Posts from — April 2008

Rakastettu Helsingin Sanomat sai hiljattain runsaasti lukijapalautetta käsiteltyään monien mielestä aivan liian laajasti julkkiskaunotar Paris Hiltonin vierailua Helsingissä.

Vierailusta julkaistut jutut kirvoittivat lähes kolmatta sataa tulikivenkatkuista kommenttia lehden tason laskusta ja uskottavuuden menetyksestä.

Uskolliseen HS-tyyliin asia taputeltiin näennäiseen loppuun HS-raadin käsittelyssä, johon oli kerätty arvovaltaisten kulttuurivaikuttajien ennalta-arvattavia kommentteja median roolista ja “valistuksen projektin unohtamisesta”:

“Jos media ei ymmärrä rooliaan, se putoaa ansaan: se tekee juttuja Paris Hiltonista, koska olettaa yleisön niitä haluavan, ja yleisö halveksuu mediaa, koska se tarjoaa Paris Hiltonia.”

“Ennen sanomalehdistö pyrki tietoisesti sivistämään kouluttamatonta rahvasta, nyt media mielistelee sitä.”

“Kohta väite, että tiedolla ja kulttuurilla on muutakin arvoa kuin markkina-arvo, kuulostaa jo hullun puheelta.”

Kaikki tärkeitä ja oikeita puheenvuoroja sinänsä – harmi vain, että HS itse ei ottanut mitenkään kantaa omaan linjaansa, kuten ei muutenkaan yleensä ota – läpyskän journalistinen ote ja julkaisukynnys on vain hiljalleen ja hiljaisuudessa liuennut sisarjulkaisunsa Ilta-Sanomien ja kilpailevan lehtitalon Iltalehden tasolle.

No, olisin edennyt ihan mukavasti omia latujani Hesarin tilaajana, ellen olisi bongannut 12.4.2008 ilmestyneestä Hesarista sivulta C2 artikkelitoimittaja Hanna Matilaisen Näkökulma-kolumnia “Uskottavuus menetti uskottavuutensa”. Artikkeli piti pariinkin kertaan lukea, jotta sen uskoi todeksi. Tekstissä nimittäin tämä Helsingin Sanomiin palkattu toimituksen jäsen ilmeisen kirkkain silmin kirjoittaa:

“Kun Paris “turhajulkkis” Hiltonin Suomeen saapumisesta uutisoitiin HS:n verkkosivuilla, yhden päivän aikana hs.fi:ssä raivottiin kymmenen sivun verran siitä, kuinka laatulehti Hesari on nyt menettänyt uskottavuutensa.

Kun media valvoo vallanpitäjiä ja yleisö valvoo mediaa, kuka valvoo tilaajia eli kansalaisia? Siis nyt kun oikeuslaitoskin on menettänyt uskottavuutensa. Myönnämmekö suosiolla, että käsite on kärsinyt inflaation?

Vaikka kansalaisia yhdistää huuto uskottavuuden puolesta, siihen sekoittuu koko ajan voimistuva toinen ääni: viihdettä. Siinä toimittajalle hermoja puiva paradoksi. Haukuista huolimatta Paris Hilton -uutinen säilytti pitkään asemansa hs.fi:n luetuimpana uutisena.”

Tämä mykistävä tekstinpätkä saattoi olla lopun alkua oman Hesari-tilaukseni jatkon suhteen. Hesarin asema laatulehtenä alkaa olla mennyttä.

Laatulehteä ei taideta ikinä enää mistään saadakaan, koska kansa kuiskii tätä yllämainittua paradoksia entisille laatujournalisteille ja varsinkin päätoimittajille: “viihdettä, viihdettä, viihdettä…”. Nykyaikanahan kaikki tehdään tälle mystiselle kansalle ja tämä sama mystinen kansa tekee kaiken (kansa raivostui, kansa järkyttyi, kansa tuomitsee). Kansalla on rahat ja yritysten tehtävänä on kerätä kansalta rahat pois. Annetaan kansalle mitä kansa haluaa, niin rahankeräys on helppoa. Hitto, melkein antaisin rahat takaisin Sorsalle! Sorsa sentään tiesi mitä kansa tarvitsi, eikä langennut antamaan sitä mitä kansa halusi.

