Tässä testaan vain wordpressin uusia ominaisuuksia.

Ei paljon pisa-tulokset auta, jos valtakunnan johtavassa puheenaiheportaalissa on tällaisia laskutoimituksia. Enää ei tarvitse ihmetellä toimittajien huonoja palkkojakaan – työnantaja voi mukavasti vedättää prosenttikorotuksissa oman mielensä mukaan.

Alaosa leikattu häveliäisyyssyistä pois. Kuvitelkaa itse.

Viimeinen kotipelikin oli ja meni, ja sieltä tuntematon GettyImagesin kuvaaja otti oheisen mestarilaukauksen. Kuvateksti väittää, että kyseessä on Derbyn kannattajia, mutta kuvaa katsomalla mieleen tulee lähinnä Seuran omistaja, manageri ja hallituksen puheenjohtaja.

Tarkoitus ei ole mitenkään Derby Countya vähätellä. Onhan heillä 70-luvulta kaksi mestaruuttakin ja ovat sentään Englannin jalkapalloliigan perustajajäseniä. Liverpoolkin pääsi mukaan vasta vuosia myöhemmin. Derbyn faneille iso tunnustus huumorin muistamisesta tänä murheellisena kautena. Itse pilalle hemmoteltuna Liverpool-fanina kiukuttelen jokaisesta 1-0 voitostakin.

Joiltakin softan julkaisu vaan onnistuu, mutta vielä ei tiedä, onko aihetta kehuihin. Edellisellä kerralla polku Feisty -> Gutsy -> Heron alpha aiheutti major meltdownin ja uudelleenasennukset. Nyt reitti on astetta helpompi; suhteellisen clean install Gutsysta pitäis saada Heroniksi. Hardware-puolella on koneessa kaikenlaista ongelmallista rautaa, joten ihan kaikki printterit, IR-vastaanottimet ja äänikortit eivät välttämättä heti toimi.

Ja kuinka ironista, että juuri tänään Helsingin huumepoliisi paljasti astetta kovemman heronin salakuljetusringin. Eikun se oli heroiini.

Tämän legendaarisen taistelijaluokan kunniaksi luodun tv-sarjan “Ninja Warriorin” (Sasuke) suomenkieliseksi nimeksi on läiskäisty täysin uskomattomasti “Kahjot ninjat“.

Katsotaan vain, kuinka kahjolta JIMin vastaava tuottaja Ville Toivonen näyttää, kun ninjasoturit kostavat häpäisijöilleen!

Rock Band Euroopassa: 196 euroa. (peli ja instrumentit myydään erikseen)

Tämän päivän kurssin mukaan 148 dollaria on 93 euroa. Tai toisinpäin, 196 euroa on 312 dollaria!

Tällaista totaalisen härskiä hintavedätystä ei voi hyväksyä, vaikka kuinka pelin tekijät yrittävät hintaa puolustella. Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö Rock Band olisi uusi ja erilainen pelikokemus, vaan siitä, että pelin tekijä Harmonix ja julkaisijat EA ja MTV Games yrittävät Euroopassa riistää täysin samasta Kiinassa kolmella dollarilla tuotetusta muovirihkamasta yli kaksinkertaista hintaa!

Rock Band saa jäädä hyllyyn. Herran jestas, tuolla hinnallahan saa jo oikean instrumentin, jonka soittelu on varmasti hauskempaa kuin Rock Band -pelleily.

PS: tulen toki koittamaan, jos joku kavereista pelin ostaa.

1. dumppaa vanha vähin äänin
2. speksaa uuden kumppanin ominaisuudet; pistä listalle ihan kaikki mitä tulee mieleen, älä kainostele (esimerkiksi 24-vuotias rytmisen kilpavoimistelun olympiavoittaja vois olla kiva)
3. ota omasi eleettömästi kuin judoka
4. profit!!

