäessä tekee mieli ottaa lasit päästä ja suihkusta poistuessa vastaavasti hetken miettii, mihin lasit laittoikaan. Eivätköhän nämä muistumat vanhoista ajoista vähitellen katoa taka-alalle. Tällä hetkellä hienoa on aamuisin nähdä samantien, mitä herätyskello näyttää ja muistella, kuinka painavat ja hankalat lasit olivatkaan.

Jos lasit, piilarit tai huono näkö yleensä ottavat päähän, suosittelen lämpimästi pientä säästökuuria ja silmäleikkausta. Ei tämä PRK:aan kovin paha operaatio ole. Viikon sairasloma tekee sitäpaitsi kaikille ihan hyvää.

Nyt enää kaupasta kunnon arskat ja olen valmis heilahtamaan Zakopanen hangille!

Mömmöt on ostettu, testamentti kirjoitettu ja rauha tehty maailman ja läheisten kanssa. On aika lukea rukoukset ja antautua lääketieteen armoille.

PRK-leikkauksesta toipuminen kestää ohjeiden mukaan n. 5 päivää, ja alkuvaiheessa silmiin pitää tipautella neljää erilaista tippaa yhteensä 15 kertaa päivässä. Eri tippojen välillä pitäisi apteekkarin ohjeiden mukaan olla taukoa n. 15 minuuttia, joten eipä sitä päivässä ehdi muuta tekemäänkään kuin vetää alaluomea alaspäin ja tiputella vexolit, exocinit, acularit ja systanet silmiin. Tästä huvista sitä on vielä valmis maksamaankin itsensä kipeäksi…

Toivotaan, ettei leikkaus mahdottoman epämiellyttävä ole ja ettei mitään odottamatonta tapahdu. Koko operaation pitäisi olla ohi vajaassa tunnissa sisäänotosta kotiutukseen ja viikon päästä silmälasien pitäisi olla enää muisto menneiltä ajoilta. Toki uusintaleikkauksen mahdollisuus on aina olemassa, varsinkin kun herra Murphy on eittämättä mukana leikkaussalissa.

Täydellinen raportti leikkaustapahtumasta luvassa heti, kun pystyn näyttöpäätettä suuremmitta vaikeuksitta tuijottelemaan.

Tänään esitutkimuksessa silmät mitattiin joka kantilta. Perinteisen taittovirheen lisäksi mitattiin sarveiskalvon muodot 9000 eri pisteestä ja taittovoimakkuus jokaisesta mittauspisteestä. Nämä yhdistettiin ja tuloksena saatiin tarkka hoito-ohjelma leikkauslaserille.

Keskusteluissa lääkärin kanssa selvisi, että valitettavasti "helpompaa" LASIK-leikkaustapaa ei kannata käyttää, vaan metodina on perinteisempi PRK. Siinä missä LASIKissa toimenpiteet tehdään sarveiskalvolle tehtävän läpän alle, PRK:ssa toimenpiteet tehdään suoraan sarveiskalvolle, kunhan päältä on ensin "rouhittu" hieman kudosta pois. Tämän takia PRK:ssa näön palautuminen kestää pidempään ja toipuminen on tuskallisempaa. Lisäksi näön lopullinen asettuminen kestää hitusen kauemmin. Autoa pystyy ajamaan n. viikko leikkauksen jälkeen.

PRK:hon päädyttiin erityisesti siksi, koska sarveiskalvo oli liian ohut verrattuna tarvittavaan korjauksen määrään. LASIKillakin asian olisi pystynyt hoitamaan, mutta leikkauksen jälkeinen sarveiskalvon paksuus olisi estänyt kaikenlaiset mahdollisesti tarvittavat korjausleikkaukset. Kolmas vaihtoehto, LASIK sarveiskalvoa säästävin asetuksin olisi taas laadullisesti huonompi ratkaisu, joka olisi aiheuttanut huonompaa hämäränäköä ja suuremman riskin uusintaleikkauksen tarpeeseen.

PRK:ta käyttämällä saadaan paras ja varmin tulos myös jatkoa ajatellen. On epätodennäköisempää, että näkö palaa miinuspuolelle, ja vaikka palaisikin, korjausleikkaukseen on mahdollisuus. Lisäksi PRK:lla voidaan leikata laaja alue silmästä, joka pienentää hämäränäön huonontumisen riskiä. Lentolupakirjankin saa helpommin PRK- kuin LASIK-leikatuilla silmillä.

