Category — Asialliset

Fox News on kaikkien rakastama äärioikeistolainen amerikkalainen tv-kanava. Narikan sympatioista on väitelty monet kerrat ja onpa nähty suoranaisia syytöksiäkin Foxin härskistä puolueellisuudesta ja valehtelusta kanavan puolustaessa Bushin hallintoa ja uuskonservatiivien ideologiaa.

Syytökset on ollut helppo dissata koti-Suomessa tavallisena amerikkalaisena liberaalihysteriana (kyllä, Amerikassa myös liberaalit ovat paranoideja), mutta tämä blogipostaus, johon on kerätty "muutamia" taannoisia otsikkoja Foxin tv-uutislähetyksistä ja verkkosivuilta pistää epäilemään naurattamaan, ellei asia olisi kuolemanvakava.

Myös entinen Fox Newsin analyytikko ylläpitää varsin nasevaa blogia, jossa käsitellään tätä samaa alkupahaa, eli amerikkalaisia edelleen jäytävää Bushin hallintoa lakeijoineen.

Surullisinta on, että tällaisen "uutiskanavan" valta suureen osaan amerikkalaisista on pelottavan vahva. Fox News on nimittäin sujuva ja kansankieltä puhuva kanava, jonka voi helposti ajatella pyyhkivän lattiaa elitistisemmillä tv-kanavilla, kuten CBS:llä, (MS)NBC:llä ja ABC:llä. Ja kun Foxin kolumnien ajatuksellinen taso on jotain tällaista, voi vain kuvitella vaurioiden määrää. Onneksi Euroopassa on sentään jotain rotia jäljellä.

Parin viikon takainen Aku Ankan numero (4/2007) oli kolmella pitkähköllä tarinallaan paras ja kantaaottavin Aku pitkään aikaan. Lehden tarinoissa Roope gryndaa uutta virkistysaluetta, yksi Karhukoplan roistoista opiskelee lakimieheksi ja Aku yrittää saada kasaan ostamaansa kuntoilulaitetta.

Ensimmäinen tarina, Geoffrey Blumin käsikirjoittama ja Daniel Brancan kuvittama "Tupu, Hupu ja Lupu: Häntä heiluttaa koiraa" käynnistyy isolla maisemakuvalla Ankkalinnan "rantaviivan helmestä", Neulankärjen koirapuistosta. Puisto on oikeasti vain vanhan kaatopaikan täytemaata, jonka kaupunkilaiset ovat ottaneet omaksi tilakseen. Kaupunginisiä ei tällainen meininki miellytä, ja he kääntyvätkin Roopen puoleen parantaakseen alueen hyötykäyttöä. Muutaman mutkan jälkeen Roope rakennusporukoineen saa Neulankärjen uuteen uskoon, mutta koiranulkoiluttajan pestin saanut Aku lopulta tuhoaa tahattomasti setänsä suunnitelmat ja joutuu ties kuinka monennen kerran maanpakoon, tällä kertaa Alaskaan postivaljakon ajajaksi.

Tarina osoittaa kaupunginisien ja gryndereiden ahneuden, joka ilmenee Roopen käyttäessä pimeää työvoimaa ja kaupunginhallituksen hyväksyessä rahanhimossaan Roopen visionääriset suunnitelmat. Veljenpoikien ystävä, moottoripyöräjengiläinen Pena Pahansuo luennoi pojille myös elämän kovuudesta puolustaessaan päätöstään työskennellä Roopen työmaalla:

"Luulitteko minua sankariksi, koska olen vaarallinen ja jännittävä? Teillä vekaroilla on vielä paljon opittavaa kovassa maailmassa selviytymisestä. Minä en ole visinonääri kuten Roope enkä partiopoika kuten te. Tarvitsen rahaa pyörän varaosiin ja koiran ruokaan. Katsokaa setäänne. Luuletteko, että hänestä on hauskaa esittää lapsenlikkaa 12 ahnaalle piskille? Se on kovaa työtä."

Tarinan kyynisestä perusvireestä huolimatta piirrosjälki on erittäin notkeaa ja ajoittain jopa hauskaakin, varsinkin lintujensuojelijoiden (Laila Lonksunokan johtama LAPPU, eli LAululintujen PuolestaPUhujat) mielenosoitus ja sen hajottaminen ovat hervotonta katseltavaa. Akun toilailut koiralauman kanssa ovat tarinan arvolle sopiva tasokkaan anarkistinen lopetus.

Lehden toinen tarina, Lars Jensenin käsikirjoittama ja Nuñezin piirtämä "Karhukopla: Oikeusapua", tarttuu ainakin amerikkalaista oikeuskäytäntöä rasittavan lakimiesgloorian kimppuun. Tarinassa Karhukoplakolmikon serkku 176-567 saapuu Ankkalinnaan ja tarjoaa vakiokolmikolle apuaan. Ennen pitkää Kopla joutuukin oikeuden eteen pankkiryöstöstä, ja lakimiesserkun taidoille on käyttöä. Totuutta manipuloimalla ja todistajia ahdistelemalla serkku järjestää Koplan vapaalle jalalle. Roistojen ahneus menee kuitenkin jälleen kerran liian pitkälle, ja lopulta koko konkkaronkka narauttaa toisensa ja joutuvat tiilenpäitä lukemaan.