Ei siis puberteettisia tekstareita julkisuudenkipeille tanssijattarille eikä säälittävää nettivonkausta vaan suoraviivaista ja laadukasta toimintaa.

Kyllä nyt Ikeä mahtaa harmittaa, ja Kremlissä lienee ruuhkaa. Luulisi, että ainakin Silvio haluaa pikimiten käydä tarkistamassa uuden parisuhteen tilan. Ja eiköhän Stubbkin jo Moskovan junaan lippuja varaile…

Kun aamulla kuulin, että joku tuikituntematon ruotsinsuomalaisen pikkulehden toimittaja Seppo Isotalo on viestit julkistanut, ensimmäisenä tuntemuksena oli lähinnä lievä kiukku. Oliko nyt aivan pakko nämäkin vielä julkistaa – oli vaikea uskoa, että näillä Vanhasen sykintäviesteillä on minkäänlaista yhteiskunnallista merkitystä.

Myöhemmin päivällä tajusin, että ensinnäkään poliitikkojen korkeat palkat eivät enää tulekaan pelkästään suuren vastuun takia, vaan palkkioilla kompensoidaan myös naurunalaiseksi joutumista ja yksityisyytensä menettämistä. Viestit luettuani olinkin lähinnä huvittunut. Ei Vanhasen teksti aivan yhtä railakasta ollut kuin Prinssi Charlesin “haluaisin olla tamponi sisälläsi” -lässytykset Camillalle, mutta samaa noloa tasoa lähestyttiin.

Toisekseen oli mukava huomata, että Matti Vanhanen on sittenkin mies. Raukka pieni miespolo ja juuri niin mielikuvitukseton ja todellisuudesta irrallaan kuin julkisesta esiintymisestä on voinut päätelläkin, mutta on hän sentään joskus yrittänyt jotain tunteakin.

Ja kolmanneksi: onhan Vanhanen sen verran pässinpää-pääministeri ollut, että pienikin kiusa on hyvästä. Ja jos kävisi niin onnellisesti, että Vanhanen tämän prosessin päätteeksi jostain syystä päättäisi erota, olen valmis myöntämään muutamankin Pro Finlandia -mitalin tällä Isotalo-tyypille.

Oman etunsa tähden suosittelisin Matille nyt vain tiukkaa “turpa kiinni” -doktriinia. Kommentoimalla tätä tuoreinta käännettä pääministeri menettää viimeisetkin rippeet arvovallastaan. Odottelen vain, uskaltavatko esimerkiksi Tabermann tai Veltto huutaa eduskunnan täysistunnossa “nati nati” tai muita vastaavia kiusallisia heittoja. No, ehkä se olisi  jo turhan kohtuutonta työpaikkakiusaamista. NOT.

(ja lopuksi: oikeastihan Vanhasen viestit olivat aivan järkyttävää luettavaa! Okei, SMS:t kirjoitetaan kiireessä ja kiihkossa, mutta silti: ei yhtään välimerkkiä!? Ei kyllä omalla kohdalla tulisi suhteesta yhtään mitään, jos viestit olisivat tuollaista käsittämätöntä siansaksasoopaa. “Ranskassa yhä aurinko paistaa tää päivä meni hyvin”. Huhhuh… toivottavasti välimerkit olivat kadonneet vain kuulustelupöytäkirjoista ja alkuperäisissä olisi sentään joku tolkku ollut. Muuten olen tosissani huolestunut pääministerin älykkyyden tasosta ja hänen asettamastaan esimerkistä äidinkielemme kunnioittamisen suhteen. Nykyiselle älykkään oloiselle heilalleen Matti tuskin tuollaista skeidaa kehtaa näpyttää. Ikelläkin olivat sentään välimerkit hallussa.)

Tätä mystistä fiilistä tarjoaa nyt Yhdysvaltain Kongressin Kirjasto, joka on siirtänyt kopioinut Flickriin (miten hitossa “flickr” taipuu suomen kielellä) omista varastoistaan parisataa tuhatta kuvaa, joista osa on myös uljaita värikuvia.