Katsotaan kaduttaako PRK-miestä maanantainailtana, kun kipu räjäyttää pään ja 10 watin hehkulamppukin loistaa kirkkaampana kuin miljoona aurinkoa. LASIKilla olis kuitenkin päässyt lasilliselle lasittomana jo samana iltana. Lääkäri tosin lohdutti, ettei se PRK-kipukaan juuri pahaa krapulaa pahempi yleensä ole. Krapuloista on kyllä kokemuksia ja sen kestää, varsinkin kun päämäärä on näin jalo.

(Kyseessä on siis virallisesti Zyoptix-PRK. Zyoptix on alussa mainitun laserointi- ja mittausmetodin nimi, ja PRK/LASIK sitten leikkaustekniikan nimi. Tätä ei kovin hyvin ole laserhoitoja tekevien yritysten sivuilla selitetty.)

Ensi viikolla on tarkoitus ottaa vapaaehtoisesti jedimiekasta näköelimeen, sillä on silmäleikkauksen aika.

Kyllästyin lopulta lepakonnäkööni ja silmälasien kanssa pelailuun ja asetan toivoni nykyaikaiseen lääketieteeseen. Teoriassa silmälaseista luopumiseen pitäisi olla mahdollisuudet, ja leikkauksen jälkeisen näön pitäisi olla jopa varsin hyvä. Joka tapauksessa huonompaan suuntaan tästä nykyisestä -5,5:sta ei voi mennä. Seuraava astehan on opaskoirataso, kuten jo armeijan kouluttajalla oli tapana sanoa.

Leikkausprosessi alkaa huomenna esitarkastuksella, jonka jälkeen tiedetään enemmän, minkälaiseen näköön pyritään ja mitä on realistista odottaa. Sitten vaan aukaistaan läppä silmään, näytetään kalvoille vähän laseria ja läppä takaisin kiinni. Itse laserointiin tuhraantuu aikaa n. 10 sekuntia, ja koko leikkaukseen sisäänotosta kotiutukseen noin kaksi tuntia. Pyrin pistämään tänne blogiin sitten tunnelmia tuoreeltaan, huolimatta siitä että näyttöpäätetyöskentelyä ei leikkauksen jälkeen pariin päivään suositella tehtävän.

Leikkauksen kulusta on Mehiläisen verkkosivuilla messevä video, josta tämän jutun kuvituskin on lainattu. Kaverit suosittelivat Mehiläistä, joten vastarannan kiiskenä tukeudunkin pelkästään silmäleikkauksia tekevän Medilaserin palveluun. Yhtenä syynä oli puhelinkammoiselle tärkeä mahdollisuus tilata maksuton arvio ja toimenpidesuositus sähköpostitse. No, leikkauksen hoitavalla yrityksellä ei ole kauheasti merkitystä, sillä molemmat yritykset ja itse asiassa oman leikkaukseni hoitava lääkärikin ovat saaneet netin keskustelupalstoilla yksinomaan positiivista palautetta. Ongelmat ja kauhutarinat ovat joko vanhoja tapauksia ulkomailta tai sitten epätodennäköisiä ikäviä sattumuksia, joiden todennäköisyys on normaalin kitarisaleikkauksen luokkaa.

Leikkauksen hyviin puoliin ei kuulu ainoastaan parantunut näkö; esitutkimuspäivä on sairaslomaa, samoin leikkauspäivä ja sen jälkeinen päivä! Leikkauksen jälkeinen loma tulee luultavasti tarpeeseen – kuulemma silmät vuotavat vettä ja tuntuu, että silmässä on koko ajan roskia. Tuntemusten pitäisi kuitenkin vähentyä ja hälventyä päivän-parin sisään. Silmätippojen kanssa joutuu tosin pelaamaan useita kuukausia.

Kaikkien ystävieni kokemukset leikkauksesta ovat kuitenkin olleet äärimmäisen positiivisia, joten tuskin minäkään joudun pettymään. Knock wood.

Matka on edennyt viimeiseen välietappiinsa, Kööpenhaminan kansainväliselle lentokentälle Kastrupiin.

