Posts from — February 2007

Uusi Web, "Web 2.0", mahtavasti tiivistettynä YouTubesta löytyneessä videossa. "The Machine is Us". Mutta mitä se tarkoittaa?  Universumia syleilevä Wiredin kirjoitus vastaa.

Tuska vähenee ja näkö paranee – samalla turhat blogipostaukset lisääntyvät jälleen.

Tämä piti laittaa jo aikoja (viikko) sitten, mutta jostain syystä jäi. Ehkä viivytys on heilauttanut nämä eittämättä vanhat videopätkät jo nostalgisiksi (muistatko silloin viikolla 06/2007, kun nämä olivat uusia):

    — Taidokas Oasis / Green Day -video/audiomiksaus.
    — Homohuumorilla leikittelevä first class on rautaa -tietopläjäys.
    — Pikku Oravat rikkovat lakia.
    — maailman huonoimmat autoilijat.

Viimeinen postaus on ihan hauska, mutta hauskempaa oli se, että postaus räjäytti bloginpitäjän tietokoneen ja -kannan.

Tuloksena oli jälleen uusi ja opettavainen tarina aiheesta "Kuinka Slashdottauksesta / Digg Effectistä selvitään" – tällä kertaa hiukan kiinnostavammassa muodossa, sillä efektin alle joutunutta blogia pyöritti WordPress, kuten tätäkin. Jutussa oli muutama optimointiseikka, jotka kannattaa ottaa ehdottomasti huomioon yhteisen hyvän nimissä yrittäessämme vähentää palvelinten kuormitusta, sitä kautta tarvittavaa konesalien jäähdytystä, sitä kautta energian tuotantoa ja lopulta ilmastonmuutosta.

Otan itsekin vinkit huomioon, vaikka NimBlog pyöriikin massiivisen Futuronin yhtä massiivisten selainfarmien suojissa, eikä kuormituksesta johtuviin jumiutuksiin ole ikinä pelkoa (suomenkieliset blogit harvemmin pääsevät Diggin etusivulle). Futuronkin varmasti arvostaa, jos NimBlog aiheuttaa kuukaudessa vain 30 pyyntöä tietokantaan entisen kuudenkymmenen sijasta.

Ennen optimointia pitäisi jaksaa päivittää softa WordPress 2.1:een ja ulkoasu johonkin nättiin kolmipalstaiseen. Hyviä sivuphjia on vain aika harvassa, ja sitten kun sellaisen löytää, suunnittelija on joku firma XXX ja hinta on luokkaa YYY. Jospa opettelisi vähän ja modaisi tämän mistylookin kolmelle palstalle.

Lyhin reitti ja nopein reitti ovat GPS-navigaattoreiden peruskauraa, mutta entä "vihrein" reitti – reitti, joka kuluttaa vähiten polttoainetta. Kuulostaa vaikealta, mutta jotkut yrittävät.

Paavon poika Jone kommentoi "blogikulttuuria": "Idiootit höpisevät löysää paskaa verkkoon!". Kannattaa lukea Nikulan haastattelu uusimmasta Tietokone-lehdestä. Haastattelusta oppii mm. sen, että Kaivopuistoon kuseksineet eivät saa töitä ja että 12-vuotiaiden syyttäminen oikeudessa piratismista on aivan oikein.

Valonarkuutta, kirvelyä, vetistelyä, särkyä – kaikkia esitteen lupaamia nautintoja on kuulunut PRK-leikkauksesta toipumiseen tähän mennessä.

Näöntarkkuus ja yleinen olotila olivat heti leikkauksen jälkeen parhaimmillaan, mutta leikkauspäivän iltana alkoi valonarkuus ja vetistys vaivaamaan. Arkuus on jatkunut välillä lievempänä näihin hetkiin saakka (kolmas leikkauksen jälkeinen ilta). Myös näöntarkkuus on heilahdellut ajokorttinäön ja vähän huonomman välillä nämä kolme päivää.