Tämäkin tarina osoittaa erään  nyky-yhteiskunnan ongelmista; riittävästi selittämällä ja kerrottavat asiat sopivasti valitsemalla valkoinenkin saadaan näyttämään mustalta. Hiukan vanhemmat lukijat arvostavat varmasti myös nerokasta viittausta O.J. Simpsonin oikeudekäyntiin. Piirrosjälki on tällä kertaa hieman vaisua, ainoastaan Ankkalinnan kaupunginsyyttäjään on saatu hieman eloisuutta.

Kolmas ja viimeinen tarina, "Aku Ankka: Kuntosali kotioloissa" on Stefan Petruchan käsikirjoittama, piirrokset ovat Millet’n käsialaa. Akun omalääkäri ehdottaa Akulle uuden liikuntaharrastuksen aloittamista, ja järkytyttyään Kuntoklubien jäsenyyshinnoista ja laadukkaitten kuntoiluvälineitten kalleudesta Aku päättää ostaa hieman rähjäisemmän näköisestä putiikista itse koottavan monitoimilaitteen. Kamppailtuaan rakennusprojektin kanssa lähes kaksi vuorokautta yhteen putkeen (koottuaan laitteen ainakin kolmesti) Aku saa vihdoinkin vimpaimen kasaan, mutta raivostuu huomattuaan, että laitteen kanssa tappelu onkin jo vienyt Akun lanteilta pois lääkärin vaatimat viisi kiloa. Kuntolaite jääkin ilmeisesti käyttöä vaille.

Tarinan loppuratkaisu on ontuva, mutta muilta osiltaan laatu on hyvää. Kaikki ovat joskus taistelleet 1000-osaisten Ikea-kaapistojen parissa, eikä ole ainutkertaista, että lopulta laitteet joutuu kasaamaan ainakin kahdesti, ennen kuin menee oikein. Muistutus halpisliikkeiden laadusta ja puutteellisesta asiakastuesta (liike ei myy varaosia lainkaan, vaan Akun on vaihdettava viallinen tuote kokonaan uuteen ja aloitettava kasaustyö alusta, ohjekirja on saatavilla vain japaniksi) on hyödyllinen. Siis jälleen kerran opettavainen tarina lapsille. Akun raivo, väsymys ja turhautuminen on elävästi kuvitettu, mutta todellinen helmi on lääkärin vastaanoton huoneentaulun motto: "Älä ole valas, laske paino alas".

Tarinoiden sävy ja pohjavire on siis muuttunut vuosien saatossa – enää ei voida sanoa, että Ankkalinnan elämä tukee kapitalistista ihannetta, tuputtaisi amerikkalaista elämänmenoa tai rohkaisisi alkuperäiskansojen riistoon kuten ennen. Päinvastoin, tarinat tuovat esiin moraalisesti epäilyttäviä käytäntöjä aivan lähipiiristämme, ja sellaisia, joihin törmäämme myös jokapäiväisessä elämässämme. Toivottavasti Akuja vielä luetaan, ja toivottavasti lapset tekevät tarinoiden pohjalta tiukkoja kysymyksiä vanhemmilleen. "Miksi Roope palkkaa ihmisiä, vasta kun kuulee, etteivät he kuulu liittoon?". "Miksi karhukopla pääsee vapaaksi, vaikka he ovat syyllisiä?" ja "Miksi rikkinäiseen laitteeseen ei myydä varaosia?". Nämä ovat asioita, joihin ei tarjota vastauksia tosielämässä. On silti ilahduttavaa, että joku näitä edes kyselee.

Onpas vähän vaisu lista, vaaleihin aikaa 7 viikkoa ja tässä Pirkanmaan vaalipiirin blogit Ehdokas.fi -verkkopalvelun mukaan:

Vasemmistoliiton blogit
Ei blogeja

STPn blogit
Ei blogeja

SKP:n blogit
Ei blogeja

Senioripuolueen blogit
Ei blogeja

SDP:n blogit
Ei blogeja

RKP:n blogit
Ei blogeja

Perussuomalaisten blogit
Ei blogeja

Kristillisdemokraattien blogit
Ei blogeja

Köyhien asialla blogit
Ei blogeja

Kokoomuksen blogit
Ei blogeja

Keskustan blogit
Ei blogeja

Itsenäisyyspuolueen blogit
Ei blogeja

Liberaalien blogit
Harri Pasasen blogi (sit.)

Vihreän liiton blogit
Oras Tynkkysen blogi
Riitta Santala-Köykän blogi
Aksu Piipon blogi
Maija Tuomaalan blogit (2)

Vaalikoneisiin taisivat kaikki vastata – televisiosta nähtiin, miten Ilkka Sysimetsäkin (Frederik), vastaili viime hetkellä ilmeisesti poikansa avustuksella kysymyksiin. 

Reetulla oli ideana mm. lapsilisien maksamisen porrastus vanhempien tulojen mukaan, eli köyhille rutkasti enemmän ja rikkailta tuki kokonaan pois. Mikäs siinä, jos Reetu on laskenut kustannusvaikutuksetkin. Jollain demariketkulla Kotkasta oli sama idea. No, ideoita saa ja pitääkin heitellä. Eero ryhmäkuriruoskallaan niputtaa sitten demarit ojoon, kun uusi hallitusvastuukausi ja äänestykset alkavat.