Kastrup plussaa:
- oikeat annoskoot oluelle (0,75 litraa).
- wlan toimii
- SAS panostanut päähubiinsa kunnolla, paikat ovat uusia ja kohtuullisen siistejä

Kastrup miinusta:
- joka puolella tupakoidaan
- Tanskan kruunun vaihtokurssin käsittämättömyys
- ostoshelvetti räjäyttää pään
- tanskan kieli
- tanskalaiset
- wlan-yhteyden kalleus
- liikaa suomalaisia
- huono seura

Miinuksista huolimatta Kastrup on omien rajoittuneiden kokemusteni perusteella Euroopan parhaita kenttiä. Mieluummin täällä lentoa odottelee kuin esimerkiksi Arlandassa, Frankfurtissa tai Schipholissa.

Muutama päivä sitten teippasin ulko-oveen "Ei mainoksia" -tarran. Sain tarran tehosta heti seuraavana päivänä maukkaan muistutuksen, kun Tietoviikon välistä repsahti lattialle kaksitoista (12) Fujitsu Siemensin PC-mainosta. Aikamoista sattuman satoa. Käsittääkseni Tietoviikon välissä jaettavat mainosläpyskät pakataan mukaan varsin aikaisessa vaiheessa jakelua. En jaksa uskoa, että Tammelassa pyörisi niin veikeä postinjakaja, että olisi jaksanut ihan varta vasten mainoskiellosta sisuuntuneena työntää kunnon setin ylimääräisiä läpysköjä.

Oveen pitää kehitellä joku vitsikkäämpi viesti postinjakajille, jos nykyinen hiukan tyly lappunen sittenkin vain provosoi. Esimerkkejä: "Älä tiputa tästä luukusta ilmaisjakelua tahi osoitteetonta postia, ellet halua että keitän sisäelimesi etikassa" tai "Ken tästä luukusta ilmaisjakelua tiputtaa, luopuu eksplisiittisesti oikeudestaan elää." tai "Rakas postinkantaja / mainostenjakaja, säästä aikaasi ja ohita tämä luukku ilmaisjakelujen osalta, kiittäen kanssakansalaisesi XYZ." Ehkäpä tuo viimeinen olisi ilahduttavin ja sitä kautta tehokkain?

Kuvakollaasi päivästä materialismin kyllästämässä maailmassa.

 
2. Ostetaan mainosten uhrina kaikenlaista turhaa, harvoin hyödyllistä tavaraa. Hyödyllisen tavaran ostamisesta ei saa kicksejä. Kuvassa uusi äänikortti ja tämän talven kirja-alesaalis. Mitä ihminen ajattelee, kun näkee parhaaksi tilata yli 20 kirjaa? Milloin aikoo lukea? Ehkä vanhuuseläkkeellä, jos niin vanhaksi saa elää.

Vaihtoehtoiset kuvatekstit:
1) torstaisin tulee aina megamäärä mainoksia.
2a) lukeminen kannattaa aina.
2b) nykyinen äänikortti on emolevylle integroitu AC97. Päivitys oli tarpeen.
3) Vihdoinkin! Kiitos Maestro qupolle teipin lainasta.

Tämä ilta meni mukavasti tapellessa mystisen redirect-ongelman kanssa.

Tarkoituksenani oli toteuttaa lukijan yksinkertainen toive, eli erottaa Mainintoja-kategoria perus-rss-feedistä omaksi erikseen tilattavaksi feedikseen. Erotus kävi helposti, mutta erottamisella oli sellainen ikävä sivuvaikutus, että Mainintoja-kategoriasta ei generoitunut feediä sitten ollenkaan. Selkeästikään tämä ei ollut täydellinen ratkaisu, joten lähdin hakemaan parempaa.

AIkaisemmissa blogisoftan versioissa (WordPress 1.x), kategorian poistaminen feedistä kävi käyttämällä kategorian id:n vastalukua, esim. kategoria id:llä 5 poistettiin komennolla http://www.eitoimikoskaan.org/index.php?feed=rss2&cat=-5. WordPress 2.x:ssä tämä häkki ei tietenkään enää toiminut.

Sitten tajusin, että haluttuja kategoroita voi tietenkin myös määritellä: http://nimrod.fi/index.php?&feed=rss2&cat=2,3,4,6,7,8,9,10 toimii hienosti, ja kaikki muut kategoriat paitsi viitonen tulevat feediin mukaan. Nyt piti vain miettiä, kuinka ohjata normaalit feedipyynnöt tuohon yllämainittuun rimpsuun.

