Category — ITC

Takavuosien tietokonejätti Commodore tekee jälleen paluun! Eräiden laskelmien mukaan kyseessä on ainakin viides kuolleistanousu. Commodoren brändin voimaan ilmeisesti luotetaan edelleen.

Tällä kertaa jälleensyntymisen takana on ilmeisesti hollantilainen yhteenliittymä, ja bisnesideana on hyödyntää Commodoren kivikovaa pelikonemainetta tuomalla markkinoille sarja pelikäyttöön kustoimoituja PC-koneita. Speksit ovat kieltämättä vaikuttavia, 4 gigaa muistia, Intelin Quad Core prossat ja tietenkin pari kappaletta Nvidian GTX8800-näytönohjaimia ja päälle 1000 watin virtalähde. Komeus on vielä pakattu mahdollisimman vinkeään koteloon, jonka voi itse valita sadasta vaihtoehdosta tai kustoimoida ihan omansa. Joka koneen mukaan isketään vielä C64-emulaattori ja 50 peliä.

Commodoren historiasta on kirjoitettu mainio kirja, "On The Edge – The Spectacular Rise and Fall of Commodore". Nykyään usein unohdettu tietokonealan pioneeri nostetaan kirjassa sille kuuluvaan asemaan -  täytyy muistaa, että Commodore 64 on edelleen maailman myydyin tietokonemalli ja että Amiga oli esittelyvuonnaan 1984 jotain aivan käsittämättömän hienoa (tosin Amigan kehitti itsenäinen yritys, jonka Commodore osti 1985). Jos kiinnostaa tietää, miten syntyivät VIC-20, C64 ja Amiga, ja kuinka hullua elämä oli Jack Tramielin johtamassa Commodoressa ja kuinka toinen toistaan onnettomammat toimitusjohtajat ja omistaja Irving Gould lopulta ajoivat firman konkurssiin, kannattaa ehdottomasti tutustua tähän kirjaan. Teksti on vetävää ja perustuu suurilta osin haastatteluihin, joten kauaa ei nokka tuhise tässä 550-sivuisessa opuksessa.

Kirja nostaa myös hienosti esiin 6502-prosessorin suunnittelijan Chuck Peddlen ja leimaa mm. Steve Wozniakin pelkäksi amatööriksi, joka kasasi Applensa vapaasti saatavista osista samaan aikaan kun Peddle loi 6502:n hiekasta ja vedestä. Epyxin kehittämän käsikonsoli Lynxin kohtalosta oli myös muutama varsin mielenkiintoinen pätkä. Pääpihvi kirjassa ovat kuitenkin kertomukset Commodoren alkuajoista, mm. hulluista päivistä, jolloin legendaarinen Jack Tramiel raivoaa CES-messujen lähestyessä ja miten koko Commodoren ydinporukka eli toimistolla ja yritti saada C64:n toimimaan 10 minuuttia yhtä soittoa. Avartavaa olivat myös pätkät Amiga, Inc.:n alkuajoista ennen Commodoren ja Atarin taistelua firman teknologioista. Amiga, Inc. teki ensimmäiset vuotensa Atari 2600 -pelejä ja joystickeja, mutta kaikki tämä oli pelkkää kulissia. Esiripun takana Jay Miner ja kumppanit suunnittelivat vallankumousta…

Magnatune on hyvä musiikkikauppa. He eivät ole pahoja. Vai mitä sanotte, tässä Magnatunen missio:

We call it "try before you buy." It’s the shareware model applied to music. Listen to 525 complete MP3 albums from musicians we work with (not 30 second snippets).

We let the music sell itself, because we think that’s the best way to get you excited by it.

We pick the best submissions from independent musicians so you don’t have to.

If you like what you hear, download an album for as little as $5 (you pick the price), or buy a real CD, or license our music for commercial use. And no copy protection (DRM), ever.

Artists keep half of every purchase. And unlike most record labels, they keep all the rights to their music.

No major label connections.

We are not evil.

Yllättävin ja hauskin seikka Magnatunessa onkin maksutapahtuma (you pick the price); hintoja ei tosiaankaan ole määrätty. Tarkan summan sijaan käyttäjän eteen ponnahtaa alasvetovalikko, josta voi omantuntonsa (ja lompakon paksuuden) mukaan valita mp3:lle tai cd:lle sopivaksi katsomansa hinnan. Maksutapahtumaesimerkki on tämän jutun kuvituksena, klikkaamalla aukeaa suurempi kuva.