Värifilmi 1930-luvun Amerikassa maksoi palkkatasoon nähden luultavasti huimaavia summia. Jotain hohtoa valokuvaukseen toi eittämättä se tosiseikka, että jokainen räpsäys maksoi päivän palkan. Vähän kuin 15 vuotta sitten tyhjä cd-aihio maksoi 50 mk. Levynpoltto oli harras tilaisuus.

(PS: windows/mac-ympäristöissä kuvat kannattaa selailla PicLensillä. Missä Linux-versio, mur!)

Kuvauksen perusteella varsin mielenkiintoinen paikka; muutaman minuutin oleskelun jälkeen huomio alkaa kiinnittymään viimeisiin jäljelle jääneisiin ääniin: sydämenlyönteihin, suolistosolinoihin ja -kurinoihin, korvien huminaan. Huoneessa oleskelu paljastaa armotta riippuvuutemme kuuloaistista. Voisikohan kokemusta verrata yhtäkkiseen kuuroutumiseen?

Paikan pomo Steve Orfield paljasti myös yhä käynnissä olevan vedonlyönnin: kestä 45 minuuttia huoneessa valot poissa, ja voitat keissin kaljaa:

He said they have an ongoing bet for a case of beer regarding the chamber. If someone can last 45 minutes in there by themselves with the lights off, then they get a case of beer. If I remember correctly no one has been able to make it past a half-hour yet.

Kotibudjetilla voisin järjestää samantyylisen vedon: kestä 45 minuuttia pimeässä huoneessa. Huone tosin ei ole äänetön vaan kaiuttimista pauhaavat MAMBAn suurimmat hitit.

Syynä on tietenkin se, että liika ajankohtaisuus tappaa!

Laajemmin ja vakavammin ajatellen kyseessä on taas tämä kirottu tehokkuus- ja menestysajattelu, joka läpäisee kapitalistiset yhteiskunnat jo läpikotaisin. Voi kunpa maailmassa olisi enemmän Outi Nyytäjän kaltaisia ajattelijoita, joiden kirjoja lukiessa krapula-aamujenkin tehottomuustuokiot saavat synninpäästön.

No, huomenna tapahtuu. Bonsai-puun siemenet ovat likoamassa ja dinosauruskasvitkin on kaivettu esiin naftaliinista. Kuvareportaasia siis luvassa näistä miljoonia vuosia vanhoista asioista. Bonsait nyt tuskin onnistuvat ja niillä on pitkähkö kasvuaikakin, mutta dsk:lla on kolmen tunnin kasvutakuu!

Availability: Temporarily out of stock. Order now and we’ll deliver when available. We’ll e-mail you with an estimated delivery date as soon as we have more information. Your account will only be charged when we ship the item. Ships from and sold by Amazon.com. Gift-wrap available.

Kindle Availability
Due to heavy customer demand, Kindle is temporarily sold out. We are working hard to manufacture Kindles as quickly as possible and are prioritizing orders on a first come, first served basis. Please ORDER KINDLE NOW to reserve your place in line. We will keep you informed by email as we get more precise delivery dates. Note that Kindles cannot currently be sold or shipped to customers living outside of the U.S.

Jotenkin tuntuu, että tuo “heavy customer demand” on hevonpaskaa, ja Amazon parantelee laitettaan yleisöltä salassa. Kindle kakkosta odotellessa – laitteen premissi on loistava, ja jos homma vain saadaan toimimaan ja ennen kaikkea hinta painettua järkeviin mittoihin niin menestys on taattu.

Toivotaan, että Amazon tekee läpimurron, tai lähinnä että ainakaan Sony ei tätä markkinaa valtaa. Ainakin käytettävyysgurujen piirissä Amazonin ensimmäistäkin versiota pidetään Sonyn vastaavaa parempana. Varsinkin Amazonin tarjonta ja sisällön lataamisen helppous ovat murskaavan hyviä.

