Posts from — March 2007

Huikea kamppailu spammikommenttien ja sivuilla vierailijoiden määrän kesken. 9.3. klo 0:17 tilanne 788-787 vierailijoiden hyväksi.

NimBlogin ilmaisten vinkkien kerho tarjoaa tällä kertaa neuvoja matkaanlähtijöille.

Kaikille pitäisi olla selvää, että matkalle lähtiessä matkustusdokumenttien, kuten lentolippujen, passien, henkilökorttien ja viisumien on syytä olla kunnossa ja varmasti mukana. Dokumenttien voimassaoloaika on myös hyvä tarkistaa.

Aina tarkistuksille ei kuitenkaan jää aikaa, ja saattaapa käydä jopa niin, että tyystin unohtaa passinsa olevan säpäleinä. Tilanteen vakavuus kuitenkin ilmenee yleensä viimeistään ensimmäisellä passintarkastuspisteellä. Näin myös tällä kertaa Zakopaneen kohdistuneella matkalla.

Oheisesta kuvasta näkee, minkäkuntoisella läpyskällä allekirjoittanut lähti rohkeasti ja silmät sirrittäen valtakunnan rajoja ylittämään. Samantien Helsingin Katajanokalla tuli kylmää vettä niskaan, kun suomalainen rajavartija ilmoitti mielipiteenään, että "tällä passilla et ikinä pääse Viroon". "Ei se mitään, päästä edes laivaan", totesin kylmänviileästi, vaikka tosiasiassa pieni ruikku oli jo housuun päässyt. Loppuuko hiihtolomareissu jo ennen alkamistaan? Mitä ihmeen pahaa karmaa maksan taas takaisin?

Passin kehno kunto ja Viroon pääsyn epävarmuus kalvasivat mieltä lähes koko laivamatkan ajan, kunnes juuri ennen maihinnousua rytmiryhmän hyväsydäminen jäsen heitti avukseni passinkannet samalla kertoen matkustaneensa Kauko-Idässä useiden maiden alueella samanlaisella rikkinäisellä passilla. Tämä itseluottamuksen nostatus oli juuri sitä mitä tarvittiin rajan menestyksekkääseen ylittämiseen, ja niinhän siinä kävi, että virolainen rajauuno tuskin edes huomasi, että passi oli hajalla.

Edessä oli kuitenkin vielä useita rajanylityksiä, ennen kuin oltaisiin Puolassa. Onneksi entisistä Itä-Euroopan ajoista on jo päästy, eikä yksikään rajatarkastaja ollut enää kovinkaan kiinnostunut muotoseikoista – olimmehan kuitenkin jo Viron rajan ylittäneet. Vasta Slovakian puolelle matkustettaessa sikäläinen yli-innokas tarkastaja otti kovan onnen passin käteensä runnoten sen lopullisesti säpäleiksi puheryöpyn kera. Ilmeestä päätellen tosin näytti siltä, että passitarkastaja luuli itse rikkoneensa dokumentin.

Tarinan opetus: Älkää koettako onneanne rupisilla passeilla. Pikapassin saa vuorokaudessa – ei pitäisi olla ylivoimaista hoitaa peruselementit kuntoon. Minulle kuitenkin tällä kertaa oli – eikä viimeistä kertaa, pahoin pelkään. Ensi viikolla olen kuitenkin jo uunituoreen biometrisen passin helpottunut omistaja.

PS: Prkl, passi ollut lähellekään 10 vuoden ikäänsä täyttänyt! Passivanhuksella oli ikää korkeintaan 9 v 2 kk.
PPS: Ilmeisesti EU:n innokkaimmat passivirkailijat ovat suomalaisia.

Neil Gaimanin kirjassa "American Gods" on kuvattu muslimimiehen ja jinnin välinen seksikohtaus. En ainakaan heti muista, että tästä olisi nostettu kansanvillitsijöiden parissa minkäänlaista mielenosoituskiihkoa. Nyt olisi jo korkea aika, kirja on ollut markkinoilla jo vaikka kuinka monta vuotta!

Vihdoinkin kiistatonta näyttöä halvan viinan hyödyistä: metanolikuolemat vähenevät. Rapajuopoille pitäisi oikeasti myydä viinaa reseptillä apteekista. Silloin ei kukaan kuolisi. Toisaalta valtion ja kunnan kannalta juopon kuolema on halvempi kuin juopon elämä.