Loistava idea – tässähän on pakko kannatuksen vuoksi tuolta jotain ostaa. Missio toimii, onko tällaisia enemmänkin? (ehkä jos mikseri.netiin lisättäisiin kauppapaikka…)

Alan lehtien, kuten Mikrobitin, vanhat vuosikerrat ovat yleensä opettavaista tai vähintään hauskaa luettavaa. Artikkelit, ennustukset ja lukijapalstat paljastavat oivallista ajankuvaa tietokoneharrastuksen kulta-ajalta ennen Internetiä, matkapuhelimia, CD-ROMeja, mp3-soittimia ja digikameroita (ennen kaikkea ennen digiviihdettä).

Joskus silmiin osuu myös surua ja ihmetystä aiheuttavaa tekstiä, kuten seuraavat pätkät. Näin keskusteltiin Bittipostia-palstalta syyskuussa 1990. Ensin ote lukijan toimitukselle lähettämä kirjeestä:

Kopiointi on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana. On yritetty vähentää sitä mm. hintoja alentamalla ja saatavuutta lisäämällä. Tämä ei ole näköjään auttanut. Tulen muuten vaatimaan, että tehtäisiin ratsioita tietokoneenomistajien koteihin. En ymmärrä, miksi näitä keinoja ei ole vielä käytetty. Olen tehnyt todella kovan työn ottaessani selville cracking groupien osoitteita selville. Odottakaapas vain…

Jos tiedätte joitain osoitteita tai puhelinnumeroja, niin ne kannattaisi lähettää jollekin maahantuojalle: eiköhän ne huoli ne osoitteet. Luopukaa kopiointiharrastuksestanne, hölmöt!

Seuraavana toimituksen vastaus:

Jooo! [sic] Kunnon kavalluspalkkioita, pikkuveljien ja -siskojen organisointi vakoojaprikaateiksi, kuolemanpartioita, salainen kopiointipoliisi, jokainen tyhjiä diskettejä ostava kuvataan, lupalappuja, kopiointi-ohjelmalaki…ilmeisesti kirje oli kuitenkin (toivottavasti) vitsiksi tarkoitettu.

Kuinkas sitten kävikään? Ehkei kuolemanpartioita sentään (Adolf Rajamäkeä ja Eva Braun-Karpela-Saarelaa rajoittavat vielä Suomen lait), mutta muut Mikrobitin toimituksen vajaat 17 vuotta sitten maalailemat sarkastiset ehdotukset ovat muodossa tai toisessa toteutuneet.

Onneksi Aki Korhosen Jenkkilä-palsta on edelleen ylittämätön:

Mitä väliä sitten on elääkö Amerikassa vai Suomessa? Pakko myöntää, että välillä ero tuntuu olevan samaa luokkaa kuin Suomen ja Neuvostoliiton välillä….

No niin, ulkona odottaa uima-allas palmujen varjossa. Pitää varmaan kohta lähteä käymään Pizza Hutissa syömässä iso pizza, jonka saa 35 markalla (Suomessa pitkälti yli 100 mk). Täällä  muuten kutsutaan MEDIUM-pizzaksi sitä kokoa, joka Suomessa on ristitty ISOKSI. Amerikan isoa pizzaa ei edes saa Suomessa…

Korhosen lisäksi nauratti numerossa 5/86 esitellyn uuden palvelumuodon, "Mikrobitin pikkuilmoitukset" -palstan (30 mk/rivi) mainostaminen virolaishuumorilla (ainakin luulen tätä virolaishuumoriksi):

Yretäsahjelmestaji Cammadare 64:lle: Liskutus 1340,- Kerjinpeta 1200,- Lesäkse mueti savelluksei ahjelmit avit testittuj ja jitkuvissi kyätassä häväkse hiviettuji…

Eteenpäin on menty.

Applen pääjohtaja Steve Jobs esittää mielenkiintoisia ajatuksia iTunesin, iPodin ja DRM:n tulevaisuudesta kirjoituksessaan Applen sivuilla. Jobs esittää kolme vaihtoehtoa nykyiselle varsinkin Euroopassa puhjenneelle iTunes-kiistalle.

