Category — Humpuuki

Tuska vähenee ja näkö paranee – samalla turhat blogipostaukset lisääntyvät jälleen.

Tämä piti laittaa jo aikoja (viikko) sitten, mutta jostain syystä jäi. Ehkä viivytys on heilauttanut nämä eittämättä vanhat videopätkät jo nostalgisiksi (muistatko silloin viikolla 06/2007, kun nämä olivat uusia):

    — Taidokas Oasis / Green Day -video/audiomiksaus.
    — Homohuumorilla leikittelevä first class on rautaa -tietopläjäys.
    — Pikku Oravat rikkovat lakia.
    — maailman huonoimmat autoilijat.

Viimeinen postaus on ihan hauska, mutta hauskempaa oli se, että postaus räjäytti bloginpitäjän tietokoneen ja -kannan.

Tuloksena oli jälleen uusi ja opettavainen tarina aiheesta "Kuinka Slashdottauksesta / Digg Effectistä selvitään" – tällä kertaa hiukan kiinnostavammassa muodossa, sillä efektin alle joutunutta blogia pyöritti WordPress, kuten tätäkin. Jutussa oli muutama optimointiseikka, jotka kannattaa ottaa ehdottomasti huomioon yhteisen hyvän nimissä yrittäessämme vähentää palvelinten kuormitusta, sitä kautta tarvittavaa konesalien jäähdytystä, sitä kautta energian tuotantoa ja lopulta ilmastonmuutosta.

Otan itsekin vinkit huomioon, vaikka NimBlog pyöriikin massiivisen Futuronin yhtä massiivisten selainfarmien suojissa, eikä kuormituksesta johtuviin jumiutuksiin ole ikinä pelkoa (suomenkieliset blogit harvemmin pääsevät Diggin etusivulle). Futuronkin varmasti arvostaa, jos NimBlog aiheuttaa kuukaudessa vain 30 pyyntöä tietokantaan entisen kuudenkymmenen sijasta.

Ennen optimointia pitäisi jaksaa päivittää softa WordPress 2.1:een ja ulkoasu johonkin nättiin kolmipalstaiseen. Hyviä sivuphjia on vain aika harvassa, ja sitten kun sellaisen löytää, suunnittelija on joku firma XXX ja hinta on luokkaa YYY. Jospa opettelisi vähän ja modaisi tämän mistylookin kolmelle palstalle.

Ulkomaiset vaikutteet uhkaavat puhtaita kansalliseurooppalaisia kulttuureja yhä laajemmalla rintamalla. Yksi vähiten julkisuutta saanut uhkatekijä ovat ulkomaalaiset hedelmät markettiemme hedelmäosastoilla.

Suomessa ongelmasta ei ole puhunut edes yleensä luotettava ja aikaansaava Seppo Lehto. Seppo on näköjään pysyvästi jumittunut narisemaan täysin toisarvoisista ja joutavista asioista, kuten aluepalautuksista ja loukatusta sananvapaudestaan.

Ei silti hätää. Historia toistaa itseään. Rasismin, epäluulon ja tehokkuuden jumalallisella tavalla yhdistävä Saksan kansa on puolestamme aloittanut taistelun etelänhedelmiä vastaan. "Front Deutscher Äpfel" eli Saksalaisten omenien rintama on tämän taistelun eturintamassa ja toimii esimerkkinä kaikille vastaaville toimintaryhmille ympäri Eurooppaa.

Pallo on nyt meillä suomalaisilla. Aiommeko katsoa välinpitämättöminä vierestä, kun ulkomaalaiset appelsiinit, omenat, päärynät ja kiwit valtaavat isoisiemme vaivalla raivaamat citymarketit, prismat ja valintalot, vai otammeko kohtalomme omiin käsiimme ja sanomme päättäväisesti, sanomamme oikeutukseen vakaasti uskoen: "Etelänhedelmät ulos!".

Minä olen valintani tehnyt. Tee sinäkin. Valitse suomalainen banaani!

Voi voi sentään.

En pystynyt vastustamaan kiusausta enkä hallitsemaan uteliaisuuttani, vaan tilasin itsellenikin blogissa jo parikin kertaa esiintyneen sääaseman sekä pari Tieteen Kuvalehteä. Perustelin tekoa itselleni lehden hyvyydellä ja sillä, että tilauksen voi peruuttaa vaikka samantien – tosin puhelinkammoiselle peruuttaminen voi olla ylivoimainen tehtävä.

