Posts from — February 2007

Aiemmin parjattu Kimmo Sasi on kirjoitellut pari blogientryä. Taiwanin malli Suomeen? Kansanedustajien tuottavuushan tuplattaisiin puolittamalla kansanedustajien määrä. Vai olisiko Perloksen tapa tehostaa sittenkin paras? Lukekaa ja ihmetelkää, Kimmo tietänee.

Ohjelmistokaupoilla käyminen on nykyaikana helppoa ja mukavaa. Netistä löytyvät parhaat tarjoukset ja mieleisensä ostoskorisisällön saa klikkailtua muutamassa minuutissa. Sitten vain tilaus sisään ja odottelemaan.

Ohjelmistovalmistajat tarjoavat nykyään monenlaisia lisenssejä ja päivitysmahdollisuuksia – pahimpana esimerkkinä Microsoft, jonka uudesta Vista-käyttöjärjestelmästä taitaa olla yhdeksän erilaista pakettia tai lisenssiä saatavilla. Lisenssit jakaantuvat yleensä täys- ja päivityslisensseihin; päivityslisenssit ovat luonnollisesti halvempia kuin täyslisenssit. Eräät ohjelmistoliikkeet käyttävät tätä ovelasti hyväkseen ja bundlaavat yhteen ikivanhan version esimerkiksi Photoshopista sekä päivityslisenssin uusimpaan versioon – tässä ei käsittääkseni ole mitään laitonta tai väärää vaan kyse on hyvästä asiakaspalvelusta.

Ottaen huomioon ylläolevan ei ole siis yllätys, jos uusimman Photoshopin tilatessaan saa kylkiäisenä myös Photoshop 3.0:n vuodelta 1994 (ensimmäinen, jossa oli layerit!). Ihmetys sen sijaan herää, kun paketista paljastuu myös Lotus 1-2-3 1.0 for Macintosh vuodelta 1991, LivePix (Herra tietää, mikä softa tämä on), Lotus SmartSuite, Key Gourmet -reseptikokoelma CD-ROM-tietolevyjen kultakaudelta ja sokerina pohjalla täysin käsittämätön "Government Solutions" -cd-rom. Tuota viimeistä ei uskaltaisi koneeseen edes pistää.

Nämä ylimääräiset kikkareet eivät kuitenkaan haittaa, koska paketin mukana tulee myös supersiisti t-paita! Ja onhan kaverilla nyt kasa ihmeellisiä softaromppuja ja -levykkeitä, joilla ei takuuvarmasti tee yhtään mitään. Ellei sitten halua päivittää "Government Solutions":a uusimpaan versioon.

Olisi kyllä hauska tietää, miksi paketin mukaan dumpattiin täysin käsittämätöntä tauhkaa. Mistään lisenssikikkailusta tuskin on kyse. Varaston tyhjennys? Jäynä? Virhe? Normaali käytäntö, jota en vain tunne?

Pitkään on lymyillyt tällainenkin helmi verkossa: Toosa, vanhoja tv-sarjoja. Tuolta kun 80-luvun alun lastenohjelmia tsekkailee, niin nostalgia valtaa pään ja pahasti. Sopii hyvin pariksi aiemmin mainitulle vanhoja mainoksia muistelevalle saitille.

Hesari informoi lauantain jutussaan: "Kuulkaapas hyvät lukijat, nyt on aika keskeyttää Lauantain toivottujen levyjen kuunteleminen ja avata Bassoradio tai muuten olette so last week…". Bassoradio on osa Bassomediaa, ja olenpas itse muuten vähitellen jo so last decade! En nimittäin ymmärtänyt mitään, ja vähän rupesi jo pelottamaankin, varsinkin iänikuinen Madventures. Kauanko se muka on this week?

Exxon Mobilin tilikauden 2006 voitto oli vaatimattomat 40 miljardia dollaria – kaikkien aikojen suurin yhden yrityksen tekemä voitto. Öljy-yhtiöiden kassakone kilisi muutenkin mukavasti: viiden suurimman yrityksen yhteenlaskettu voitto oli 91,1 miljardia dollaria. Jos näistä summista esimerkiksi 25 prosenttia velvoitettaisiin sijoittamaan ympäristöystävällisten ja säästävien energialähteiden tutkimukseen, ihmiskunnalla voisi olla vielä toivoa.