Mutta onhan toki toisaalta hyvä, että toimituksen hiljalleen pohjaan asti mädäntynyt linja julkistetaan näinkin suoraan lehden sivuilla (tosin lauantain lehdessä ja kulttuurin sisäsivuille kätkettynä) – eipähän tarvitse suotta pohtia, olisiko Paris Hilton – ja unelmien poikamies -uutisissa kyseessä ollut sittenkin vain muutama yksittäinen virhearvio tai Viihde-osaston nettiporukan ylilyönti.

Pah pah. Ehkä tilaan Kanavan. Siinäpä vasta tylsä ja asiallinen lehti ja ilmestyy kerran auringonpimennyksessä. Ei tarvitse enää joka päivä hermostua.

Muutama viikko sitten marmatin Amazonin Kindle-lukulaitteen huonosta saatavuudesta. Spekuloin samalla mahdollisesta uudesta ja parannetusta mallista, jota olisi pidetty vain lukkojen takana vielä hiottavana odottamassa parasta mahdollista julkistusaikaa.

Spekuloin väärin. Tänään nimittäin “huomasin” Amazonin kotisivuilla ISON uutisen: Nyt Kindleä taas saa! Edelleenkin versio on 1.0, ominaisuudet ovat samat, hinta on edelleen sama suolainen 400 dollaria, eikä Euroopan julkaisusta ole vielä mitään tietoa.

Amazon.comin perustajan Jeff Bezosin kirjettä lukiessa melkein uskookin, että Kindlen uskomaton suosio vain jälleen kerran täydellisesti yllätti laskelmia tehneet analyytikot. Mukava oli kuitenkin huomata, että Bezos ei ole vieläkään lähetyssaarnaajatyyliään hukannut.

Kindlen tyyliset langattomasti kirjakauppaan ja kirjastoon kytkeytyvät e-ink-laitteet ovat eittämättä tulevaisuutta. Tahtoo oman!

Digitoday kertoi tänään Mikael Jungnerin suulla “koko tv-alaa mullistavasta avauksesta”, eli uudenmallisesta suljetun teknologian digiboksista, jonka avulla Yle Areena -internetpalvelun sisältö saadaan helposti auki myös tavalliseen televisioon.

Uutista äkkiä lukemalla suurimmaksi heikkoudeksi paljastuu tässä koko alaa mullistavassa avauksessa projektin yhteistyökumppaneiden eli Medionin, moreTV:n ja Microsoftin yhdessä kehittämä teknologia. Paljonko homma maksaa? Onko pakko ostaa juuri tämä tietty “digiboksi”? Millaiset ominaisuudet, onko käytettävyys kohdallaan, tuoko laite jotain muutakin lisäarvoa kuin MediaCenteriä muistuttavan käyttöliittymän muutamaan sataan Ylen ohjelmaan?

Paljon on vielä asiassa auki, ja totta puhuen ei innosta oikein tutkiakaan asiaa. Google-haku termilllä “MoreTV” vie jonnekin saksalaisen mediakonvergenssihiphopyhtiön sivuille, joilla Suomea klikkaamalla kehotetaan ensimmäiseksi aktivoimaan digiboksi. Ei välttämättä kovinkaan vakuuttavalta tunnu. Medion on Suomen Schneiderin tuotemerkki, mutta heidän sivuiltaan ei löydy mitään. Microsoftin tuntevat kaikki.

Microsoftin mukanaolo ei jaksa enää edes yllättää, firmassahan on selvästi onnistuttu suomalainen julkinen sektori soluttamaan lähes täydellisesti. Ensin Mikko Alkion ja Matti Vanhasen junailema Microsoft EduLive -paketti, tämän jälkeen Suomen äänestystulos OOXML-kiistassa ja nyt tämä. DRM for the people!