Kunhan kohuttu säähärveli saapuu, raportoin tunnelmista tänne. Jos laite todella on niin kelvoton kuin kehutaan, lähtee samantien valitukset Hesarin Hinta & Laatu -palstalle, YLEn Kuningaskuluttajaan ja Kuluttajavirastolle. Tiedän, etten olisi ensimmäinen valittaja.

Mutta entäs sitten, jos valitukset tehoavat ja jonain kauniina päivänä tilaajalahja vaihtuu joksikin vielä hyödyttömämmäksi. Pitäisi olla tarkkana mitä toivoo, jonain päivänä toiveet toteutuvat…

(Ensimmäinen merkki hyvästä laadusta tuli jo tilausvahvistussivulla, linkki lehden kotisivuille oli typotettu toimimattomaksi.)

Maailmassa on kahdenlaisia sääasemia.

On sääasema, joka on elegantti, tyylikkäästi muotoiltu ja näyttää sisä- ja ulkolämpötilan sekä muita tietoja säästä ja on kaikinpuolin käyttökelpoisen oloinen laite. Kylkiäisenä saa vielä laadukkaan tiedelehden.

Sitten on sääasema, joka ei näytä yhtään mitään eikä ole edes verkonpainoksi kelvollinen. Lehti tulee edelleen kaupan päälle.

"On moraalitonta antaa tyhmän pitää rahansa."
- – tuntematon kapitalisti

Suomen eduskunta vietti viime vuonna 100-vuotisjuhlaansa. Tänä vuonna ovat vuorossa Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlat.

Eduskunnan juhlavuosi ja varsinkin juhlavuoden kulupuoli aiheuttivat kansan syvissä riveissä runsaasti närää ja muuta hammastenkiristystä koko nykyistä eduskuntaa kohtaan. Närää tiivistävät hyvin mm. Lumon Aika -blogin "Melkein kaksisataa apinaa" ja Sanoma Ihmiskunnalle -blogin "Karusellin pyöritystä" kirjoitukset.

Arvostelusta on joko otettu opiksi, tai eduskunnan bileet tyhjensivät valtion virkistyslautakunnan rahalippaan lähes täydellisesti, sillä itsenäisen tasavaltamme 90-vuotispippalot järjestetään merkittävästi pienemmällä ryminällä.

Ensinnäkään hämmästyttävästi Suomen Keskustan kotisivuja muistuttavat viralliset 90-vuotisjuhlallisuussivut eivät vakuuta sisällön laajuudella tai toimituksellisella kirkkaudella. Sivut ovat lähinnä linkkilista eri kansalaisryhmien ja muiden organisaatioiden vuoden aikana järjestämiin tapahtumiin ja kokoelmaan kouluainetasoisia kirjoituksia otsikolla "Suomen luonto", "Suomen historia", "suomalainen muotoilu", "suomalainen musiikki" ja niin edelleen.

Juhlavuoden teemana on "Me!", ja tämä teema terävänä mielessään juhlatoimikunta on innovoinut lähinnä huonon musikaalin mieleentuovan yhteislaulutempauksen viidenneksi joulukuuta. Tarkoituksena on vartin ajan juhlistaa suomalaista itsenäisyyttä riemukkaasti hartauden sijaan. Mitenkäs sitä riemukkuutta paremmin ilmentäisi kuin mojovalla yhteislaululla työpaikoilla, päiväkodeissa, kouluissa ja kaduilla. Valittavina laulettaviksi ovat ikivihreät laulelmat "Sininen ja valkoinen" (allekirjoittaneen karaoke-bravuuri) "Arvon mekin ansaitsemme" ja "Lähteellä" (mikä tämä on?).

En uskalla edes kuvitella, millainen möly nousisi esimerkiksi itseäni työllistävän kustannuspaikan poppoosta, jos Arvon mekin ansaitsemme lähtisi rullaamaan keskellä päivää. Johan siinä pomo luulisi, että olemme vihdoinkin liittyneet ammattiliittoon ja lähtisi samantien livohkaan.

