Category — Humpuuki

Miksi nimrod.fi ei ole ikinä lainkaan ajankohtainen, miksei nimrod.fi esittele koskaan ensimmäisenä uutta iTuotetta tai ubuntu-releasea (Jolly Jumper / Keen Kangaroo / Loopy Lovebird?).

Syynä on tietenkin se, että liika ajankohtaisuus tappaa!

Laajemmin ja vakavammin ajatellen kyseessä on taas tämä kirottu tehokkuus- ja menestysajattelu, joka läpäisee kapitalistiset yhteiskunnat jo läpikotaisin. Voi kunpa maailmassa olisi enemmän Outi Nyytäjän kaltaisia ajattelijoita, joiden kirjoja lukiessa krapula-aamujenkin tehottomuustuokiot saavat synninpäästön.

No, huomenna tapahtuu. Bonsai-puun siemenet ovat likoamassa ja dinosauruskasvitkin on kaivettu esiin naftaliinista. Kuvareportaasia siis luvassa näistä miljoonia vuosia vanhoista asioista. Bonsait nyt tuskin onnistuvat ja niillä on pitkähkö kasvuaikakin, mutta dsk:lla on kolmen tunnin kasvutakuu!

Milloinkahan Amazonin hienoja Kindlejä taas saa? Amazonin verkkosivuilla on ollut nyt kuukausikaupalla teksti:

Availability: Temporarily out of stock. Order now and we’ll deliver when available. We’ll e-mail you with an estimated delivery date as soon as we have more information. Your account will only be charged when we ship the item. Ships from and sold by Amazon.com. Gift-wrap available.

Kindle Availability
Due to heavy customer demand, Kindle is temporarily sold out. We are working hard to manufacture Kindles as quickly as possible and are prioritizing orders on a first come, first served basis. Please ORDER KINDLE NOW to reserve your place in line. We will keep you informed by email as we get more precise delivery dates. Note that Kindles cannot currently be sold or shipped to customers living outside of the U.S.

Jotenkin tuntuu, että tuo “heavy customer demand” on hevonpaskaa, ja Amazon parantelee laitettaan yleisöltä salassa. Kindle kakkosta odotellessa – laitteen premissi on loistava, ja jos homma vain saadaan toimimaan ja ennen kaikkea hinta painettua järkeviin mittoihin niin menestys on taattu.

Toivotaan, että Amazon tekee läpimurron, tai lähinnä että ainakaan Sony ei tätä markkinaa valtaa. Ainakin käytettävyysgurujen piirissä Amazonin ensimmäistäkin versiota pidetään Sonyn vastaavaa parempana. Varsinkin Amazonin tarjonta ja sisällön lataamisen helppous ovat murskaavan hyviä.

Amarokin soitellessa Molokoa äänenvoimakkuus veti itsensä jojoon joko epätoivosta tai euforiasta:

Onneksi softassa ei ole koodailtu if(onUnexpectedExit) setVol(MAX_ELEVEN!!11);

Masentavaa tilastoa Facebookista:

Don’t you wish you’d had a mission?

Teeman valintaa, vuoden takaisten parinkymmenen draftin kahlausta, kaikenlaisten välttämättömien widgettien päivitys ja uudelleenasennus ja järkevien kirjoitusaiheiden metsästys… this is going to take a while to get going

Ja nyt kun vielä open source -hörhöttimet kuten Rockbox ja Ubuntu säätöineen vievät aikaa, on homma hidasta. Mutta ei kuitenkaan tuhoontuomittua!

Päivää taas kaikki.

Muutama päivä sitten tämä laiska bloginpitäjä houkuteltiin elokuviin tsekkaamaan "Pirates of the Caribbean 3: At World’s End". Odotukset olivat äärimmäisen matalalla: ensinnäkään, en ollut nähnyt sekuntiakaan kahdesta edellisestä osasta, ja tämän kolmannen piti olla suoraa jatkoa kakkososalle (Back to the Future -trilogian tyyliin). Toisekseen, elokuvan pituus oli yli 160 minuuttia, joka rikkoi karkeasti "elokuvien, joilla ei ole mitään sanottavaa, enimmäispituus on 90 minuuttia" -sääntöä ja kolmanneksi, elokuvan tuottajana oli Disney/Bruckheimer-yhdistelmä, jonka edelliset kesäleffajätökset eivät ole koskaan kiinnostaneet piirun vertaa, tosin en ole sellaisia koskaan juuri elokuvissa nähnytkään.