Ensimmäinen vaihtoehto on jatkaa kuten tähänkin asti, eli kaikilla on oma suojausmenetelmänsä, joka toimii vain tietyillä suojauksen lisensioineilla laitteilla. Jobsin mielestä tämä on myös täysin hyväksyttävä vaihtoehto, koska iPodien biiseistä vain kolme prosenttia on hankittu iTunesista. Suurin osa laitteella kuunneltavasta musiikista on siis täysin avointa, DRM-vapaata materiaalia.

Toinen vaihtoehto, FairPlayn lisensioiminen halukkaille on Jobsin näkökannan mukaan vaarallista, koska mitä useammalle FairPlay lisensioidaan, sitä todennäköisempää on suojauksen murtaminen ja tätä kautta FairPlayn ylläpito riittävän tehokkaana suojauksena muuttuu ennen pitkää mahdottomaksi.

Kirjoituksen motiivi on selvästi innokkaiden EU:n kuluttaja-asiamiehien hätisteleminen kauemmas iTunesin kimpusta, mutta silti Jobsin esittämä kolmas, täysin DRM-vapaa vaihtoehto onkin yhtäkkiä kuin musiikkia korvilleni (no  pun, yeah right):

The third alternative is to abolish DRMs entirely.  … In such a world, any player can play music purchased from any store, and any store can sell music which is playable on all players. This is clearly the best alternative for consumers, and Apple would embrace it in a heartbeat.

…

Why would the big four music companies agree to let Apple and others distribute their music without using DRM systems to protect it? The simplest answer is because DRMs haven’t worked, and may never work, to halt music piracy.

…

Much of the concern over DRM systems has arisen in European countries.  Perhaps those unhappy with the current situation should redirect their energies towards persuading the music companies to sell their music DRM-free.  For Europeans, two and a half of the big four music companies are located right in their backyard.  The largest, Universal, is 100% owned by Vivendi, a French company.  EMI is a British company, and Sony BMG is 50% owned by Bertelsmann, a German company.

Right on, Jobs! Jos Apple vielä oikeasti kiillottaisi iTunesin rapauttamaa mainettaan ja konkreettisesti yrittäisi suostutella isot levy-yhtiöt luopumaan DRM:stä, nimeän aivan näinä päivinä päivänvalon näkevät dinosauruskasvini Steveksi ja Jobsiksi. Mutta eiväthän levy-yhtiöt ole ikinä ennakkoluulottomasti toimineet. Uusi tekniikkahan aina tuhoaa kaiken!

PS: Epäilijä sisälläni pitää Jobsin puheenvuoroa vain halpana suunsoittona. Varsinkin, kun tähän saakka FairPlay DRM:n päätavoitteena on ollut pitää muut laitteet ulkona iTunesista.

Ohjelmistokaupoilla käyminen on nykyaikana helppoa ja mukavaa. Netistä löytyvät parhaat tarjoukset ja mieleisensä ostoskorisisällön saa klikkailtua muutamassa minuutissa. Sitten vain tilaus sisään ja odottelemaan.

Ohjelmistovalmistajat tarjoavat nykyään monenlaisia lisenssejä ja päivitysmahdollisuuksia – pahimpana esimerkkinä Microsoft, jonka uudesta Vista-käyttöjärjestelmästä taitaa olla yhdeksän erilaista pakettia tai lisenssiä saatavilla. Lisenssit jakaantuvat yleensä täys- ja päivityslisensseihin; päivityslisenssit ovat luonnollisesti halvempia kuin täyslisenssit. Eräät ohjelmistoliikkeet käyttävät tätä ovelasti hyväkseen ja bundlaavat yhteen ikivanhan version esimerkiksi Photoshopista sekä päivityslisenssin uusimpaan versioon – tässä ei käsittääkseni ole mitään laitonta tai väärää vaan kyse on hyvästä asiakaspalvelusta.

Ottaen huomioon ylläolevan ei ole siis yllätys, jos uusimman Photoshopin tilatessaan saa kylkiäisenä myös Photoshop 3.0:n vuodelta 1994 (ensimmäinen, jossa oli layerit!). Ihmetys sen sijaan herää, kun paketista paljastuu myös Lotus 1-2-3 1.0 for Macintosh vuodelta 1991, LivePix (Herra tietää, mikä softa tämä on), Lotus SmartSuite, Key Gourmet -reseptikokoelma CD-ROM-tietolevyjen kultakaudelta ja sokerina pohjalla täysin käsittämätön "Government Solutions" -cd-rom. Tuota viimeistä ei uskaltaisi koneeseen edes pistää.