Elossa ja aikataulussa kuitenkin ollaan, mutta aiemmin kirjoittamani 10 watin hehkulampun aiheuttama tuska ei ollutkaan lainkaan liioittelua.

Leikkauksen kulusta pidempää tarinaa sitten, kun silmät jaksavat vähän pidemmän näyttöpääterupeaman. Lisäksi kodeiininkäyttöä on syytä kohta vähentää.

Mömmöt on ostettu, testamentti kirjoitettu ja rauha tehty maailman ja läheisten kanssa. On aika lukea rukoukset ja antautua lääketieteen armoille.

PRK-leikkauksesta toipuminen kestää ohjeiden mukaan n. 5 päivää, ja alkuvaiheessa silmiin pitää tipautella neljää erilaista tippaa yhteensä 15 kertaa päivässä. Eri tippojen välillä pitäisi apteekkarin ohjeiden mukaan olla taukoa n. 15 minuuttia, joten eipä sitä päivässä ehdi muuta tekemäänkään kuin vetää alaluomea alaspäin ja tiputella vexolit, exocinit, acularit ja systanet silmiin. Tästä huvista sitä on vielä valmis maksamaankin itsensä kipeäksi…

Toivotaan, ettei leikkaus mahdottoman epämiellyttävä ole ja ettei mitään odottamatonta tapahdu. Koko operaation pitäisi olla ohi vajaassa tunnissa sisäänotosta kotiutukseen ja viikon päästä silmälasien pitäisi olla enää muisto menneiltä ajoilta. Toki uusintaleikkauksen mahdollisuus on aina olemassa, varsinkin kun herra Murphy on eittämättä mukana leikkaussalissa.

Täydellinen raportti leikkaustapahtumasta luvassa heti, kun pystyn näyttöpäätettä suuremmitta vaikeuksitta tuijottelemaan.

Tänään esitutkimuksessa silmät mitattiin joka kantilta. Perinteisen taittovirheen lisäksi mitattiin sarveiskalvon muodot 9000 eri pisteestä ja taittovoimakkuus jokaisesta mittauspisteestä. Nämä yhdistettiin ja tuloksena saatiin tarkka hoito-ohjelma leikkauslaserille.

Keskusteluissa lääkärin kanssa selvisi, että valitettavasti "helpompaa" LASIK-leikkaustapaa ei kannata käyttää, vaan metodina on perinteisempi PRK. Siinä missä LASIKissa toimenpiteet tehdään sarveiskalvolle tehtävän läpän alle, PRK:ssa toimenpiteet tehdään suoraan sarveiskalvolle, kunhan päältä on ensin "rouhittu" hieman kudosta pois. Tämän takia PRK:ssa näön palautuminen kestää pidempään ja toipuminen on tuskallisempaa. Lisäksi näön lopullinen asettuminen kestää hitusen kauemmin. Autoa pystyy ajamaan n. viikko leikkauksen jälkeen.

PRK:hon päädyttiin erityisesti siksi, koska sarveiskalvo oli liian ohut verrattuna tarvittavaan korjauksen määrään. LASIKillakin asian olisi pystynyt hoitamaan, mutta leikkauksen jälkeinen sarveiskalvon paksuus olisi estänyt kaikenlaiset mahdollisesti tarvittavat korjausleikkaukset. Kolmas vaihtoehto, LASIK sarveiskalvoa säästävin asetuksin olisi taas laadullisesti huonompi ratkaisu, joka olisi aiheuttanut huonompaa hämäränäköä ja suuremman riskin uusintaleikkauksen tarpeeseen.

PRK:ta käyttämällä saadaan paras ja varmin tulos myös jatkoa ajatellen. On epätodennäköisempää, että näkö palaa miinuspuolelle, ja vaikka palaisikin, korjausleikkaukseen on mahdollisuus. Lisäksi PRK:lla voidaan leikata laaja alue silmästä, joka pienentää hämäränäön huonontumisen riskiä. Lentolupakirjankin saa helpommin PRK- kuin LASIK-leikatuilla silmillä.