Onneksi softassa ei ole koodailtu if(onUnexpectedExit) setVol(MAX_ELEVEN!!11);

Don’t you wish you’d had a mission?

Ja nyt kun vielä open source -hörhöttimet kuten Rockbox ja Ubuntu säätöineen vievät aikaa, on homma hidasta. Mutta ei kuitenkaan tuhoontuomittua!

Tuskailin pitkään jo ennen elokuvan alkua sitä, kuinka on yleensäkään fyysisesti ja psyykkisesti mahdollista kestää tulevaa koettelemusta. Vaihtoehtona olisi ollut rauhallinen kotioleskelu tai jopa virkistävä lenkki Kaupin maastoissa koiranulkoiluttajien seassa. Mielessä velloi tuskallisena muistona King Kong -kauhukokemus edelliseltä vuodelta. Ennätyspitkien traileri- ja mainospätkien jälkeen (Transformers ei näyttänyt täysin pilatulta, Die Hard 4.0 oli samaa vanhaa soundtrackia myöten) elokuva vihdoin alkoi.

Ja millainen elokuva! Jo ensimmäisistä ruuduista lähtien olin täysin liimattuna penkkiin, enkä valehtelematta paikaltani liikkunut ennen lopputekstien vyörymistä kankaalle. Lähes kaikki seikat, joiden pelkäsin pilaavan elokuvan lopullisesti, kääntyivätkin elokuvan vahvuuksiksi: täydellinen tietämättömyys elokuvasarjan edellisistä vaiheista, henkilöistä tai heidän motivaatioistaan loihti kankaalle täysin absurdin ja vapaasti heittelehtivän henkilögallerian, joille omassa mielessäni saattoi tapahtua aivan mitä tahansa. En tiennyt, kuka Barbosa oli, en tiennyt, missä paljon puhuttu Johnny "Sparrow" Depp majaili. En tiennyt, ketä Keira Knightley heilasteli tai miksi, en tiennyt, mitä ihmettä Legolas teki tässä elokuvassa, en edes tiennyt, mistä loistava Chow-Yun Fat oli Disney-leffaan tupsahtanut.

Tämä suuri epätietoisuus onnistui yleensä lähes mahdottomassa tehtävässä: aivot sanoivat "Narikkaan mars", ja mikään ohjaaja Gore Verbinskin ja käsikirjoittajatiimin mystisistä näkemyksistä ja toinen toistaan seuraavista juonenkäänteistä ei enää häirinnyt minua. En yksinkertaisesti yrittänytkään ottaa selvää tai analysoida valkokankaan tapahtumia. Tämä näkökanta toi tiettyihin kohtauksiin (lähinnä Johnny Deppin vetämiin skitsoiluihin) lähes David Lynch -maista tunnelmaa, enkä olisikaan hätkähtänyt, vaikka taustalle olisi pärähtänyt soimaan Twin Peaks Theme.

Toinen pelon aihe, eli elokuvan pituus antoikin tekijöille riittävästi aikaa paneutua hankaliinkin teemoihin, kuten kapteeni Sparrown (Depp) harhakuvitelmiin ja matkanteon vaikeuteen erittäin kylmissä olosuhteissa. Myös pienille yksityiskohdille, kuten apinan ampumiselle kanuunasta tai sumopainijan pallien ihailulle pystyttiin antamaan niiden ansaitsema aika turhia kiirehtimättä. Massiiviselle lopputaistelulle valtavan vesipyörteen kurimuksessa oli myös annettu riittävästi aikaa kehittyä ja tiivistyä erittäin tyydyttävään kliimaksiinsa saakka.