BBC:n idea tuoda oma tuotantonsa Nintendo Wiin käyttöliittymään on sen sijaan vähintäänkin herkullista ja parhaimmillaan nerokasta! Käytetään hyväksi kodissa jo olevia televisioon kytkettyjä laitteistoja, eikä missään nimessä pakoteta ostamaan jälleen yhtä lootaa olohuonetta rumentamaan. Olisi aikamoinen yllätys, jos Suomessa pystyttäisiin samanlaiseen ennakkoluulottomaan innovatiivisuuteen. Turhaahan se olisi satojatuhansia internet-yhteydellä varustettuja pelikonsoleita tässä hyödyntää. Mutta jos edes Xboxia, pretty please?

Kevät 2008 on ollut tutkinnonuudistushässäkän takia kiireistä aikaa valmistumista halajaville. Kaiken maailman lähteitä on kerätty, luetteloitu ja luettu, ja tuloksista on sitten  puserrettu kasaan reilut 50 sivua “uutta tiedettä” yliopistojen kirjastoja täyttämään. Ja tietenkin vanhemmat ja koko suku ovat sitten uudesta maisterista kovin ylpeitä.

Jos on kiire vielä viime vuonna ikuisiksi itseään luulleilla opiskelijoilla, niin kiire on kaksinkertainen graduvirityksiä vastaanottavilla laitoksilla ja tiedekunnilla. Pitäisi sekä antaa asiantuntevia ja hyödyllisiä kommentteja että huomata mahdolliset huijaus-copypastetuksetkin. Vielä nykyään kopiointiyritykset paljastuvat ennemmin tai myöhemmin, mutta miten käy jatkossa, kun yleisesti saatavilla olevan tiedon määrä jatkuvasti lisääntyy ja ennen kaikkea kun näitä tietoja yhdistelevät algoritmit riittävästi parantuvat?

Algoritmiikan paranemisesta on jo olemassa melko vaikuttava esimerkki: Philip Parker, liikkeenjohtamisen professori Inseadin kauppakorkeakoulusta Pariisista, on nimittäin “kirjoittanut” kehittämillään algoritmeilla ja internetistä vapaasti löydettävissä olevalla tiedolla yli 200 000 kirjaa lähes kaikesta kuviteltavissa olevasta aineistosta. Amazon.com listaa näistä yli 140 000.

Youtube-video paljastaa “kirjoittamisprosessin” melko suoraviivaiseksi tapahtumaksi. (video kertoo  Parkerin kehittämän teknologian käyttömahdollisuuksista myös mm. opetuspeleissä) Ohjelmistolle syötetään rajattu määrä faktoja ja tämän jälkeen softa pulauttaa käyttövalmiin kirjan. Ei tämä tietenkään aitoa uutta tietoa tuota, mutta helpottaisi varmasti graduissa ja jopa korkeamman luokan kirjallisuudessa ainakin “aikaisempi tutkimus” -osion vääntämistä. Sehän tuntuu olevan pakkopullaa jo nyt, johon harva omia suuria ajatuksiaan paukuttaa.

Epätoivoisten gradujenkirjoittajien auttamisen sijaan tällaisten menetelmien hyödyllisempi käyttötarkoitus lienee sittenkin vaikeasti kaivettavissa olevan ja pienen kysynnän uhriksi joutuvan tiedon helpomman jäsentämisen mahdollistaminen. Itse asiassa tämänkaltaisen teknologian tutkiminen, analysointi ja eteenpäin kehittäminen olisi aivan mainio gradun aihe! Konstruktiivinen osuuskin olisi lähes legendaarisella metatasolla. Voisiko tässä tapauksessa koko gradun pullauttaa nojautuen pelkkään algoritmiin ja näin todistaa menetelmän nerokkuus tai aikaisemmin huomaamatta jäänyt sisäänrakennettu heikkous?