Vastaus on tietenkin htaccessin redirect ja rewrite. Tästä alkoivatkin ongelmat. Jostain kumman syystä Futuronilla pyörivä Apache 1.3.37 ei halunnut muodostaa uudelleenohjaus urlia oikein, vaan muutti urlin kysymysmerkin aina ascii-koodiksi. Tähän ei auttanut minkäänlaiset rukoilut tai säädöt. Uudelleenohjaussäännöllä "RedirectMatch permanent ^/feed/?$ http://nimrod.fi/index.php/?\&feed=rss2\&cat=2,3,4,6,7,8,9,10" selain pälähti osoitteeseen "http://nimrod.fi/index.php/%3f&feed=rss2&cat=2,3,4,6,7,8,9,10", ja tämä aiheutti ongelmia ainakin Bloglinesin rss-käsittelijälle ja IE:lle (Huom, Operan rss-lukija toimi!!).

Eipä selvinnyt ankarallakaan googlettamisella muuta kuin se, että Apachen 1.3 -puussa saattaa olla bugi, joka estää koko homman toimimisen tyystin.

Tästä masennuin jo sen verran, että huomenna taidan säätää suoraan sivun meta-tageja siten, että sivun default feed on  "http://nimrod.fi/index.php/?&feed=rss2&cat=2,3,4,6,7,8,9,10". Onpahan vaan helvetin rumaa. Tai sitten luovun Mainintoja-kategoriafeedin ajatuksesta kokonaan, ignoroin valitukset, siirryn Joomla-käyttäjäksi tai jotain muuta epätoivoista. Tai sitten jollain ystävällisellä sielulla on yksinkertainen ratkaisu tähän ongelmaan.

Joka tapauksessa asensin live-bookmark-pluginin, eli sivuille tullessa hyvillä selaimilla voi tilata suoraan minkä tahansa kategoriafeedin. Käyn hiljakseen läpi aikasempia posteja, ja kategorioin ne oikeisiin paikkoihin. Tulevat postaukset saavat osakseen myös vähän tarkemmat kategorionnit kuin aiemmin.

Kyllä ATK on kiva asia!

Suomi hyötyy ilmastonmuutoksesta, kertoivat lukijaa manipuloivat otsikot taannoin.

Jos hyödyt ovat talvella loska, räntä, paska ja myrskyt sekä kesällä pakahduttava helle, kuivuvat joet ja järvet, metsäpalot ja savut muiden maiden paloista, en uskalla edes ajatella, mitkä ovat vaikutukset alueilla, joille ilmastonmuutos aiheuttaa haittaa.

Tai ehkä kaupunkilaiskerrostaloasukkina en vain osaa arvostaa kasvukauden pitenemistä ja lämmityskustannusten alenemista.

Ulkomaiset vaikutteet uhkaavat puhtaita kansalliseurooppalaisia kulttuureja yhä laajemmalla rintamalla. Yksi vähiten julkisuutta saanut uhkatekijä ovat ulkomaalaiset hedelmät markettiemme hedelmäosastoilla.

Suomessa ongelmasta ei ole puhunut edes yleensä luotettava ja aikaansaava Seppo Lehto. Seppo on näköjään pysyvästi jumittunut narisemaan täysin toisarvoisista ja joutavista asioista, kuten aluepalautuksista ja loukatusta sananvapaudestaan.

Ei silti hätää. Historia toistaa itseään. Rasismin, epäluulon ja tehokkuuden jumalallisella tavalla yhdistävä Saksan kansa on puolestamme aloittanut taistelun etelänhedelmiä vastaan. "Front Deutscher Äpfel" eli Saksalaisten omenien rintama on tämän taistelun eturintamassa ja toimii esimerkkinä kaikille vastaaville toimintaryhmille ympäri Eurooppaa.

Pallo on nyt meillä suomalaisilla. Aiommeko katsoa välinpitämättöminä vierestä, kun ulkomaalaiset appelsiinit, omenat, päärynät ja kiwit valtaavat isoisiemme vaivalla raivaamat citymarketit, prismat ja valintalot, vai otammeko kohtalomme omiin käsiimme ja sanomme päättäväisesti, sanomamme oikeutukseen vakaasti uskoen: "Etelänhedelmät ulos!".

Minä olen valintani tehnyt. Tee sinäkin. Valitse suomalainen banaani!