Elokuvan luonne blockbusterina takasi taas sen, että kaikki yksityiskohdat oli hiottu viimeisen päälle jämptiksi, ja kohderyhmätutkimus oli karsinut kaikenlaiset ärsyttävyydet tai kömpelyydet pois häiritsemästä minunkin keskivertoa kapitalistikuluttajan mieltä. Lisäksi itselläni oli ollut todella pitkä aika edellisestä kunnolla vauhdikkaasta seikkailu- ja ennen kaikkea merirosvoelokuvasta, joten tämä muiden mielestä loppuun kaluttu tyylilaji tuntui tuoreelta ja kiinnostavalta.

Leffan päätyttyä olin lähes ekstaattisessa tilassa, ja olisin rehellisesti halunnut nähdä pätkän heti uudestaan. Leffaa kanssani seurannut posse vain luuli, että pilailin. Teatterista poistuikin minun idioottimaista hymyilyä lukuunottamatta värsin ärtyneenä mutissut joukko. En lainkaan ymmärtänyt kavereideni kiroilua, olinhan itse juuri nähnyt kaikkien aikojen piraattileffan. Kuitenkin aavistin olevani mielipiteineni varsin yksin. Ihmettelinkin, että eikö kukaan täysjärkinen pidä tästä elokuvasta (Finnkinon katsoja-arvosteluja ei lasketa).

Kaikkitietävä Digg tuli tänään apuun: Phill Ryu -niminen bloggaaja julkaisi toissapäivänä kirjoituksensa "10 Reasons Why Pirates 3 Actually Kicked Ass". Ryu listaa elokuvan vahvuuksiksi mm. erinomaiset näyttelijät (totta, etunenässä Depp ja Geoffrey Rush), "Being Jack Sparrow" -kohtaus ja muutenkin absurdi juoni ja loputtomat juonenkäänteet (totta, aivot narikkaan, don’t care, tosin Depp ei ole ihan Malkovich), efektit, piraatit, huumori (sitäkin oli) ja varsinaisen listan ulkopuolelta soundtrack (Hans Zimmer rules). En olekaan siis täysin höpertynyt, on mahdollista sekä pitää POTC 3:sta, että pitää itseään suunnilleen asioihin epäilevästi ja kriittisesti suhtautuvana henkilönä.

Mitkä ovat sitten tarinan opetukset? Ainakin nämä:
– pidä ennakko-odotukset aina negatiivisina – voit yllättyä vain positiivisesti.
– Älä analysoi kesken leffan – yleensä analyysit on joko tehty puolestasi, niitä ei voi lainkaan tehdä, tai ne vaativat vähintään yliopistotason esseen auetakseen.
– Ota paikka tarpeeksi läheltä valkokangasta – siten, ettet näe mitään muuta kuin elokuvatapahtumat, ensiarvoisen tärkeää immersion kannalta.
– Älä syö mitään leffan aikana, älä katso kelloa vaikka mieli tekisi. edelleen immersion kannalta tärkeä pointti.
– Älä mene ikinä katsomaan vakavamielisiä Hollywood-spektaakkeleja, joiden erinomaisuudesta ei voi olla täysin varma (ns. King Kong -sääntö).
– Muista, että näyttelijät tekevät elokuvan – jos Jack Black tutkimusmatkailijana kuulostaa huonolta idealta, se on sitä. Jos taas Johnny Depp sekopäisenä piraattina ja Geoffrey Rush hänen häikäilemättömänä kilpakumppaninaan kuulostaa hyvältä idealta, se luultavasti on sitä.

Ja vielä: kuten kaikki opetukset, nämäkin pätevät niin kauan, kunnes tulee parempia. Ainoa opetus ehkä onkin, että jotkut elokuvat vain kolahtavat.

=== yada yada ===

EDIT: Kirjoitin yllä olevan alunperin tarinaan täysin uskoen, mutta pitihän se arvata, että kyseessä oli suuren luokan humpuuki taas. Ilmeisesti lukuisat tutkimukset, jotka osoittivat matkapuhelimet suhteellisen vaarattomiksi, eivät lannistaneet pirua seinälle maalaavia.