EDIT: Onhan muillakin ehdokkailla blogeja, niitä ei vain ole (vielä) listattu alussa mainittuun palveluun, josta tietoni hain. Ei kiinnostanut googlettaa jokaista ehdokasta erikseen.

James Webb on NASAn suunnittelema Hubblen työn jatkaja, eli kiertoradalle lennätettävä avaruusteleskooppi.

Avaruusteleskoopit kaipaavat tietenkin softaa pyöriäkseen, ja tämän softan teon NASA on uskonut IBM-nimiselle pikkuiselle IT-narikalle. IBM on ottanut homman tosissaan, ja pistänyt uusimmat teknologiat peliin. Ote CRN:n julkaisemasta aihetta käsitelleestä uutisesta:

IBM announced Friday that its Rational Rose Real-Time modeling software is being used throughout the project to link the work of more than 50 developers from various agencies.
IBM’s software is a Unified Modeling Language (UML) tool for visually modeling software artifacts and creating blueprints for complex development projects. As developers create their assigned pieces of the new telescope’s software systems, the project’s leaders can drag-and-drop component code into the master project.

Tämä kuulostaa hauskalta. Kooderit koodaavat, ja managerit raahailevat ja tiputtelevat koodikomponentit paikoilleen: "Hmm, tähän tarvitaan teleskoopin zoomaus-funkkaria, tähän tilt ja pan, tähän splash screen, mitenkäs tää komponentti toimii…" CRN:n uutinen jatkuu:

An IBM spokesman said the Webb telescope project marks the first time he’s aware of that NASA, a frequent IBM client, has used Rational Rose Real-Time software.

Onko ihan fiksua käyttää ensimmäistä kertaa jotain uutta ja hienoa UML-työkalua avaruusteleskoopin ohjelmiston toteutukseen? Vehje on kuitenkin sen verran kaukana, ettei kukaan Maan pinnalta yletä reset-nappulaa painamaan. Ja oikeastiko tämä IBM:n megamahtava uusi työkalu generoi koodia, jota voidaan käyttää niinkin äärimmäisessä laitteessa kuin kiertoradalle ammuttavassa teleskoopissa? Epäilen vahvasti asiaa.

Epäileviä tuomaita kuten minua lohduttavat analyytikot kuten Embedded Market Forecasters -yhtiön UML-evankelista Jerry Krasner. Digitoday lainaa heppua:

"Lähestymistapa ei kuitenkaan ole vielä yleisesti käytössä, sillä monet ohjelmoijat eivät käytä metodia."

Niinhän se on, että ei ole yleisesti käytössä, jos monet eivät käytä. Krasnerin puolustukseksi (ja suomentajien mollaamiseksi) sanottakoon, että Krasnerin sanoman ydin on hieman kadonnut käännösvaiheessa. Alunperin kaveri sanoi: 

"The approach is still not routinely used because most programmers have not adjusted their methods."

Eli tarkempi suomennos olisi: "Lähestymistapa ei ole vielä yleisesti käytössä, sillä ohjelmoijat eivät ole vielä muuttaneet toimintatapojaan lähestymistavan edellyttämällä tavalla." Tämän uskoo jo helpommin, ja lauseessa on jotain järkeäkin. Silti epäilys jää kytemään. Onko generoitu koodi, vaikka sitten IBM:n huipputuotteen generoima, ikinä tarpeeksi hyvää? Tuoko se koskaan kustannussäästöjä, onko se helpommin debugattavaa tai ylläpidettävää? Kokemukseni ja tietoni eivät riitä vastausta antamaan, mutta se tosiseikka, että UML on ollut otsikoissa jo vuodesta 1997, eikä sekään mikään hopealuoti ole ollut, antaa jotain osviittaa.

Tätä C++ koodikomponenttien ja niitä yhdistävän UML-työkalun yhteenlaskettua koodimassaa tulee suunnitelmien mukaan olemaan n. 200 000 riviä – arvuuttelen, että tästä suurin osa on generoitua. Työkalun on oltava todella hyvässä tikissä, jotta koodista tulee ylläpidettävää. Ja sitten, onko työkalunkaan koodi kenenkään hallussa? Tasoja ja mahdollisuuksia vetää homma pieleen on monia, liian monia.

Peloistani huolimatta toivon, että IBM ja NASA onnistuvat ja James Webb pysyy kiertoradalla vähintään yhtä kauan ja laajentaa kosmostajuntaamme vähintään yhtä dramaattisesti kuin uljas edeltäjänsä Hubble!

Enronin tarina on kaikille tuttu: Fortune-lehdessä kuusi kertaa peräkkäin Yhdysvaltain innovatiivisimmaksi yritykseksi valittu energiajätti, joka käsittämättömästi romahtikin alkuvuodesta 2001 muutamassa kuukaudessa konkurssiin – lajissaan maailman suurimpaan. Yhtiön osake vajosi vajaassa vuodessa vuoden 2000 huippuarvostaan 90 dollarista vuoden 2001 noteeraukseen 30 senttiin. Konkurssissa menetti työnsä lähes 20 000 työntekijää, ja samalla menivät työntekijöiden eläkerahoja yli miljardi dollaria. Eläkkeelle jo päässeitten eläkerahastosta hävisi yli 2 miljardia dollaria. Luonnollisesti myös isommat ja pienemmät sijoittajat menettivät Enroniin sijoitetut rahansa.