Nämä ylimääräiset kikkareet eivät kuitenkaan haittaa, koska paketin mukana tulee myös supersiisti t-paita! Ja onhan kaverilla nyt kasa ihmeellisiä softaromppuja ja -levykkeitä, joilla ei takuuvarmasti tee yhtään mitään. Ellei sitten halua päivittää "Government Solutions":a uusimpaan versioon.

Olisi kyllä hauska tietää, miksi paketin mukaan dumpattiin täysin käsittämätöntä tauhkaa. Mistään lisenssikikkailusta tuskin on kyse. Varaston tyhjennys? Jäynä? Virhe? Normaali käytäntö, jota en vain tunne?

James Webb on NASAn suunnittelema Hubblen työn jatkaja, eli kiertoradalle lennätettävä avaruusteleskooppi.

Avaruusteleskoopit kaipaavat tietenkin softaa pyöriäkseen, ja tämän softan teon NASA on uskonut IBM-nimiselle pikkuiselle IT-narikalle. IBM on ottanut homman tosissaan, ja pistänyt uusimmat teknologiat peliin. Ote CRN:n julkaisemasta aihetta käsitelleestä uutisesta:

IBM announced Friday that its Rational Rose Real-Time modeling software is being used throughout the project to link the work of more than 50 developers from various agencies.
IBM’s software is a Unified Modeling Language (UML) tool for visually modeling software artifacts and creating blueprints for complex development projects. As developers create their assigned pieces of the new telescope’s software systems, the project’s leaders can drag-and-drop component code into the master project.

Tämä kuulostaa hauskalta. Kooderit koodaavat, ja managerit raahailevat ja tiputtelevat koodikomponentit paikoilleen: "Hmm, tähän tarvitaan teleskoopin zoomaus-funkkaria, tähän tilt ja pan, tähän splash screen, mitenkäs tää komponentti toimii…" CRN:n uutinen jatkuu:

An IBM spokesman said the Webb telescope project marks the first time he’s aware of that NASA, a frequent IBM client, has used Rational Rose Real-Time software.

Onko ihan fiksua käyttää ensimmäistä kertaa jotain uutta ja hienoa UML-työkalua avaruusteleskoopin ohjelmiston toteutukseen? Vehje on kuitenkin sen verran kaukana, ettei kukaan Maan pinnalta yletä reset-nappulaa painamaan. Ja oikeastiko tämä IBM:n megamahtava uusi työkalu generoi koodia, jota voidaan käyttää niinkin äärimmäisessä laitteessa kuin kiertoradalle ammuttavassa teleskoopissa? Epäilen vahvasti asiaa.

Epäileviä tuomaita kuten minua lohduttavat analyytikot kuten Embedded Market Forecasters -yhtiön UML-evankelista Jerry Krasner. Digitoday lainaa heppua:

"Lähestymistapa ei kuitenkaan ole vielä yleisesti käytössä, sillä monet ohjelmoijat eivät käytä metodia."

Niinhän se on, että ei ole yleisesti käytössä, jos monet eivät käytä. Krasnerin puolustukseksi (ja suomentajien mollaamiseksi) sanottakoon, että Krasnerin sanoman ydin on hieman kadonnut käännösvaiheessa. Alunperin kaveri sanoi: 

"The approach is still not routinely used because most programmers have not adjusted their methods."

Eli tarkempi suomennos olisi: "Lähestymistapa ei ole vielä yleisesti käytössä, sillä ohjelmoijat eivät ole vielä muuttaneet toimintatapojaan lähestymistavan edellyttämällä tavalla." Tämän uskoo jo helpommin, ja lauseessa on jotain järkeäkin. Silti epäilys jää kytemään. Onko generoitu koodi, vaikka sitten IBM:n huipputuotteen generoima, ikinä tarpeeksi hyvää? Tuoko se koskaan kustannussäästöjä, onko se helpommin debugattavaa tai ylläpidettävää? Kokemukseni ja tietoni eivät riitä vastausta antamaan, mutta se tosiseikka, että UML on ollut otsikoissa jo vuodesta 1997, eikä sekään mikään hopealuoti ole ollut, antaa jotain osviittaa.