Annetaan nyt kuitenkin muutamia pisteitä juhlia suunnittelevalle komitealle – rahat on lopussa, joten kansan on käskettävä järjestämään juhlat itse. Ei se helppoa kuulkaa ole nollabudjetilla puljata.

PS: Kirjoituksen alussa tuli arvostelua epäsuorasti nykyisiä kansanedustajiamme, mutta välttääksemme totuuden unohtumisen nostan esiin Tampereen kokoomustiikerin Kimmo Sasin. Pyyteetöntä työtä kansakunnan eteen jo monen vuoden ajan, ja nyt vihdoin saamme kurkistaa maestron ajatuksenjuoksuun lähemmin. Kimmo on nimittäin avannut jo joulukuun puolessavälissä oman bloginsa, jonne Kimmo kirjoittaa ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tuoreimpia kuulumisiaan. Sieltä lukemaan, mikä saa Sasin aivot saksaamaan…

Kahdeskymmenes joulukuuta julistamani Suuri Arvauskilpailu (SA) ei saanutkaan suuria kansanjoukkoja liikkeelle – niinpä on aika nostaa panoksia.

Oikein arvanneille on tarjolla arvokkaita tuotepalkintoja (palkinnot yhteispotretissa vanhan tuttavansa kanssa ohessa). 

Eli kaikki koittamaan! Kenen kansanedustajan nimikirjoitus?

(niille, jotka TIETÄVÄT vastauksen: tiedätte, että tiedän, että tiedätte – ette saa osallistua, älkää edes yrittäkö, kyseessä on arvauskilpailu)

Huomatkaa, että mahdollisia vastauksia on vain 200. Eli kahdellasadalla arvauksella voitto on 100-prosenttisen varma!

Jos tehtävä on liian helppo, ja oikeita vastauksia tulee enemmän kuin viisi (yeah, right), paremmuus ratkaistaan oikeasta vastauksesta väännettyjen anagrammien,  palindromien, anekdoottien tai pärstäkerrointen perusteella. Tai mielivaltaisesti.

Jos tehtävä on liian vaikea, saa keksiä kenestä tahansa kansanedustajasta anagrammin, palindromin tai kertoa anekdootin. Paras voittaa ja saa kaljat. Tuomaristo saattaa juoda kaljat myös itse, jos kukaan ei arvaa eikä jaksa väsätä mitään. Mahdolliseen tuomariston juomatapahtumaan on juuri nyt aikaa 24 vuorokautta, 38 minuuttia ja 44 sekuntia.

Ilmoitin NimBlogin huvikseni blogilista-palveluun, sinne vaan tämäkin turhuus 7500:n muun blogin sekaan.

Blogilistan mukavin ominaisuus ja pistämätön ajantappokeino on "satunnainen blogi"-linkki. Kuten nimestäkin voi päätellä, linkistä aukeaa sattumanvaraisesti joku 7500:stä listatusta blogista. Lyhyen ja erittäin epätieteellisen empiirisen kokeilun jälkeen puolet blogeista on henkilökohtaista itsetilitystä, joskus erittäin rankkaakin sellaista ja toinen puoli neuletöitä. Ahdistusblogeista parhailta (pahimmilta) näyttivät nämä: "Mieletön kaipuu todellisuuteen", "Lost in Supermarket" ja "Turisti".

Olen tähän asti ollut asioista suhteellisen pihalla, enkä ollenkaan tajunnut, että jotkut vääntävät täyttä itsetuhomeininkiä julkiseen nettiin. Rankkaa touhua. Esimerkiksi yllämainittuja blogeja lukemalla ainakin minä opin samantien kaikenlaista uutta ihmisten ajatustenjuoksusta. Selvästi näkee, että blogikirjoittamisella on terapeuttinen vaikutus ja ahkerimmat ja suosituimmat blogienkirjoittelijat saavat sitä kautta uusia ystäviäkin. Blogosfääri on varmasti psykiatreille ja psykologeille mielenkiintoista materiaalia. Ehkä joku sittenkin kuulee huutosi blogosfäärissä…

NimBlog pysyy kyllä tavallisen tylsänä, ei tänne tunteiden likasankoa ole tarkoitus tyhjentää. Tästä menneestä päivästä voi tosin todeta, että krapula oli taas kamala, kiitos vaan T:lle känniääliöseurasta.