Tätä "mehiläiset katoavat" -hommaa käytetään pelottelemaan ties mistä asioista, mm. ympäristömyrkyt, geenimanipuloidut viljelykasvit ja tehoviljely ovat kaikki mehiläisten joukkokadon taustalla – joukkokadon, joka tiedemiesten mukaan on tasaisin väliajoin toistuva ilmiö. Lisäksi mehiläiset eivät suinkaan ole elintärkeitä suurimmalle osalle maan viljelykasveista, vaan mehiläisten pölyttämien kasvien osuus on varsin pieni. Albert Einstein EI koskaan sanonut: "If honey bees become extinct, human society will follow in four years."

Ei pidä uskoa nielemättä kaikkea, mitä netissä sanotaan – ei edes Independentin verkkosivuilla!

Ensimmäisenä turhauttavan yksinkertainen keksintö, kuivamustekynä, jossa tulee muistilappupaperi mukana! Miksi minä en ikinä keksi mitään tällaista.

Toisena Space Invaders -kynnysmatto. 110 dollarin hinta saattaa pelottaa joitakuita pois, mutta käsittääkseni maton Invaderit jopa liikehtivät ylös-alas kahden AA-pariston voimalla. Onhan se hienoa?

Kolmantena luonnonsuojelusta kiinnostuneille sopiva läppäri, bambukuorinen ASUSin EcoBook. Applen sietäisi ottaa mallia, tai ainakin tehdä seuraavaan iPodiin vaihdettavat akut! Cnetissä on lisää kuvia.

Neljäntenä joka kodin ja joka toimiston kulutushyödyke, paperi. Mikäpä onkaan parempi paperin raaka-aine kuin paska? Ja parhaat paskathan vääntää tietenkin maailman suurin maaeläin, norsu. Trendikäs haluaa vain parasta, ja ostaa norsunpaskasta tehtyä paperia!

Eiköhän nämä riitä alkuun. Muistakaa trendeillessänne, että LamppuLamppu on auttamattoman passé, ja että näppäimistöbokserit ovat ehkä Arsenal-boksereitakin huonompi valinta.

Nyt tämä ihmisluonteen ikiaikainen kirous ja siunaus on kuvattu yksinkertaisena matemaattisena kaavana:

Yhtälö antaa U:n eli tahtotilan tehtävän suorittamiseen. E on onnistumisen todennäköisyys tehtävän suorittajan mielestä (pätevyys); V on tehtävän loppuunsuorittamisen arvo (raha, arvosana, ylennys); I on tehtävään käytettävissä oleva aika (deadlinen läheisyys) ja D on tehtävän suorittajan henkilökohtainen alttius myöhästelyyn (houkuttaako YouTube enemmän kuin MS Word).

Yksinkertaistettuna asenne paranee sen mukaan, mitä todennäköisempää menestyminen, eli mitä pätevämpi on hommaa tekemään, mitä suurempi palkkio on luvassa, ja mitä vähemmän aikaa on käytettävissä. Oma henkilökohtainen alttius ja työympäristön ärsykkeet heitetään vielä soppaan mukaan.

Yhtälö sinänsä vaikuttaa täysin maalaisjärkiseltä, mutta suuria kansanjoukkoja (kuten työikäistä väestöä eri maissa) analysoitaessa tällaiset yhtälöt ovat tärkeitä. Pienellä ajatustyöllä kaavasta voidaan suoraan arvioida, miksi esimerkiksi nousevissa talouksissa kuten Intiassa ja Kiinassa ihmiset ovat järjettömän ahkeria verrattuna pulskistuvaan Länsi-Eurooppaan.

Omaa laiskuuttaan voi arvioida monin testein, mm. Discovery Channelin sivuilla. Bloginpitäjä valehteli hiukan, ja sai arvosanakseen 50/100.