Tuskailin pitkään jo ennen elokuvan alkua sitä, kuinka on yleensäkään fyysisesti ja psyykkisesti mahdollista kestää tulevaa koettelemusta. Vaihtoehtona olisi ollut rauhallinen kotioleskelu tai jopa virkistävä lenkki Kaupin maastoissa koiranulkoiluttajien seassa. Mielessä velloi tuskallisena muistona King Kong -kauhukokemus edelliseltä vuodelta. Ennätyspitkien traileri- ja mainospätkien jälkeen (Transformers ei näyttänyt täysin pilatulta, Die Hard 4.0 oli samaa vanhaa soundtrackia myöten) elokuva vihdoin alkoi.

Ja millainen elokuva! Jo ensimmäisistä ruuduista lähtien olin täysin liimattuna penkkiin, enkä valehtelematta paikaltani liikkunut ennen lopputekstien vyörymistä kankaalle. Lähes kaikki seikat, joiden pelkäsin pilaavan elokuvan lopullisesti, kääntyivätkin elokuvan vahvuuksiksi: täydellinen tietämättömyys elokuvasarjan edellisistä vaiheista, henkilöistä tai heidän motivaatioistaan loihti kankaalle täysin absurdin ja vapaasti heittelehtivän henkilögallerian, joille omassa mielessäni saattoi tapahtua aivan mitä tahansa. En tiennyt, kuka Barbosa oli, en tiennyt, missä paljon puhuttu Johnny "Sparrow" Depp majaili. En tiennyt, ketä Keira Knightley heilasteli tai miksi, en tiennyt, mitä ihmettä Legolas teki tässä elokuvassa, en edes tiennyt, mistä loistava Chow-Yun Fat oli Disney-leffaan tupsahtanut.

Tämä suuri epätietoisuus onnistui yleensä lähes mahdottomassa tehtävässä: aivot sanoivat "Narikkaan mars", ja mikään ohjaaja Gore Verbinskin ja käsikirjoittajatiimin mystisistä näkemyksistä ja toinen toistaan seuraavista juonenkäänteistä ei enää häirinnyt minua. En yksinkertaisesti yrittänytkään ottaa selvää tai analysoida valkokankaan tapahtumia. Tämä näkökanta toi tiettyihin kohtauksiin (lähinnä Johnny Deppin vetämiin skitsoiluihin) lähes David Lynch -maista tunnelmaa, enkä olisikaan hätkähtänyt, vaikka taustalle olisi pärähtänyt soimaan Twin Peaks Theme.

Toinen pelon aihe, eli elokuvan pituus antoikin tekijöille riittävästi aikaa paneutua hankaliinkin teemoihin, kuten kapteeni Sparrown (Depp) harhakuvitelmiin ja matkanteon vaikeuteen erittäin kylmissä olosuhteissa. Myös pienille yksityiskohdille, kuten apinan ampumiselle kanuunasta tai sumopainijan pallien ihailulle pystyttiin antamaan niiden ansaitsema aika turhia kiirehtimättä. Massiiviselle lopputaistelulle valtavan vesipyörteen kurimuksessa oli myös annettu riittävästi aikaa kehittyä ja tiivistyä erittäin tyydyttävään kliimaksiinsa saakka.

Elokuvan luonne blockbusterina takasi taas sen, että kaikki yksityiskohdat oli hiottu viimeisen päälle jämptiksi, ja kohderyhmätutkimus oli karsinut kaikenlaiset ärsyttävyydet tai kömpelyydet pois häiritsemästä minunkin keskivertoa kapitalistikuluttajan mieltä. Lisäksi itselläni oli ollut todella pitkä aika edellisestä kunnolla vauhdikkaasta seikkailu- ja ennen kaikkea merirosvoelokuvasta, joten tämä muiden mielestä loppuun kaluttu tyylilaji tuntui tuoreelta ja kiinnostavalta.

Leffan päätyttyä olin lähes ekstaattisessa tilassa, ja olisin rehellisesti halunnut nähdä pätkän heti uudestaan. Leffaa kanssani seurannut posse vain luuli, että pilailin. Teatterista poistuikin minun idioottimaista hymyilyä lukuunottamatta värsin ärtyneenä mutissut joukko. En lainkaan ymmärtänyt kavereideni kiroilua, olinhan itse juuri nähnyt kaikkien aikojen piraattileffan. Kuitenkin aavistin olevani mielipiteineni varsin yksin. Ihmettelinkin, että eikö kukaan täysjärkinen pidä tästä elokuvasta (Finnkinon katsoja-arvosteluja ei lasketa).