Tätä C++ koodikomponenttien ja niitä yhdistävän UML-työkalun yhteenlaskettua koodimassaa tulee suunnitelmien mukaan olemaan n. 200 000 riviä – arvuuttelen, että tästä suurin osa on generoitua. Työkalun on oltava todella hyvässä tikissä, jotta koodista tulee ylläpidettävää. Ja sitten, onko työkalunkaan koodi kenenkään hallussa? Tasoja ja mahdollisuuksia vetää homma pieleen on monia, liian monia.

Peloistani huolimatta toivon, että IBM ja NASA onnistuvat ja James Webb pysyy kiertoradalla vähintään yhtä kauan ja laajentaa kosmostajuntaamme vähintään yhtä dramaattisesti kuin uljas edeltäjänsä Hubble!

Tämä ilta meni mukavasti tapellessa mystisen redirect-ongelman kanssa.

Tarkoituksenani oli toteuttaa lukijan yksinkertainen toive, eli erottaa Mainintoja-kategoria perus-rss-feedistä omaksi erikseen tilattavaksi feedikseen. Erotus kävi helposti, mutta erottamisella oli sellainen ikävä sivuvaikutus, että Mainintoja-kategoriasta ei generoitunut feediä sitten ollenkaan. Selkeästikään tämä ei ollut täydellinen ratkaisu, joten lähdin hakemaan parempaa.

AIkaisemmissa blogisoftan versioissa (WordPress 1.x), kategorian poistaminen feedistä kävi käyttämällä kategorian id:n vastalukua, esim. kategoria id:llä 5 poistettiin komennolla http://www.eitoimikoskaan.org/index.php?feed=rss2&cat=-5. WordPress 2.x:ssä tämä häkki ei tietenkään enää toiminut.

Sitten tajusin, että haluttuja kategoroita voi tietenkin myös määritellä: http://nimrod.fi/index.php?&feed=rss2&cat=2,3,4,6,7,8,9,10 toimii hienosti, ja kaikki muut kategoriat paitsi viitonen tulevat feediin mukaan. Nyt piti vain miettiä, kuinka ohjata normaalit feedipyynnöt tuohon yllämainittuun rimpsuun.

Vastaus on tietenkin htaccessin redirect ja rewrite. Tästä alkoivatkin ongelmat. Jostain kumman syystä Futuronilla pyörivä Apache 1.3.37 ei halunnut muodostaa uudelleenohjaus urlia oikein, vaan muutti urlin kysymysmerkin aina ascii-koodiksi. Tähän ei auttanut minkäänlaiset rukoilut tai säädöt. Uudelleenohjaussäännöllä "RedirectMatch permanent ^/feed/?$ http://nimrod.fi/index.php/?\&feed=rss2\&cat=2,3,4,6,7,8,9,10" selain pälähti osoitteeseen "http://nimrod.fi/index.php/%3f&feed=rss2&cat=2,3,4,6,7,8,9,10", ja tämä aiheutti ongelmia ainakin Bloglinesin rss-käsittelijälle ja IE:lle (Huom, Operan rss-lukija toimi!!).

Eipä selvinnyt ankarallakaan googlettamisella muuta kuin se, että Apachen 1.3 -puussa saattaa olla bugi, joka estää koko homman toimimisen tyystin.

Tästä masennuin jo sen verran, että huomenna taidan säätää suoraan sivun meta-tageja siten, että sivun default feed on  "http://nimrod.fi/index.php/?&feed=rss2&cat=2,3,4,6,7,8,9,10". Onpahan vaan helvetin rumaa. Tai sitten luovun Mainintoja-kategoriafeedin ajatuksesta kokonaan, ignoroin valitukset, siirryn Joomla-käyttäjäksi tai jotain muuta epätoivoista. Tai sitten jollain ystävällisellä sielulla on yksinkertainen ratkaisu tähän ongelmaan.