Tämän kokoluokan kupru vaati tietenkin jättiluokan roistoja. Näistä roistoista (pääosissa Kenneth Lay, Jeffrey Skilling ja  Andrew Fastow) sekä itse kuprusta kertoo Bethany McLeanin ja Peter Elkindin kirja Smartest Guys in the Room: The Amazing Rise and Scandalous Fall of Enron. Kirjasta on tehty erinomainen Alex Gibneyn ohjaama dokumentti. Jos Yleisradion tarjoilema lähetysaika meni sivu suun, ei hätää, sillä Google Video tarjoilee dokumentin ystävällisesti kokonaisuudessaan.

Lähes kahden tunnin pituinen dokumentti voi olla liian pitkä joillekin, joten parhaat palat tarjoilee myös Googlen sivukonttori YouTube.
Ensin kolme osaa yleistä lätinää:
Osa 1
Osa 2
Osa 3

Ja sitten selvitys Enronin aiheuttamille Kalifornian "energiakriisille" ja lukuisille sähkökatkoille vuosina 2000 ja 2001:
California Electricity Crisis Conspiracy
Enron Energy Traders Caught on Tape (uutinen Enronin paljastumisesta)
Enron Traders Conversation Recorder (alkuperäistä nauhaa Enronin työntekijöiden keskusteluista)

Sekä lyhyemmät pätkät että varsinkin koko versio ovat opettavaista ja samalla surullista katsottavaa. Valta korruptoi, raha on valtaa, raha korruptoi – ja huikaisevalla huipulla, valvonnan ulottumattomissa korruption määrää ei rajoita mikään. Joskus rahat ja keinot loppuvat roistoiltakin, ja koko rakennelma lässähtää kasaan kuin huono korttitalo.

Tarina saa Fortumin ja Liliuksen jengin näyttämään pyhimyksiltä, ja muistuttaa siitä, kuinka massiivisisesti vastuita ja valtaa yksittäisille ihmisille voi kasaantua. Tarina osoittaa konkreettisesti, mitä tapahtuu, jos vastuuta ei kanneta ja valtaa käytetäänkin puhtaasti oman edun tavoitteluun. Enron oli myös eräänlainen käännekohta; skandaalin jälkeen paljastui useita muita ylimmän johdon toimeenpanemia rikosvyyhtejä (WorldCom, CA, Tyco, jne.), joiden selvittely puhdisti amerikkalaista yrityskenttää edes auttavasti. Pahat tavat hiipivät varmasti takaisin, mutta toivottavasti eivät ihan heti.

"In the final analysis, it doesn’t matter what you crazy people in California do, because I got smart guys who can always figure out how to make money."
– Kenneth Lay

(kiitos Helsingin m:lle tästä dokkarivinkistä)

Kuinka saada ihmiset noudattamaan lakeja? Erään lain kohdalla ei tunnu onnistuvan sitten millään.

Yksi keino on kiristää lain rikkomisesta seuraavia rangaistuksia. Toinen keino on yrittää valistaa kansalaisia lain rikkomisen aiheuttamasta uhasta järjestäytyneelle yhteiskunnalle ja kokonaisen yhteiskuntaryhmän toimeentulolle. Kolmas keino on vähentää kiusausta rikkoa lakia tarjoamalla lailliset keinot saavuttaa samat asiat ja edut kuin lakia rikkomallakin saa.

Näistä keinoista on piratismilain kohdalla kokeiltu keinoja yksi ja kaksi. Olisiko mahdollista kokeilla keinoa kolme? Tarjota internet-ajan kansalaiselle mahdollisuus ladata koneellensa laadukkaasti, laillisesti, halvalla ja nopeasti musiikkia, elokuvia, ohjelmia ja pelejä? Vieläpä siten, että valikoimat ovat kattavat ja käyttöoikeus rajoittamaton?

Siis ei näin:
1) valikoimassa kymmenen 90-luvun surkeinta kotimaista ja ulkomaista artistia
2) näiltä artisteilta surkeimmat levyjulkaisut 128 kbit/s laadulla
3) julkaisut DRM-lukittu yhteen soittolaitteeseen, laite valittava latausvaiheessa
4) soitto-oikeus vanhenee vuodessa
5) hinta 5 euroa biisi

Vaan näin:
1) valikoimassa on koko levymerkin katalogi, myös ne harvinaiset ja helmet, joita on mahdoton löytää kaupasta
2) useita eri laatuja, myös häviötön formaatti (esim. flac)
3) & 4) EI DRM:ää!!
5) hinta 0.99 euroa per biisi, 8 euroa albumi. Tupla-albumit 12 euroa.

Edelleenkään ei tunnuta uskovan, että piratismia eivät tapa tai edes vähennä DRM, lainmuutokset, oikeusjutut tai julkisuuskampanjat. Piratismin tappaa se, että materiaali on kätevämpi hankkia laillisesti. Ihmiset haluavat olla rehellisiä. Emme halua, että meitä rangaistaan rehellisyydestä. Haluamme, että rehellisyydestä palkitaan!