Kaikkitietävä Digg tuli tänään apuun: Phill Ryu -niminen bloggaaja julkaisi toissapäivänä kirjoituksensa "10 Reasons Why Pirates 3 Actually Kicked Ass". Ryu listaa elokuvan vahvuuksiksi mm. erinomaiset näyttelijät (totta, etunenässä Depp ja Geoffrey Rush), "Being Jack Sparrow" -kohtaus ja muutenkin absurdi juoni ja loputtomat juonenkäänteet (totta, aivot narikkaan, don’t care, tosin Depp ei ole ihan Malkovich), efektit, piraatit, huumori (sitäkin oli) ja varsinaisen listan ulkopuolelta soundtrack (Hans Zimmer rules). En olekaan siis täysin höpertynyt, on mahdollista sekä pitää POTC 3:sta, että pitää itseään suunnilleen asioihin epäilevästi ja kriittisesti suhtautuvana henkilönä.

Mitkä ovat sitten tarinan opetukset? Ainakin nämä:
– pidä ennakko-odotukset aina negatiivisina – voit yllättyä vain positiivisesti.
– Älä analysoi kesken leffan – yleensä analyysit on joko tehty puolestasi, niitä ei voi lainkaan tehdä, tai ne vaativat vähintään yliopistotason esseen auetakseen.
– Ota paikka tarpeeksi läheltä valkokangasta – siten, ettet näe mitään muuta kuin elokuvatapahtumat, ensiarvoisen tärkeää immersion kannalta.
– Älä syö mitään leffan aikana, älä katso kelloa vaikka mieli tekisi. edelleen immersion kannalta tärkeä pointti.
– Älä mene ikinä katsomaan vakavamielisiä Hollywood-spektaakkeleja, joiden erinomaisuudesta ei voi olla täysin varma (ns. King Kong -sääntö).
– Muista, että näyttelijät tekevät elokuvan – jos Jack Black tutkimusmatkailijana kuulostaa huonolta idealta, se on sitä. Jos taas Johnny Depp sekopäisenä piraattina ja Geoffrey Rush hänen häikäilemättömänä kilpakumppaninaan kuulostaa hyvältä idealta, se luultavasti on sitä.

Ja vielä: kuten kaikki opetukset, nämäkin pätevät niin kauan, kunnes tulee parempia. Ainoa opetus ehkä onkin, että jotkut elokuvat vain kolahtavat.

Taannoin blogissa oli lyhyt maininta mehiläisyhdyskuntien selittämättömistä katoamisista. Eräät tiedemiehet väittävät löytäneensä yhden mahdollisen syyn katoamisiin – matkapuhelinten ja muiden elektronisten laitteiden synnyttämät sähkö- ja muut kentät. Tämän jos minkä luulisi huolestuttavan! Ilman mehiläisiä ei ruuantuotanto kauaa juhli.

=== yada yada ===

EDIT: Kirjoitin yllä olevan alunperin tarinaan täysin uskoen, mutta pitihän se arvata, että kyseessä oli suuren luokan humpuuki taas. Ilmeisesti lukuisat tutkimukset, jotka osoittivat matkapuhelimet suhteellisen vaarattomiksi, eivät lannistaneet pirua seinälle maalaavia.

Tätä "mehiläiset katoavat" -hommaa käytetään pelottelemaan ties mistä asioista, mm. ympäristömyrkyt, geenimanipuloidut viljelykasvit ja tehoviljely ovat kaikki mehiläisten joukkokadon taustalla – joukkokadon, joka tiedemiesten mukaan on tasaisin väliajoin toistuva ilmiö. Lisäksi mehiläiset eivät suinkaan ole elintärkeitä suurimmalle osalle maan viljelykasveista, vaan mehiläisten pölyttämien kasvien osuus on varsin pieni. Albert Einstein EI koskaan sanonut: "If honey bees become extinct, human society will follow in four years."

Ei pidä uskoa nielemättä kaikkea, mitä netissä sanotaan – ei edes Independentin verkkosivuilla!

Muutama poiminta useiden blogien useista "viileitä vempeleitä" -postauksista:

Ensimmäisenä turhauttavan yksinkertainen keksintö, kuivamustekynä, jossa tulee muistilappupaperi mukana! Miksi minä en ikinä keksi mitään tällaista.