Joka tapauksessa asensin live-bookmark-pluginin, eli sivuille tullessa hyvillä selaimilla voi tilata suoraan minkä tahansa kategoriafeedin. Käyn hiljakseen läpi aikasempia posteja, ja kategorioin ne oikeisiin paikkoihin. Tulevat postaukset saavat osakseen myös vähän tarkemmat kategorionnit kuin aiemmin.

Kyllä ATK on kiva asia!

Kuinka saada ihmiset noudattamaan lakeja? Erään lain kohdalla ei tunnu onnistuvan sitten millään.

Yksi keino on kiristää lain rikkomisesta seuraavia rangaistuksia. Toinen keino on yrittää valistaa kansalaisia lain rikkomisen aiheuttamasta uhasta järjestäytyneelle yhteiskunnalle ja kokonaisen yhteiskuntaryhmän toimeentulolle. Kolmas keino on vähentää kiusausta rikkoa lakia tarjoamalla lailliset keinot saavuttaa samat asiat ja edut kuin lakia rikkomallakin saa.

Näistä keinoista on piratismilain kohdalla kokeiltu keinoja yksi ja kaksi. Olisiko mahdollista kokeilla keinoa kolme? Tarjota internet-ajan kansalaiselle mahdollisuus ladata koneellensa laadukkaasti, laillisesti, halvalla ja nopeasti musiikkia, elokuvia, ohjelmia ja pelejä? Vieläpä siten, että valikoimat ovat kattavat ja käyttöoikeus rajoittamaton?

Siis ei näin:
1) valikoimassa kymmenen 90-luvun surkeinta kotimaista ja ulkomaista artistia
2) näiltä artisteilta surkeimmat levyjulkaisut 128 kbit/s laadulla
3) julkaisut DRM-lukittu yhteen soittolaitteeseen, laite valittava latausvaiheessa
4) soitto-oikeus vanhenee vuodessa
5) hinta 5 euroa biisi

Vaan näin:
1) valikoimassa on koko levymerkin katalogi, myös ne harvinaiset ja helmet, joita on mahdoton löytää kaupasta
2) useita eri laatuja, myös häviötön formaatti (esim. flac)
3) & 4) EI DRM:ää!!
5) hinta 0.99 euroa per biisi, 8 euroa albumi. Tupla-albumit 12 euroa.

Edelleenkään ei tunnuta uskovan, että piratismia eivät tapa tai edes vähennä DRM, lainmuutokset, oikeusjutut tai julkisuuskampanjat. Piratismin tappaa se, että materiaali on kätevämpi hankkia laillisesti. Ihmiset haluavat olla rehellisiä. Emme halua, että meitä rangaistaan rehellisyydestä. Haluamme, että rehellisyydestä palkitaan!

PS: sadas postaus!

‘The future is here; it’s just not widely distributed yet.’
- – William Gibson

AppleTV ja New York Timesin kirjoitus pistivät ajattelemaan broadcast-tyylisen lähetystoiminnan ja fyysisen jakelumedian (cd, dvd, hd-dvd, blu-ray, jne.) tulevaisuutta.

Perinteinen tv-toiminta säilyttää varmasti asemansa vielä ainakin 15 vuotta, mutta sen merkitys vähenee koko ajan. Koko ajan nopeutuva laajakaista (24 Mbit/s on kohta standardi) ja koko ajan parantuvat mediakeskukset saavat aikaan sen, että suurin osa nykyisin jaettavista tv-ohjelmista on hetken kuluttua saatavilla netitse joko streamattuna (live) tai ladattavana omalle koneelle.

Ainoa kanto kaskessa, kivi koskessa, korsi kamelin selässä ovat tietenkin aivokuolleet tekijänoikeuksien haltijat, eli levy-, elokuva-, tuotanto- ja tv-yhtiöt. Teknisesti kaikki yllä kuvattu on mahdollista, jos nämä muutamat mediayhtiöt (levy-yhtiöitäkin vain neljä, Universal, Warner Music Group, EMI and Sony BMG) löytäisivät viisasten kiven ja järjen valon ja sopisivat järkevästä levitysmallista sisällölleen.

Etelä-Koreassa tässä kaikessa ollaan jo paljon pidemmällä. Siellä lähes kaikki musiikki, elokuvat ja pelit ovat vapaasti ladattavissa omille koneille joko kappale- tai  kuukausihintaan. Tarkkoja hintoja en onnistunut kaivamaan, mutta suosio on hirmuinen.