PS: sadas postaus!

Suomi hyötyy ilmastonmuutoksesta, kertoivat lukijaa manipuloivat otsikot taannoin.

Jos hyödyt ovat talvella loska, räntä, paska ja myrskyt sekä kesällä pakahduttava helle, kuivuvat joet ja järvet, metsäpalot ja savut muiden maiden paloista, en uskalla edes ajatella, mitkä ovat vaikutukset alueilla, joille ilmastonmuutos aiheuttaa haittaa.

Tai ehkä kaupunkilaiskerrostaloasukkina en vain osaa arvostaa kasvukauden pitenemistä ja lämmityskustannusten alenemista.

Kiitos Robert Schumanille ja Jean Monnet’lle Euroopan unionista! Unioni on jälleen tehnyt hyvää työtä ja julkaissut uraauurtavan ilmasto- ja energiaselvityksen (pdf), jonka päätavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen celsiusasteeseen esiteollisen ajan keskilämpötilasta.

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK pitää kuitenkin Euroopan Unionin komission asettamia päästövähennystavoitteita liian kovina.

Komission ehdotus on tiivistettynä seuraava: kasvihuonekaasupäästöihin yksipuolinen 20 prosentin vähennys vuoteen 2020 mennessä. Keinovalikoimana ydinvoiman lisääminen, uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen sekä uuden ympäristöteknologian voimakas kehittäminen ja käyttöönotto. Komissio varoittaa, että tavoitteesta lipsuminen on kohtalokasta koko ihmiskunnan kannalta. Komissio esittää myös toiveen maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaamisesta, ja on sopimuksen syntyessä valmis sitouttamaan EU:n 30 prosentin päästövähennykseen. EU:lla on energiaan ja ilmastoon liittyvää materiaalia mieletön määrä – yrityksen puutteesta virkamiehiä ei ainakaan voi syyttää.

EK:ta rassaa raportissa erityisesti yksipuolisuus. Miksi EU:n pitäisi ehdoin tahdoin ja yksinään yrittää vähentää päästöjä, sehän on kallista ja uhkaa EK:n pyhää lehmää, teollisuuden kilpailukykyä. Oli kai liikaa vaadittu, että EK olisi kerran elämässään nähnyt viisauden ja ottanut vastaan raportin sellaisena kuin se olisi pitänyt ottaa: askeleena oikeaan suuntaan, mutta vain juuri ja juuri riittävänä. Täällä eivät juhli kohta kuin torakat ja rotat, jos kukaan ei ota edelläkävijän asemaa päästöjen vähentämisessä. Raportti tarjoaa myös mahdollisuuden; ensimmäisenä päästöjä vähentänyt ja uuden teknologian käyttöönottanut on etulyöntiasemassa, kun muut maat ja maanosat hitaasti taipuvat luonnon mahdin edessä. Samasta asiasta kirjoittaa T&T:n kolumnisti Tomi Savolainen.

Oma mielipiteeni myötäilee komission linjaa. Ydinvoiman käyttöä on pakko lisätä ja energiateknologiaan on panostettava rutkasti. (EK:nkin mielestä energiaan liittyvä tekniikka voisi olla yksi Suomen keihäänkärkiteknologioista, käyttöönoptto oli vain se ongelma). Toinen suuri päästölähde on liikenne. Tämän takia raideliikenteen tukea on lisättävä ja autoverotusta uudistettava siten, että vero määräytyy suoraan auton päästöarvojen mukaisesti. Rahoitus voidaan hoitaa korkeamman verotuksen kautta samalla huolehtien siitä, että kerätyt päästöverot jaetaan tukiaisina ja helpotuksina uusia ilmasto- ja energiateknologioita kehittäville yksityisille yrityksille.

Suomen Al Gore eli Eero Heinäluoma ei ole vielä ottanut kantaa Komission ehdotukseen, mutta eiköhän biodiesel-SDP:n myrrysmies kohta anna sanaisen arkkunsa laulaa. Kyseessä on yksi tulevien vaalien tärkeimmistä teemoista.

Tänä aamuna sen tajusin – eiväthän Bush ja hänen lakeijansa sittenkään hulluja ole. Näin kaikki tapahtui – tarkasti suunniteltuna:

Vaihe A: (1990-luku)
1. Exxon Mobil, BP ja Shell käyvät sanomassa Yhdysvaltain ja Iso-Britannian johtohenkilöille, että ystävällismielisissä käsissä oleva öljy on loppumassa.
2. Halliburton, General Electric, Northrop Grumman, Lockheed, Boeing ja kumppanit valittavat, että nyt tarvitaan iso sota, jotta saadaan aseita taas kaupaksi.