Suomalaiset seinähullut ilmeisesti pesiytyvät iltapäivälehtiin. Viimeisimmän esimerkin antoi Pressiklubissa esiintynyt Iltalehden toimituspäällikkö Reijo "Kyllä minä tiedän" Ruokanen. Kuinka hataralla pohjalla ihmisen asenne, mielipiteet ja looginen ajattelu voikaan olla? Provoilla saa, mutta rajansa kaikella.

Modernin teknologian ihme, Sääasema, on saapunut ja kyllä tämä onkin aivan mahtava vehje – vain Bonnierilta saa näin hienoja tilaajalahjoja.

Työntämällä päänsä laitteen kanssa samalle tasolle n. 20 sentin päähän näytöstä saattaa lukemista saada sen verran tolkkua, että ulko- ja sisälämpötilat selviävät ja ehkäpä jonkunlainen osviitta ilmanpaineestakin saadaan.

Laite sinänsä on aika hieno, vastaanotin on tyylikästä mustaa ja anturi oli helppo asentaa pihalle. Yhteyskin pelasi heittämällä ja moitteetta. Tyylikkyydestä saa hieman käsitystä oheisesta kuvasta, jossa laite poseeraa yhdessä ylistailattujen "Viper"-aurinkolasien kanssa (20 zlotyn Zakopane-exclusivet).

Helvetin sääli – taustavalon puute tekee tästä laitteesta yhtä käyttökelposen kuin kahvinkeittimen ilman suodatinta.

Tieteen Kuvalehti on ollut ihan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta tuskinpa senkään tilaus kauaa jatkuu. Toisaalta Nordea Rahoitus lähestyi taannoin valmiiksi myönnetyllä 3000 euron "ei-muuta-kuin-nimi-paperiin-joustoluotolla" (kun olet hoitanut raha-asiasi hyvin, ota joustolainaa, kohta hoidatkin raha-asiasi huonosti), joten potentiaalisesti varaa lehtitilauksiin olisi enemmänkin.

Zakopanesta on selvitty ehjin nahoin takaisin, ja paluu arkeen oli sekä karu että raskas. Reissu oli kuitenkin onnistunut.

Kelit eivät tietenkään urheiluharrastuksia suuremmin suosineet, sillä Zakopanen paras mesta Kasprowy Wierch oli laskukunnossa vain pari tuntia, eikä sinänsä loistavassa Slovakian Tatranska Lomnicassakaan ehditty kuin muutama tunti tuupata. Kaljanjuontia tai muuta illanviettoa huonot säät eivät sentään haitanneet.

Paikallinen puolalainen olut osoittautui erittäin hyväksi, varsinkin oheisessa kuvassa komeileva Tatra Pils, "Piwo Z Charakterem, Doskonaly Pelny Smak, Tradycyina Receptura", eli vapaasti suomennettuna luultavasti jotain "Vahvaa olutta, paljon makua, perinteiset reseptit", paikallista Karhua siis?  Iskuryhmäämme miellytti erityisesti oluen riittävä alkoholiprosentti, 6,0 alc vol.

Paikallinen zakopanelainen kioskikin sai osansa suomalaisesta kulttuurista, kun kaljanostoretkellä tilasimme 48 olutta. Myyjä ei meinannut uskoa, mutta kun riittävästi huidoimme ja kerroimme, että todellakin haluamme 48 olutta, "24 yellow ones (Tatra) and 24 red ones (Warka)" myyjä pakkasi naureskellen ostoksemme.

Matkalla nähtiin myös Auschwitz-Birkenau ja Krakova, omilla tavoillaan vaikuttavia paikkoja molemmat. Varsinkin Birkenau (Auschwitz II) vakuutti pelkästään valtavalla koollaan. Parakkeja ja parakkien raunioita lähes silmänkantamattomiin – yli miljoonan ihmisen hautausmaa veti ilmeet vakaviksi.

Matkan wrap-up tilaisuus on buukattu lauantaille, jolloin käydään läpi myös tuhannet matkalla otetut kuvat. Ehkä jokunen osuva otos päätyy myös tänne.

Myöhemmin tulee (ehkä) lisää tarinaa rennosta jookoskookos-meiningistä (oppaan suosikkilausahdus "emmä mitään tiedä") ja 24 tunnin bussimatkasta läpi Itä-Euroopan McDonaldsien. Ja ihan vain holokaustin kieltäjien kiusaksi tarinaa myös Auschwitzin todellisuudesta.

Vihdoinkin jotain uutta vanhaan kunnon polkupyörään! Sivuttain kulkeva konkeli ainakin näyttää hauskalta. Lumilautailua pyörien päällä?