Etelä-Koreassa homma onnistui ensisijassa siksi, että laajakaistan ja piratismin syömä cd-levymyynti romahti ja firmoille tuli kiire saada asiakkaat takaisin luokseen. Onkin täysin selvää, että fyysisen median aika valtavirran suosimana jakelutienä alkaa olla ohi. Se ei kuitenkaan kuole; aina on keräilijöitä ja muita harrastajia, jotka haluavat hyllyynsä jotain konkreettista. Elokuva- ja musiikkijulkaisuista saattaakin tulla täysin kaksijakoiset: toisaalta elektronisessa muodossa jaeltava itse tuote, ja kaupoissa myytävät hienot "Collector’s Editionit", joita itsensä vakavasti ottavat  keräilijät himoitsevat kotiinsa.

Kehitys kulkee kuitenkin vääjäämättä kohti kaikkialla läsnäolevaa mediakirjastoa, josta voimme napinpainalluksella tilata hetkessä vaikkapa Buddy Holly -discografian, Casablancan tai yhdeksännensadannen Smurffit Ibizalla Party Albumin. Mediajätit yrittävät kontrollinpuuskassaan hidastaa kehitystä, mutta lopulta tämä unelma toteutuu, tavalla tai toisella. Jätit voivat olla mukana kehityksessä tai ne voivat tippua kehityksestä. DRM ei yhtiöitä pelasta – päinvastoin. (The Darknet and the Future of Content Distribution: pdf)

‘It is said that the present is pregnant with the future.’
- – Voltaire

Kapitalistisen sivilisaation kirkkain helmi ja ihmiskunnan historian etevin innovaattori sitten teollisen vallankumouksen Apple (ex- Apple Computer) julkisti iPhone-hässäkän yhteydessä myös AppleTV:n.

Tämäkö on "MediaPC", joka tappaa MediaPC:t? Hinta on erittäin sopiva (299 USD), käyttöliittymä on applevarmasti helppokäyttöinen ja näyttävä, valikoimaa on iTunesin kautta valtavasti ja ominaisuudet ovat 99 prosentille ihmisistä riittävät. Ennusmerkit maailmanvalloituksen onnistumiselle ovat siis hyvät.

Nintendo Wii ja AppleTV vierekkäin, mitä muita ohjelmalähteitä teknologiaolohuone enää tarvitsee? Minä en ainakaan keksi mitään. Sekä Microsoftin että Sonyn innovaattorit ovat tippuneet pahasti veneestä.

Langattomat näppikset ja hiiret eivät toimi.

Vuosi sitten ostaessani uutta konetta päätin, että kaikki tulee olemaan langatonta ja tyylikästä – ei mitään legacya isoisän ajoilta. Paskat. Lankojen puutteen aiheuttamat ongelmat alkoivat lähes samantien.

Eilen paloivat hihat lopullisesti näppikseen, joka pattereiden vähänkin tippuessa täydestä latingista aloitti samantien dadaistisen haamunäppäilyrumbansa, joka teki kaikenlaisesta koneenkäytöstä ja varsinkin kirjoitustyöstä maanpäällistä helvettiä. Langaton hiiri oli jo ajat sitten lentänyt roskiin samantyylisen sekoilun tuloksena.

Marssin siis tänään kaupoille, vakaana aikeenani ostaa wanhan kansan langallinen näppis. Löysinkin haluamani ja vielä vähän enemmänkin. Huomasin nimittäin vasta kotona, että tulin ostaneeksi todellista vanhan liiton tekniikkaa – näppäimistössä oli nimittäin ainoastaan PS/2-liitin.  Tuurilla emolevykin oli vielä sitä mallia, jossa samanlainen liitin oli.

PS/2 onkin edelleen paras ja ainoa oikea tapa kytkeä näppäimistö tai hiiri. Ei mitään ohjelmallisia kikkailuja, vaan suorat piuhat laitteesta emolevylle. Eipähän lagaa tiukassakaan tilanteessa. Onneksi näitä vielä saa, kiitos kuulunee 0-lagia arvostaville FPS-höröille.

Joskus vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia ja joskus postauksen lopettaminen kliseiseen sananlaskuun on paikallaan. Se joskus ei ole nyt. Tällä kertaa lopetuksen on oltava itseironinen.