Toisena Space Invaders -kynnysmatto. 110 dollarin hinta saattaa pelottaa joitakuita pois, mutta käsittääkseni maton Invaderit jopa liikehtivät ylös-alas kahden AA-pariston voimalla. Onhan se hienoa?

Kolmantena luonnonsuojelusta kiinnostuneille sopiva läppäri, bambukuorinen ASUSin EcoBook. Applen sietäisi ottaa mallia, tai ainakin tehdä seuraavaan iPodiin vaihdettavat akut! Cnetissä on lisää kuvia.

Neljäntenä joka kodin ja joka toimiston kulutushyödyke, paperi. Mikäpä onkaan parempi paperin raaka-aine kuin paska? Ja parhaat paskathan vääntää tietenkin maailman suurin maaeläin, norsu. Trendikäs haluaa vain parasta, ja ostaa norsunpaskasta tehtyä paperia!

Eiköhän nämä riitä alkuun. Muistakaa trendeillessänne, että LamppuLamppu on auttamattoman passé, ja että näppäimistöbokserit ovat ehkä Arsenal-boksereitakin huonompi valinta.

Nyt tämä ihmisluonteen ikiaikainen kirous ja siunaus on kuvattu yksinkertaisena matemaattisena kaavana:

Yhtälö antaa U:n eli tahtotilan tehtävän suorittamiseen. E on onnistumisen todennäköisyys tehtävän suorittajan mielestä (pätevyys); V on tehtävän loppuunsuorittamisen arvo (raha, arvosana, ylennys); I on tehtävään käytettävissä oleva aika (deadlinen läheisyys) ja D on tehtävän suorittajan henkilökohtainen alttius myöhästelyyn (houkuttaako YouTube enemmän kuin MS Word).

Yksinkertaistettuna asenne paranee sen mukaan, mitä todennäköisempää menestyminen, eli mitä pätevämpi on hommaa tekemään, mitä suurempi palkkio on luvassa, ja mitä vähemmän aikaa on käytettävissä. Oma henkilökohtainen alttius ja työympäristön ärsykkeet heitetään vielä soppaan mukaan.

Yhtälö sinänsä vaikuttaa täysin maalaisjärkiseltä, mutta suuria kansanjoukkoja (kuten työikäistä väestöä eri maissa) analysoitaessa tällaiset yhtälöt ovat tärkeitä. Pienellä ajatustyöllä kaavasta voidaan suoraan arvioida, miksi esimerkiksi nousevissa talouksissa kuten Intiassa ja Kiinassa ihmiset ovat järjettömän ahkeria verrattuna pulskistuvaan Länsi-Eurooppaan.

Omaa laiskuuttaan voi arvioida monin testein, mm. Discovery Channelin sivuilla. Bloginpitäjä valehteli hiukan, ja sai arvosanakseen 50/100.

Lisää tietoa ja perinpohjaisempi, lähes virallinen testi, ovat saatavilla Procrastination Centerin sivuilta. Testin teossa menee noin 20 minuuttia, joka on sekin sitten kätevästi pois työnteosta.

Modernin teknologian ihme, Sääasema, on saapunut ja kyllä tämä onkin aivan mahtava vehje – vain Bonnierilta saa näin hienoja tilaajalahjoja.

Työntämällä päänsä laitteen kanssa samalle tasolle n. 20 sentin päähän näytöstä saattaa lukemista saada sen verran tolkkua, että ulko- ja sisälämpötilat selviävät ja ehkäpä jonkunlainen osviitta ilmanpaineestakin saadaan.

Laite sinänsä on aika hieno, vastaanotin on tyylikästä mustaa ja anturi oli helppo asentaa pihalle. Yhteyskin pelasi heittämällä ja moitteetta. Tyylikkyydestä saa hieman käsitystä oheisesta kuvasta, jossa laite poseeraa yhdessä ylistailattujen "Viper"-aurinkolasien kanssa (20 zlotyn Zakopane-exclusivet).

Helvetin sääli – taustavalon puute tekee tästä laitteesta yhtä käyttökelposen kuin kahvinkeittimen ilman suodatinta.

Tieteen Kuvalehti on ollut ihan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta tuskinpa senkään tilaus kauaa jatkuu. Toisaalta Nordea Rahoitus lähestyi taannoin valmiiksi myönnetyllä 3000 euron "ei-muuta-kuin-nimi-paperiin-joustoluotolla" (kun olet hoitanut raha-asiasi hyvin, ota joustolainaa, kohta hoidatkin raha-asiasi huonosti), joten potentiaalisesti varaa lehtitilauksiin olisi enemmänkin.