Alkuperäinen Star Trek jyrää kaikilla tasoilla. Siitä osoituksena Voimakolmikon (Kirk, Spock, McCoy) sekoiluvideo Jefferson Airplanen säestämänä.

Parin viikon takainen Aku Ankan numero (4/2007) oli kolmella pitkähköllä tarinallaan paras ja kantaaottavin Aku pitkään aikaan. Lehden tarinoissa Roope gryndaa uutta virkistysaluetta, yksi Karhukoplan roistoista opiskelee lakimieheksi ja Aku yrittää saada kasaan ostamaansa kuntoilulaitetta.

Ensimmäinen tarina, Geoffrey Blumin käsikirjoittama ja Daniel Brancan kuvittama "Tupu, Hupu ja Lupu: Häntä heiluttaa koiraa" käynnistyy isolla maisemakuvalla Ankkalinnan "rantaviivan helmestä", Neulankärjen koirapuistosta. Puisto on oikeasti vain vanhan kaatopaikan täytemaata, jonka kaupunkilaiset ovat ottaneet omaksi tilakseen. Kaupunginisiä ei tällainen meininki miellytä, ja he kääntyvätkin Roopen puoleen parantaakseen alueen hyötykäyttöä. Muutaman mutkan jälkeen Roope rakennusporukoineen saa Neulankärjen uuteen uskoon, mutta koiranulkoiluttajan pestin saanut Aku lopulta tuhoaa tahattomasti setänsä suunnitelmat ja joutuu ties kuinka monennen kerran maanpakoon, tällä kertaa Alaskaan postivaljakon ajajaksi.

Tarina osoittaa kaupunginisien ja gryndereiden ahneuden, joka ilmenee Roopen käyttäessä pimeää työvoimaa ja kaupunginhallituksen hyväksyessä rahanhimossaan Roopen visionääriset suunnitelmat. Veljenpoikien ystävä, moottoripyöräjengiläinen Pena Pahansuo luennoi pojille myös elämän kovuudesta puolustaessaan päätöstään työskennellä Roopen työmaalla:

"Luulitteko minua sankariksi, koska olen vaarallinen ja jännittävä? Teillä vekaroilla on vielä paljon opittavaa kovassa maailmassa selviytymisestä. Minä en ole visinonääri kuten Roope enkä partiopoika kuten te. Tarvitsen rahaa pyörän varaosiin ja koiran ruokaan. Katsokaa setäänne. Luuletteko, että hänestä on hauskaa esittää lapsenlikkaa 12 ahnaalle piskille? Se on kovaa työtä."

Tarinan kyynisestä perusvireestä huolimatta piirrosjälki on erittäin notkeaa ja ajoittain jopa hauskaakin, varsinkin lintujensuojelijoiden (Laila Lonksunokan johtama LAPPU, eli LAululintujen PuolestaPUhujat) mielenosoitus ja sen hajottaminen ovat hervotonta katseltavaa. Akun toilailut koiralauman kanssa ovat tarinan arvolle sopiva tasokkaan anarkistinen lopetus.

Lehden toinen tarina, Lars Jensenin käsikirjoittama ja Nuñezin piirtämä "Karhukopla: Oikeusapua", tarttuu ainakin amerikkalaista oikeuskäytäntöä rasittavan lakimiesgloorian kimppuun. Tarinassa Karhukoplakolmikon serkku 176-567 saapuu Ankkalinnaan ja tarjoaa vakiokolmikolle apuaan. Ennen pitkää Kopla joutuukin oikeuden eteen pankkiryöstöstä, ja lakimiesserkun taidoille on käyttöä. Totuutta manipuloimalla ja todistajia ahdistelemalla serkku järjestää Koplan vapaalle jalalle. Roistojen ahneus menee kuitenkin jälleen kerran liian pitkälle, ja lopulta koko konkkaronkka narauttaa toisensa ja joutuvat tiilenpäitä lukemaan.