Vaihe B: (2000-10.9.2001)
1. Bush ja Cheney nousevat valtaan Yhdysvalloissa, ja sekä öljy-yhtiöt että puolustustarviketehtaat huomaavat, että tässä heillä on ihmiset, joiden kanssa voi tehdä bisnestä.
2. Blairille kerrotaan Iso-Britanniassa, että armeijan rahoitus on retuperällä, moraali on alhaalla ja kansakunta hajaantunut. Tähän päälle vielä tieto, että Pohjanmeren öljykentät alkavat ehtyä. Jotain tarttis tehdä.
3. Bush soittaa Blairille, ja kertoo, että kohta tapahtuu. Blair innostuu, ja vakuuttaa, että mukana ollaan.
4. Bush ja Blair jäävät odottamaan sopivaa hetkeä.

Vaihe C: (11.9.2001 – 2003)
1. Syyskuun 11. terrori-iskut – kuin taivaan lahja sotaa hautoville johtajille (en sentään usko väitteitä, joiden mukaan 9/11 oli Valkoisen talon junailema).
2. Kansakunnat ympäri maailmaa järkyttyvät ja ryhmittyvät vapaan maailman taakse. Todisteet Afganistanin taliban-hallinnon sotkeutumisesta asiaan ovat kiistattomat – laaja liitouma hyökkää Afganistaniin ja kukistaa talibanin luvaten apua ja uutta demokraattista Afganistania.
3. Edelleen hyödyntäen amerikkalaisten posttraumaattista stressiä Bush aloittaa sodanlietsonnan Irakia vastaan. Aiemmin sovitun mukaisesti Blair tukee 100-prosenttisesti.
4. Muut kansakunnat ihmettelevät, mutta myöntävät, että Saddam on paha ja hänellä on ollut taipumus hyökätä naapurimaihin ja käyttää joukkotuhoaseita. Päätetään YK:n asetarkastuksista ja saarron kiristämisestä.
5. Bush ja Blair pelaavat YK:n kanssa aikaa, samalla kun joukkoja valmistellaan ja siirretään hyökkäystä varten.
6. Joukot ovat valmiina, hyökkäys alkaa, Saddam kukistuu, Irak valloitetaan.

Vaihe D: (2003-2006)
1. Vastarinta yllättää amerikkalaiset ja britit, mutta suunnitelma pysyy kirkkaana. Irakissa järjestetään parit vaalit  ja kirjoitetaan perustuslaki, johon kukaan ei ole tyytyväinen.
2. Öljyntuotantoa ei saada käyntiin, mutta kulissien takana valmistellaan uutta kansallistamisen kieltävää laajaa lakia, joka antaa länsimaisille öljy-yhtiöille ja hallituksille tuloja sekä öljyä, joista he eivät voineet kuvitellakaan Irakin kansallistetun öljy-yhtiön aikaan.

Vaihe E: (2006-2008)
1. Kansalaismielipide kääntyy vihdoin sotaa vastaan, ja Bushin puolue häviää kongressivaalit. Blairin valtakauden loppu häämöttää.
2. Uusi öljylaki on valmis, ja se voidaan viedä Irakin parlamentin käsittelyyn. Parlamentti on lahjottu varmistamaan lain läpimeno.
3. Bush lähettää ja keskittää lisää joukkoja Bagdadiin ja suojaamaan öljykenttiä ja -putkia. Yhteensä Bagdadiin lähetetään lähes 70 000 uutta sotilasta.
4. Laki menee läpi, kansa pillastuu, Bushin lähettämät joukot pitävät kuitenkin shiiat ja sunnit kurissa, ja Exxon kavereineen aloittaa edullisen öljyntuotannon länsimaille.
5. Bushin ja Blairin kaudet loppuvat. Muut saavat setviä sotkut.

Epilogi:
Kohdan E4 rauhoitusoperaatio epäonnistuu, radikaalit shiiat ja sunnit liittoutuvat amerikkalaismielisiä kurdeja ja shiioja vastaan ja laajentavat levottomuudet myös Irakin etelä- ja pohjoisosiin. Saudi-Arabia ei seuraa sivusta uskonveljiensä murhaamista. Iran kiihdyttää tukeaan kaikille shiiaryhmille tavoitteenaan destabilisoida sekä Irak että Saudi-Arabia. Iranin ydinaseohjelma etenee. Israel saa vihdoin luvan amerikkalaisilta hyökätä Iranin ydinlaitoksia vastaan. Iranilta karkaa mopo täysin, ja sulkee sekä Shatt-al-arabin että Hormuzin salmen. Amerikkalaisten sotalaivat avaavat salmet väkisin. Kolmas maailmansota alkaa. Viimeinen taistelu, Harmagedon, Jeesuksen toinen tuleminen.

Tammikuun 20. vuonna 2001 oli päivä, josta eteenpäin kaikki on mennyt pieleen.

Tuona päivänä USAn presidentin virkaan astui George W. Bush, jonka saavutukset on parhaiten tiivistänyt Valkoisen Talon lehtimiesryhmän vanhin, Helen Thomas (kuvassa oikealla): "Bush is the worst president ever. … He is the worst president in American History." Bushin varapresidentistä Thomas totesi näin: "The day Dick Cheney is going to run for president, I’ll kill myself."

Antipatiat ovat vahvoja myös Suomessa. Täällä tehtyjen mielipidemittausten mukaan Dubya on suurempi uhka maailmanrauhalle kuin Kim Jong-Il, Hassan Nasrallah, Kari Rajamäki tai Eero Heinäluoma.