PS: Tuntuu muutenkin siltä, että epäseksikäs informaatiotutkimus kehittyy kaiken muun tieteen varjossa hurjempaa vauhtia eteenpäin kuin itse tajuankaan; Googlen etusivu on vain pintakuohua. Viiden vuoden päästä research-on-demand on yhtä helppoa kuin “I’m feeling lucky”.

Yeay! Right on schedule!

Joiltakin softan julkaisu vaan onnistuu, mutta vielä ei tiedä, onko aihetta kehuihin. Edellisellä kerralla polku Feisty -> Gutsy -> Heron alpha aiheutti major meltdownin ja uudelleenasennukset. Nyt reitti on astetta helpompi; suhteellisen clean install Gutsysta pitäis saada Heroniksi. Hardware-puolella on koneessa kaikenlaista ongelmallista rautaa, joten ihan kaikki printterit, IR-vastaanottimet ja äänikortit eivät välttämättä heti toimi.

Ja kuinka ironista, että juuri tänään Helsingin huumepoliisi paljasti astetta kovemman heronin salakuljetusringin. Eikun se oli heroiini.

Life on Mars?

Tähän D. Bowien esittämään kysymykseen saatetaan saada positiivinen vastaus yllättävällä tavalla. Entinen NASAn työntekijä Jim McLane nimittäin ehdottaa kustannusten säästämiseksi Marsiin yhdensuuntaista yhden henkilön matkaa.

Artikkelissa esitetyt pointit ovat kieltämättä vinhoja – ehkä tämän kaiken kurjuuden keskellä ihmisiä innostamaan tarvitaan aito 60-lukulainen seikkailu, ja mikäpä olisi parempi kuin pioneerihenkinen marsinvalloitus! Tuen ideaa, ja jos seuraava joulupatakeräys suunnataan Mars-matkailuun, niin euro pataan vilahtaa.

Jaa että miksi Marsiin pitäisi yleensäkään mennä? Koska se on siellä!

Iltalehden tyyli raportoida Malagan bussiturmasta vetää sanattomaksi.

Jokela-uutisoinnin repostelusta juuri päästyämme valtamedia räpsäyttää taas tutun syntilistansa esiin. Haastatellaan shokissa olevia ihmisiä, vähät välitetään kohteliaisuudesta tai yksityisyydestä ja sitten jälkeenpäin jeesustellaan median tavasta käsitellä ihmisten surua. Ilmeisesti toimittaja Parkkoselta on jäänyt etiikkakurssit käymättä.

Jälleen on hyvä hetki laittaa Iltalehti verkkopalveluineen henkilökohtaiseen banniin. Edellisestä iltapäivälehtiboikotista onkin jo aikaa. Silloin tosin kohteena oli Iltasanomat.

PS: Aamulehti voitti kilpailun omituisimmasta Malaga-uutisesta.

Nyt kun on nähty, kuinka hienosti on toiminut KOK:n idea ihmisoikeuksien parantamisesta myöntämällä olympiakisat niitä tukahduttavalle hallitukselle, on aika viedä ajatusta rohkeasti eteenpäin.

Tässä muutama ehdotus vuoden 2016 kisojen pitopaikaksi (vuoden 2012 kisathan myönnettiin käsittämättömästi maalle (Iso-Britannia), joka ei luvannut ihmisoikeuksiaan parantaa):

Khartoum, Sudan
Riyadh, Saudi-Arabia
Belgrad, Serbia

Kisojen myöntämisen ehtona on tietenkin ko. hallitusten lupaus ihmisoikeuksien parantamisesta omissa maissaan. Muussa tapauksessa KOK on very concerned!

PS: Amnestyn Beijing-kuteet ovat ihan stylet. Alkaakin Amnesty-pipo olemaan jo aikamoisen kulahtanut.