Katsotaan kaduttaako PRK-miestä maanantainailtana, kun kipu räjäyttää pään ja 10 watin hehkulamppukin loistaa kirkkaampana kuin miljoona aurinkoa. LASIKilla olis kuitenkin päässyt lasilliselle lasittomana jo samana iltana. Lääkäri tosin lohdutti, ettei se PRK-kipukaan juuri pahaa krapulaa pahempi yleensä ole. Krapuloista on kyllä kokemuksia ja sen kestää, varsinkin kun päämäärä on näin jalo.

(Kyseessä on siis virallisesti Zyoptix-PRK. Zyoptix on alussa mainitun laserointi- ja mittausmetodin nimi, ja PRK/LASIK sitten leikkaustekniikan nimi. Tätä ei kovin hyvin ole laserhoitoja tekevien yritysten sivuilla selitetty.)

Ensi viikolla on tarkoitus ottaa vapaaehtoisesti jedimiekasta näköelimeen, sillä on silmäleikkauksen aika.

Kyllästyin lopulta lepakonnäkööni ja silmälasien kanssa pelailuun ja asetan toivoni nykyaikaiseen lääketieteeseen. Teoriassa silmälaseista luopumiseen pitäisi olla mahdollisuudet, ja leikkauksen jälkeisen näön pitäisi olla jopa varsin hyvä. Joka tapauksessa huonompaan suuntaan tästä nykyisestä -5,5:sta ei voi mennä. Seuraava astehan on opaskoirataso, kuten jo armeijan kouluttajalla oli tapana sanoa.

Leikkausprosessi alkaa huomenna esitarkastuksella, jonka jälkeen tiedetään enemmän, minkälaiseen näköön pyritään ja mitä on realistista odottaa. Sitten vaan aukaistaan läppä silmään, näytetään kalvoille vähän laseria ja läppä takaisin kiinni. Itse laserointiin tuhraantuu aikaa n. 10 sekuntia, ja koko leikkaukseen sisäänotosta kotiutukseen noin kaksi tuntia. Pyrin pistämään tänne blogiin sitten tunnelmia tuoreeltaan, huolimatta siitä että näyttöpäätetyöskentelyä ei leikkauksen jälkeen pariin päivään suositella tehtävän.

Leikkauksen kulusta on Mehiläisen verkkosivuilla messevä video, josta tämän jutun kuvituskin on lainattu. Kaverit suosittelivat Mehiläistä, joten vastarannan kiiskenä tukeudunkin pelkästään silmäleikkauksia tekevän Medilaserin palveluun. Yhtenä syynä oli puhelinkammoiselle tärkeä mahdollisuus tilata maksuton arvio ja toimenpidesuositus sähköpostitse. No, leikkauksen hoitavalla yrityksellä ei ole kauheasti merkitystä, sillä molemmat yritykset ja itse asiassa oman leikkaukseni hoitava lääkärikin ovat saaneet netin keskustelupalstoilla yksinomaan positiivista palautetta. Ongelmat ja kauhutarinat ovat joko vanhoja tapauksia ulkomailta tai sitten epätodennäköisiä ikäviä sattumuksia, joiden todennäköisyys on normaalin kitarisaleikkauksen luokkaa.

Leikkauksen hyviin puoliin ei kuulu ainoastaan parantunut näkö; esitutkimuspäivä on sairaslomaa, samoin leikkauspäivä ja sen jälkeinen päivä! Leikkauksen jälkeinen loma tulee luultavasti tarpeeseen – kuulemma silmät vuotavat vettä ja tuntuu, että silmässä on koko ajan roskia. Tuntemusten pitäisi kuitenkin vähentyä ja hälventyä päivän-parin sisään. Silmätippojen kanssa joutuu tosin pelaamaan useita kuukausia.