Lisää tietoa ja perinpohjaisempi, lähes virallinen testi, ovat saatavilla Procrastination Centerin sivuilta. Testin teossa menee noin 20 minuuttia, joka on sekin sitten kätevästi pois työnteosta.

Työntämällä päänsä laitteen kanssa samalle tasolle n. 20 sentin päähän näytöstä saattaa lukemista saada sen verran tolkkua, että ulko- ja sisälämpötilat selviävät ja ehkäpä jonkunlainen osviitta ilmanpaineestakin saadaan.

Laite sinänsä on aika hieno, vastaanotin on tyylikästä mustaa ja anturi oli helppo asentaa pihalle. Yhteyskin pelasi heittämällä ja moitteetta. Tyylikkyydestä saa hieman käsitystä oheisesta kuvasta, jossa laite poseeraa yhdessä ylistailattujen "Viper"-aurinkolasien kanssa (20 zlotyn Zakopane-exclusivet).

Helvetin sääli – taustavalon puute tekee tästä laitteesta yhtä käyttökelposen kuin kahvinkeittimen ilman suodatinta.

Tieteen Kuvalehti on ollut ihan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta tuskinpa senkään tilaus kauaa jatkuu. Toisaalta Nordea Rahoitus lähestyi taannoin valmiiksi myönnetyllä 3000 euron "ei-muuta-kuin-nimi-paperiin-joustoluotolla" (kun olet hoitanut raha-asiasi hyvin, ota joustolainaa, kohta hoidatkin raha-asiasi huonosti), joten potentiaalisesti varaa lehtitilauksiin olisi enemmänkin.

Tämä piti laittaa jo aikoja (viikko) sitten, mutta jostain syystä jäi. Ehkä viivytys on heilauttanut nämä eittämättä vanhat videopätkät jo nostalgisiksi (muistatko silloin viikolla 06/2007, kun nämä olivat uusia):

    — Taidokas Oasis / Green Day -video/audiomiksaus.
    — Homohuumorilla leikittelevä first class on rautaa -tietopläjäys.
    — Pikku Oravat rikkovat lakia.
    — maailman huonoimmat autoilijat.

Viimeinen postaus on ihan hauska, mutta hauskempaa oli se, että postaus räjäytti bloginpitäjän tietokoneen ja -kannan.

Tuloksena oli jälleen uusi ja opettavainen tarina aiheesta "Kuinka Slashdottauksesta / Digg Effectistä selvitään" – tällä kertaa hiukan kiinnostavammassa muodossa, sillä efektin alle joutunutta blogia pyöritti WordPress, kuten tätäkin. Jutussa oli muutama optimointiseikka, jotka kannattaa ottaa ehdottomasti huomioon yhteisen hyvän nimissä yrittäessämme vähentää palvelinten kuormitusta, sitä kautta tarvittavaa konesalien jäähdytystä, sitä kautta energian tuotantoa ja lopulta ilmastonmuutosta.

Otan itsekin vinkit huomioon, vaikka NimBlog pyöriikin massiivisen Futuronin yhtä massiivisten selainfarmien suojissa, eikä kuormituksesta johtuviin jumiutuksiin ole ikinä pelkoa (suomenkieliset blogit harvemmin pääsevät Diggin etusivulle). Futuronkin varmasti arvostaa, jos NimBlog aiheuttaa kuukaudessa vain 30 pyyntöä tietokantaan entisen kuudenkymmenen sijasta.

Ennen optimointia pitäisi jaksaa päivittää softa WordPress 2.1:een ja ulkoasu johonkin nättiin kolmipalstaiseen. Hyviä sivuphjia on vain aika harvassa, ja sitten kun sellaisen löytää, suunnittelija on joku firma XXX ja hinta on luokkaa YYY. Jospa opettelisi vähän ja modaisi tämän mistylookin kolmelle palstalle.