Perinteinen talous ponnistelee kohti digitaalista maailmaa, ja asiasta raportoi missionsa mukaisesti myös Digitoday.

Osoittaa ihailtavaa laajakatseisuutta luokitella lieksalainen karkkinäpistys tietotekniikan, tietoliikenteen, finanssimaailman tai media-alan ilmiöksi tai tapahtumaksi, jota on pakko analysoida.

Haistelen vuoden 2008 journalistipalkintoa digitodayn toimitukselle. Samantasoisilla skuupeillahan se viimeksikin voitettiin.

Erkon hömppä-tv-kanava JIM [dzi:m] halventaa härskillä tavalla feudaaliajan Japanin kunniakkaita salamurhaajataistelijasissejä, ninjoja.

Tämän legendaarisen taistelijaluokan kunniaksi luodun tv-sarjan “Ninja Warriorin” (Sasuke) suomenkieliseksi nimeksi on läiskäisty täysin uskomattomasti “Kahjot ninjat“.

Katsotaan vain, kuinka kahjolta JIMin vastaava tuottaja Ville Toivonen näyttää, kun ninjasoturit kostavat häpäisijöilleen!

Vielä vaan jatkuu tämä hauskuus; Sampopankilta taisivat kosahtaa huhtikuun alun suoraveloituksista lähes joka ikinen. Suurin osa Amnestyn jäsenistä sai nimittäin tänään seuraavasti alkavan sähköpostin:

Hyvä vastaanottaja,
Sampo-pankin tekemän tietojärjestelmämuutoksen johdosta Amnestyn huhtikuun alun suoraveloitukset epäonnistuivat kokonaan.

ja jatkuu:

Sampo-pankki oli unohtanut tiedottaa suoraveloituksia tekeville asiakkailleen koodimuutoksesta, joka vaikutti siten että suoraveloitukset eivät onnistuneet, vaikka saimme ilmoituksen hyvin läpi menneestä suoraveloitusajosta. Tiliotteiden saaminen Sampo-pankista ei myöskään onnistunut viikkoihin, joten saimme tietoomme asian lopulta liian myöhään, jotta asia olisi voitu korjata.

Amnestyn tiedottajalle pisteet suorasanaisuudesta: kirjeessä ei mainita “melkein onnistui”, “hiukan meni pieleen”, vaan todetaan suoraan, että hommat “epäonnistuivat kokonaan”. Mielenkiintoista on myös miettiä sitä, mikä systeemi generoi ilmoitukset onnistuneista suoraveloituksista. Ei ihme, että konttoreilla on väännetty pitkää päivää.

Korvaukseksi Sampopankki voisi tempaista mojovan lahjoituksen Amnestylle. Kaikenkaikkiaan yhä nolommaksi ja nolommaksi muuttuu tämä “tietojärjestelmäuudistus”. Ei ole uskottavuusongelmaa, ei toki…

Rock Band USA:ssa: 148 dollaria.

Rock Band Euroopassa: 196 euroa. (peli ja instrumentit myydään erikseen)

Tämän päivän kurssin mukaan 148 dollaria on 93 euroa. Tai toisinpäin, 196 euroa on 312 dollaria!

Tällaista totaalisen härskiä hintavedätystä ei voi hyväksyä, vaikka kuinka pelin tekijät yrittävät hintaa puolustella. Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö Rock Band olisi uusi ja erilainen pelikokemus, vaan siitä, että pelin tekijä Harmonix ja julkaisijat EA ja MTV Games yrittävät Euroopassa riistää täysin samasta Kiinassa kolmella dollarilla tuotetusta muovirihkamasta yli kaksinkertaista hintaa!

Rock Band saa jäädä hyllyyn. Herran jestas, tuolla hinnallahan saa jo oikean instrumentin, jonka soittelu on varmasti hauskempaa kuin Rock Band -pelleily.

PS: tulen toki koittamaan, jos joku kavereista pelin ostaa.