Kaikkien ystävieni kokemukset leikkauksesta ovat kuitenkin olleet äärimmäisen positiivisia, joten tuskin minäkään joudun pettymään. Knock wood.

Pieni Skype-bugi 64-bittisessä Windowsissa paljasti hauskan yksityiskohdan ohjelman toiminnasta. Skype räjäyttää vielä puolen maailman tietokoneet, kun oikein sopivasti mokataan. Black Hatin sivuilla on pätevä esitys (pdf) Skypen sisäisestä toiminnasta.

Richard Stiennonilla on blogientryssään mainio kuva Windows Serverin syövereiden tapahtumista, kun koneelta pyydetään yksinkertaista web-sivua. Vertailuna Apachen vastaava kuva.

Applen pääjohtaja Steve Jobs esittää mielenkiintoisia ajatuksia iTunesin, iPodin ja DRM:n tulevaisuudesta kirjoituksessaan Applen sivuilla. Jobs esittää kolme vaihtoehtoa nykyiselle varsinkin Euroopassa puhjenneelle iTunes-kiistalle.

Ensimmäinen vaihtoehto on jatkaa kuten tähänkin asti, eli kaikilla on oma suojausmenetelmänsä, joka toimii vain tietyillä suojauksen lisensioineilla laitteilla. Jobsin mielestä tämä on myös täysin hyväksyttävä vaihtoehto, koska iPodien biiseistä vain kolme prosenttia on hankittu iTunesista. Suurin osa laitteella kuunneltavasta musiikista on siis täysin avointa, DRM-vapaata materiaalia.

Toinen vaihtoehto, FairPlayn lisensioiminen halukkaille on Jobsin näkökannan mukaan vaarallista, koska mitä useammalle FairPlay lisensioidaan, sitä todennäköisempää on suojauksen murtaminen ja tätä kautta FairPlayn ylläpito riittävän tehokkaana suojauksena muuttuu ennen pitkää mahdottomaksi.

Kirjoituksen motiivi on selvästi innokkaiden EU:n kuluttaja-asiamiehien hätisteleminen kauemmas iTunesin kimpusta, mutta silti Jobsin esittämä kolmas, täysin DRM-vapaa vaihtoehto onkin yhtäkkiä kuin musiikkia korvilleni (no  pun, yeah right):

The third alternative is to abolish DRMs entirely.  … In such a world, any player can play music purchased from any store, and any store can sell music which is playable on all players. This is clearly the best alternative for consumers, and Apple would embrace it in a heartbeat.

…

Why would the big four music companies agree to let Apple and others distribute their music without using DRM systems to protect it? The simplest answer is because DRMs haven’t worked, and may never work, to halt music piracy.

…

Much of the concern over DRM systems has arisen in European countries.  Perhaps those unhappy with the current situation should redirect their energies towards persuading the music companies to sell their music DRM-free.  For Europeans, two and a half of the big four music companies are located right in their backyard.  The largest, Universal, is 100% owned by Vivendi, a French company.  EMI is a British company, and Sony BMG is 50% owned by Bertelsmann, a German company.

Right on, Jobs! Jos Apple vielä oikeasti kiillottaisi iTunesin rapauttamaa mainettaan ja konkreettisesti yrittäisi suostutella isot levy-yhtiöt luopumaan DRM:stä, nimeän aivan näinä päivinä päivänvalon näkevät dinosauruskasvini Steveksi ja Jobsiksi. Mutta eiväthän levy-yhtiöt ole ikinä ennakkoluulottomasti toimineet. Uusi tekniikkahan aina tuhoaa kaiken!

PS: Epäilijä sisälläni pitää Jobsin puheenvuoroa vain halpana suunsoittona. Varsinkin, kun tähän saakka FairPlay DRM:n päätavoitteena on ollut pitää muut laitteet ulkona iTunesista.

Windows Vistan puheentunnistus aiheuttaa hupaisia tilanteita. "and alert of lost correct the alert of lost…"