Mitä Bush on sitten tehnyt ansaitakseen asemansa Amerikan Yhdysvaltojen huonoimpana presidenttinä? Pelkällä tyhmyydellä tätä arvonimeä ei saa, pelkillä poliittisilla erehdyksilläkään (vaikka kuinka monella) arvonimeä ei saa. Arvonimen saa rikollisella toiminnalla, ylimielisyydellä, härskiydellä ja täydellisellä piittaamattomuudella!

Irakin sota on monta kertaa todettu laittomaksi. Irakin sodan valmistelu ja jälkihoito on monta kertaa todettu ylimieliseksi. Omat virheet ja perimmäiset motiivit on peitelty härskiydellä, joka saisi Muammar Gaddafinkin hämilleen. Koko Bushin hallituksen politiikan kaikkinainen moraalinen vararikko on ohitettu piittaamattomalla olankohautuksella. Tämän listan saa aikaan pelkästään yhtä poliittisen ohjelman aluetta tutkimalla (Irak). Ei ole edes tarvetta kaivella monia pienempiä kupruja, kupruja kuten Patriot Act, Afganistan ja Katrina.

Miksi tämä nyt sitten (taas, päivästä toiseen) ottaa päähän? Vuoden 2004 uudelleenvalinnan jälkeen hetken ajattelin (ja niin ajattelivat muutkin eurooppalaiset), että nyt vaalipaineiden helpotettua Bush saattaisi järkiintyä, ja poliitiikasta katoaisivat valehtelu ja jääräpäinen puskeminen kohti toivottomia umpikujia. Kaikki pettyivät katkerasti.

Julkisuuteen on tasaisin väliajoin putkahtanut tietoja, jotka viimeistään osoittavat Yhdysvaltain 43. presidentin todella olevan historian huonoin, ja varmasti historian eniten vahinkoa aikaansaanut presidentti:

1. Irakin öljyvaroista säätävä laki antaa vapaat kädet ulkomaisille öljy-yhtiöille hyödyntää Irakin öljyä hämmästyttävän edullisin ehdoin.

2.  Bushin uusin suunnitelma Bagdadin rauhoittamiseksi ei saa kenenkään tukea, ja nähdään yleisesti tappionsa tajunneen sotapäällikön viimeiseksi ponnistukseksi (kuten Hitler länsirintamalla jouluna 1944).

3. Irakin sodan käsittämättömän huonon hoidon takia Lähi-Itä ajautuu tilanteeseen, jossa sunni- ja shiiamuslimit ryhmittyvät barrikadien eri puolille, ja saamme nähdä ennen pitkää koko alueen liekeissä.

4. Bush suunnitteli Irakin valloittamista hyvin aikaisessa vaiheessa.

5. 9/11 antoi hyvän tekosyyn Bushille hyökätä Irakiin. Toisaalta ennen terrori-iskuja Irakia ei uskallettu väittää kovin suureksi uhkaksi. Syyskuun tapahtumien jälkeen laskettiin, ettei kukaan uskalla amerikkalaisten oikeutettua kostoretkeä estää.

Kiitos tästä herra Bush. Kuka olisi uskonut, että tämä Texasissa kasvanut harras metodisti paljastuikin aidoksi Ilmestyskirjan Pedoksi! (jos petoihin uskoo)

Ja mitä ihmettä tapahtui Tony Blairille? Mitä Bush Blairille lupasi, mitä valehteli? Vai onko Blair todellakin samasta puusta veistetty? Cool Britannia my ass.

Huh. Ehkä taas liian vakavamielinen ote. Onneksi Bush ei ole sananvapautta kovinkaan paljon rajoittanut (ainakaan avoimesti), joten Stephen Colbertin kaltaiset nerot pääsevät iskemään Bushia kirjaimellisesti lähietäisyydeltä.

Irakin pääministeri Nouri al-Maliki on uhannut "suhteiden tarkistamisella" kaikkia maita, jotka ovat arvostelleet Saddam Husseinin kuolemantuomiota ja sen täytäntöönpanoa. Al-Maliki puolusti toimintaansa ja teloitusta kesken sunnien pyhän juhlan toteamalla, ettei Saddam Husseinkaan aikanaan kunnioittanut juhlapyhiä. Juan Colella on jälleen oiva kommentti asiaan:

Note to al-Maliki:
1. Don’t compare yourself to Saddam
2. when you have a capital so dangerous that countries are afraid to send embassies, it isn’t really that much of a threat when you say you’ll cut off diplomatic relations.

Toinen uutinen on kauan odotettu USAn uusi strategia Irakin rauhoittamiseksi. Kaikki merkit viittaavat siihen, että "The Way Forward" ei olekaan mitään uutta eikä varsinkaan "Tie Eteenpäin". Bushin aivoriihi on nimittäin tullut siihen tulokseen, että paras vaihtoehto tällä hetkellä on lisätä joukkoja Irakissa 20 000:lla.

NATOn entinen komentaja Wesley Clark on eri mieltä. Joukkojen lisäys tässä vaiheessa ja ehdotetulla määrällä on liian vähän, liian myöhään. Clark linjaa oman mielipiteensä Fox Newsin lähetyksessä (legendaarinen "it’s called diplomacy / still moving your lips" -pätkä). Clarkin mukaan koko alueelle tarvitaan uusi poliittinen strategia, jossa ovat mukana myös Irakin naapurivaltiot Iran, Syyria, Jordania, Saudi-Arabia ja Kuwait.