Tämäkin tarina osoittaa erään  nyky-yhteiskunnan ongelmista; riittävästi selittämällä ja kerrottavat asiat sopivasti valitsemalla valkoinenkin saadaan näyttämään mustalta. Hiukan vanhemmat lukijat arvostavat varmasti myös nerokasta viittausta O.J. Simpsonin oikeudekäyntiin. Piirrosjälki on tällä kertaa hieman vaisua, ainoastaan Ankkalinnan kaupunginsyyttäjään on saatu hieman eloisuutta.

Kolmas ja viimeinen tarina, "Aku Ankka: Kuntosali kotioloissa" on Stefan Petruchan käsikirjoittama, piirrokset ovat Millet’n käsialaa. Akun omalääkäri ehdottaa Akulle uuden liikuntaharrastuksen aloittamista, ja järkytyttyään Kuntoklubien jäsenyyshinnoista ja laadukkaitten kuntoiluvälineitten kalleudesta Aku päättää ostaa hieman rähjäisemmän näköisestä putiikista itse koottavan monitoimilaitteen. Kamppailtuaan rakennusprojektin kanssa lähes kaksi vuorokautta yhteen putkeen (koottuaan laitteen ainakin kolmesti) Aku saa vihdoinkin vimpaimen kasaan, mutta raivostuu huomattuaan, että laitteen kanssa tappelu onkin jo vienyt Akun lanteilta pois lääkärin vaatimat viisi kiloa. Kuntolaite jääkin ilmeisesti käyttöä vaille.

Tarinan loppuratkaisu on ontuva, mutta muilta osiltaan laatu on hyvää. Kaikki ovat joskus taistelleet 1000-osaisten Ikea-kaapistojen parissa, eikä ole ainutkertaista, että lopulta laitteet joutuu kasaamaan ainakin kahdesti, ennen kuin menee oikein. Muistutus halpisliikkeiden laadusta ja puutteellisesta asiakastuesta (liike ei myy varaosia lainkaan, vaan Akun on vaihdettava viallinen tuote kokonaan uuteen ja aloitettava kasaustyö alusta, ohjekirja on saatavilla vain japaniksi) on hyödyllinen. Siis jälleen kerran opettavainen tarina lapsille. Akun raivo, väsymys ja turhautuminen on elävästi kuvitettu, mutta todellinen helmi on lääkärin vastaanoton huoneentaulun motto: "Älä ole valas, laske paino alas".

Tarinoiden sävy ja pohjavire on siis muuttunut vuosien saatossa – enää ei voida sanoa, että Ankkalinnan elämä tukee kapitalistista ihannetta, tuputtaisi amerikkalaista elämänmenoa tai rohkaisisi alkuperäiskansojen riistoon kuten ennen. Päinvastoin, tarinat tuovat esiin moraalisesti epäilyttäviä käytäntöjä aivan lähipiiristämme, ja sellaisia, joihin törmäämme myös jokapäiväisessä elämässämme. Toivottavasti Akuja vielä luetaan, ja toivottavasti lapset tekevät tarinoiden pohjalta tiukkoja kysymyksiä vanhemmilleen. "Miksi Roope palkkaa ihmisiä, vasta kun kuulee, etteivät he kuulu liittoon?". "Miksi karhukopla pääsee vapaaksi, vaikka he ovat syyllisiä?" ja "Miksi rikkinäiseen laitteeseen ei myydä varaosia?". Nämä ovat asioita, joihin ei tarjota vastauksia tosielämässä. On silti ilahduttavaa, että joku näitä edes kyselee.

Hyvät mainokset ovat hauskoja, vanhat mainokset usein nostalgisia. MTV3 tarjoaa molempia sisällöltään mainiossa "Parhaat sekunnit" -muistelossa. Valitettavasti käyttöliittymän tekniikka on onnistuttu puppeloimaan pahasti.