Kukaan ei ole Bushin ehdottaman joukkojen lisäyksen kannalla. Paljon kohuttu ja kehuttu entisen ulkoministerin James Bakerin johtaman asiantuntijaryhmän raportti ei edes mainitse joukkojen lisäämisen mahdollisuutta, vaan ehdottaa juuri samaa kuin Clark.

Miksi Bush sitten tekee täysin päinvastoin kuin suurin osa ehdottaa ja haluaa? Todennäköisesti presidentti vain ostaa aikaa ja aikoo jättää koko roskan vetäytymiseen seuraajalleen. Parin vuoden päästä Bush pääseekin jo rauhaan ranchilleen.

Seuraava Bagdadin kukistuminen ei ole yhtä "iloinen" tapahtuma kuin ensimmäinen. Al-Jazeeran tuottajan sanat ovat aavemaiset:

"Where is the Republican Guard? Where is the Iraqi army? They must be somewhere. They couldn’t have just vanished!"

Eivätpä kadonneetkaan, vaan lähtivät valmistautumaan sissisotaan. Viimeiset amerikkalaiset lähtevät Bagdadista helikoptereilla, kuten aikoinaan Vietnamista.

PS: Sai Bush hyvänkin päätöksen aikaan: Irakissa toimivien amerikkalaisjoukkojen koko toimiva johto vaihtuu. Uusi porukka ei kai huonompaa työtä voi tehdä?

Sense About Science on brittiläinen tieteenä esitettyä humpuukia vastaan taisteleva järjestö.

Järjestön viimeisin tempaus on julkkiksille suunnattu kaksisivuinen esite (pdf), jossa mm. Madonnalle, Jamie Oliverille ja Heather Mills McCartneylle (Paulin ex-vaimo) kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi, kuinka heidän ajamilla asioilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Esitteessä kumotaan mm. väitteet rokotusten haitallisuudesta, maidon lihottavuudesta sekä siementen syönnin hyödyllisyydestä (huoh).

On hienoa, että tiedemiehet vihdoinkin tehostavat taisteluaan humpuukia vastaan myös sellaisilla keinoilla, jotka toivottavasti saavat tuulta purjeisiin myös tavallisen kansan keskuudessa. Ikävää sen sijaan on, että tällaiset toimet ovat tarpeen.

Mikä siinä on, että ihmiset ottavat mitä ihmeellisimpiä asioita täytenä totena? Miksi tosiasioiden ja totuuden arvostaminen on pois muodista? Astun nyt vaarallisille vesille yrittäessäni sekoittaa filosofiaa tähän (josta en mitään ymmärrä), mutta Francis Wheenin kirja "How Mumbo-Jumbo Conquered the World" esittää erään teorian: Postmodernismin, poststrukturalismin ja dekonstruktion nousun 1950- ja 1960-luvuilla.

Todella karkeasti raiskattuna ja kapeasti katsottuna kyseessä on siis idea siitä, että totuus on kirjoitettava aina lainausmerkkeihin, koska mitään totuutta ei ole olemassakaan. Tai vaihtoehtoisesti totuus on aina tulkittavissa uudelleen ja uudelleen. Ei tarvitse enää muuta kuin osata kirjoittaa "tieteellisesti", lykätä mukaan paljon omituisia sanoja joiden paikkaa tekstissä voi muuttaa ilman, että merkitys (tai lähinnä merkityksettömyys) ei muutu. Ei tarvitse osata matematiikkaa, fysiikkaa, biologiaa tai olla mitään oikeaa tietoa siitä, kuinka maailma toimii. Nämä kovat tieteetkin ovat vain tekstejä, joita tulkitsemalla voimme luoda omat totuudet. Tämä filosofian koulusuunta on nyt levinnyt leviämistään tavallistenkin ihmisten elämään erilaisten lumelääkkeiden, gurujen ja "evankelistojen" kautta.

Minulla ei ole mitään uskallusta tietenkään väittää yhtään mitään siitä, onko oikeasti näin tai onko postmodernismin "tulkintani" edes sinnepäin oikein (vai olenko itse postmodernisti tässä jaaritellessani), mutta tällaisen koviin tieteisiin uskovan ja todistelun voimaan luottavan korviin teoria tuntuu järkeenkäyvältä.

Yksi esimerkki nykyisestä oppimattomuudesta ja piittamattomuudesta siitä, miten maailma oikeasti toimii, on joka vuosi toistuvat väittelyt "lentokone liukuhihnalla" -probleemasta. Kaikki ovat mielestään täysin oikeassa, mutta väitteiden takana ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten todellinen maailma toimii, siitä, mikä on totuus fyysisestä ilmiöstä. Tietenkin lentokone lähtee lentoon, tietenkään se ei lähde… mikä on oikein? Postmodernistin mielestä mikä vain. Ota lisää siemeniä.

PS: Postmodernismia täytyy opetella lisää, jotta voin asiantuntevampaa diskurssia asiasta käydä, onneksi opiskelu käy kätevästi tällä postmodernismigeneraattorilla.