Onpas vähän vaisu lista, vaaleihin aikaa 7 viikkoa ja tässä Pirkanmaan vaalipiirin blogit Ehdokas.fi -verkkopalvelun mukaan:

Vasemmistoliiton blogit
Ei blogeja

STPn blogit
Ei blogeja

SKP:n blogit
Ei blogeja

Senioripuolueen blogit
Ei blogeja

SDP:n blogit
Ei blogeja

RKP:n blogit
Ei blogeja

Perussuomalaisten blogit
Ei blogeja

Kristillisdemokraattien blogit
Ei blogeja

Köyhien asialla blogit
Ei blogeja

Kokoomuksen blogit
Ei blogeja

Keskustan blogit
Ei blogeja

Itsenäisyyspuolueen blogit
Ei blogeja

Liberaalien blogit
Harri Pasasen blogi (sit.)

Vihreän liiton blogit
Oras Tynkkysen blogi
Riitta Santala-Köykän blogi
Aksu Piipon blogi
Maija Tuomaalan blogit (2)

Vaalikoneisiin taisivat kaikki vastata – televisiosta nähtiin, miten Ilkka Sysimetsäkin (Frederik), vastaili viime hetkellä ilmeisesti poikansa avustuksella kysymyksiin. 

Reetulla oli ideana mm. lapsilisien maksamisen porrastus vanhempien tulojen mukaan, eli köyhille rutkasti enemmän ja rikkailta tuki kokonaan pois. Mikäs siinä, jos Reetu on laskenut kustannusvaikutuksetkin. Jollain demariketkulla Kotkasta oli sama idea. No, ideoita saa ja pitääkin heitellä. Eero ryhmäkuriruoskallaan niputtaa sitten demarit ojoon, kun uusi hallitusvastuukausi ja äänestykset alkavat.

EDIT: Onhan muillakin ehdokkailla blogeja, niitä ei vain ole (vielä) listattu alussa mainittuun palveluun, josta tietoni hain. Ei kiinnostanut googlettaa jokaista ehdokasta erikseen.

Osoitus Wii Tenniksen realismista: Grand Slam -voittaja paperia Conanin käsittelyssä. Mutta miksi rannehihnaa ei osata käyttää?

Wii on itse hauskuus. Wii on sosiaalisen elämän pelastus. Wii koukuttaa ei-pelaajatkin videopelien hengästyttävään maailmaan. Wii-bileet ovat miesten vastine tupperware-kutsuille.

Näin ainakin, jos uskomme Washington Postia, ja uskommehan me. Maailman mahtavimman valtion pääkaupungin valtalehteä on pakko uskoa, tai joutuu Guantamamoon tai perussuomalaisten kanssa vaaliliittoon.

WP kertoo uutisessaan uudesta nousevasta juhlagenrestä, Wii-partyista. Kyseisiä bileitä on täälläkin jo pari kertaa järjestetty, ja joka kerta on vähintään kaksi vatsalaukun leikkausarpea revennyt joko naurusta, liian rytmikkäästä keilailusuorituksesta tai yltiöpäisestä tennis-smashista.

Vaikka Sonyn pääjohtaja väittää Wiitä "impulssiostokseksi" ja Wiin ostajien ostavan vähemmän pelejä kuin PS3:n ostajien, tosiasioita ei voi väistää. Nintendo on tyhjentänyt Wiillään eturessun, ja muut konsolit ovat auttamattoman passé, varsinkin Xbox 360. Wiitä myydään noin kaksinkertainen määrä PS3:een verrattuna (kpl-määrä, dollarimäärä varmaan suunnilleen tasoissa) ja varastot viedään edelleen käsistä. Japanissa PS3 on jo alennusmyynnissä (onkohan blu-ray aseman tehdashinta jo pudonnut) ja Amerikassakin laitetta löytyy isot kasat markettien hyllyiltä.

Lauantaina on tarkoitus kokeilla ensimmäistä kertaa virallista demolition derbya, eli tennistä neljällä WiiMotella, neljällä pelaajalla ja neljälläkymmenellä kaljalla. Onneksi ei kuitenkaan tässä kämpässä, sirkus siirtyy viikonlopuksi isompaan huoneistoon. Mukaan voi ilmoittautua kommenttipalstalla.

PS: Wii Sports Experiment muuntuu myös kirjaksi.

Jäynää kaverisi Vista huutamalla skype-puhelun aikana "delete my documents".