Posts from — February 2007

Klo 17:15 starttaavat Jookoskookos-bussit kohti Helsinkiä, Tallinnaa ja Zakopanea.

Ensimmäinen vaihe on Suomenlahden ylitys, ja bileet ovat luvassa samantein. Lauantaipäivä menee mukavasti bussin kyydissä ja perillä Zakossa ollaan sunnuntaina aamupäivällä. Jos periltä löytyy kohtuuhintainen webbikahvila, saattaa blogiin ilmestyä päivityksiä matkan tunnelmista. Jos ei löydy, niin tunnelmat välittyvät palattuani 4.3.

Rahat on vaihdettu, passi pakattu, skimbakamat tsekattu, kaikki on valmista megalomaaniseen hiihtolomavyörytykseen!

Tämän kuvan perusteella Kokoomus lienee porvaripuolueista kärkipaikalla. Keskustanuorten vetovoima ei tunnu riittävän.

Hauska uudehko feature Bloglinesissä: Miljoonista blogeista ripattuja kuvia, päivittyen jatkuvalla syötöllä. "The Blogosphere before your eyes".

Tavallinen metrokartta on yksi nykyaikaisen suunnittelun helmistä. Varhaiset metrokartat noudattelivat maanpäällistä todellisuutta, ja linjojen monimutkaistuessa kartat muuttuivat vähitellen lähes mahdottomiksi ymmärtää. Ensimmäisen "nykyaikaisen" metrokartan suunnitteli Lontoon Metrolle Harry Beck vuonna 1931. Alkuvastustelun jälkeen kartta julkaistiin 1933. Metrokartta valittiin 20. vuosisadan toiseksi tärkeimmäksi brittiläiseksi designiksi.

Ryöstö ei tullut yllätyksenä
vai
Ryöstö yllätti turvapomon

Zyoptix PRK -leikkauksesta on nyt viikko, silmät ovat oireettomat ja näkö on täysin käyttökelpoisella tasolla. Jäljelläoleva lääkitys koostuu tarpeen mukaan käytettävistä kosteustipoista ja kolme kertaa päivässä tiputettavasta kortisonitipasta. Kortisonia vähennetään pikku hiljaa siten, että kolmen kuukauden päästä käytön voi lopettaa.

Kontrolli on kuukauden päästä leikkauksesta, johon mennessä näönkin olisi pitänyt suunnilleen asettua paikoilleen. Tällä hetkellä näöntarkkuus heittelee jopa räpäytysten välillä – parhaimmillaan näkö on jo tosi hyvä, huonoimmillaankin ajokorttitasoa. Tänään pärjäsi jo ihan hyvin sählykentällä, ja autonkin rattiin uskaltaisi jo hypätä.

Itse leikkaustapahtuma alkoi runsailla puudutustipoilla (en halunnut missata yhtäkään tippaa), jonka jälkeen asetuttiin laitepatterin alle selinmakuulle. Hiukan lisää tippoja vielä, ja tämän jälkeen asennettiin luomenlevittimet ja tohtori aloitti silmän kuorikerroksen poistamisen. Olin hiukan toivonut päällikerroksen poistamista laserilla tai jollain muulla hienolla laitteella, mutta nytpä lääkäri käyttikin vanhanaikaista pienen lastan näköistä vempelettä, jolla turhat kerrokset kirjaimellisesti lapioitiin pois tieltä. Noin minuutin lapioinnin jälkeen laserit tekivät työtään vajaan puoli minuuttia. Laseroinnin päätyttyä silmän päälle asetettiin suojaava piilolinssi. Sama käsittely toistettiin sitten toiseenkin silmään. Leikkauksen aikana oli ainoastaan tärkeää katsoa "vilkkuviin valoihin" suoraan ylöspäin, siten että pupillit pysyivät suunnilleen ruodussa. Muusta toiminnasta ei tarvinnut (onneksi) huolehtia. Varsinaisen laseroinnin aikana noussut palavan lihan käry oli tietenkin varsin mielenkiintoista. Omituisinta oli silti silmän osien lapiointi. Onneksi puudutus oli tehonnut! Leikkaus oli ohi n. neljässä minuutissa.

Leikkauksen jälkeen hoitaja antoi lyhyet toipumisohjeet, ja sitten vain kotia kohti. Yhteensä aikaa vastaanotolla kului noin 45 minuuttia. Raha-asiat hoidettiin jo ennen leikkausta, yhteensä operaatioon tuhlaantui lääkekuluineen n. 2920 euroa.

Ensimmäinen leikkauksen jälkeinen päivä oli varsin helppo; kävelin polilta kotiin ilmaiset Pepsi Max -arskat päässä ja asetuin lepoasentoon odottelemaan paljon mainostettuja kipuja. Kipuja ei tuntunut tulevan lainkaan, ja näkökin oli yllättävän hyvä. Ensimmäisenä iltana ei ollutkaan mikään ongelma katsella muutama jakso Angelia ja muutenkin elellä normaaliin tapaan. Myöhään ensimmäisenä iltana näkö kuitenkin heikkeni ja ensimmäiset kivut iskivät (tai sitten joku ilkimys työnsi tikareita kallon sisältä silmän läpi ulkomaailmaan), ja buranoille ja panacodeille tuli käyttöä. Seuraavat päivät, eli tiistai ja keskiviikko, menivätkin sitten enemmän tai vähemmän panacod-horteessa, kunnes keskiviikkoiltana kipu ja valonarkuus lakkasivat kuin lähes veitsellä leikaten. Torstaina ja perjantaina elämä oli taas melko tavallista, ja kaupassa käynti ym. normaalit askareet onnistuivat jo ongelmitta. Piilolinssejä aiemmin käyttäneille suojalinssin poistaminen olisi varmasti ollut helppo nakki, mutta itse täydellisenä piilariuuvattina en niitä silmistä irti saanut. Medilaserilla piti siis perjantaina käydä vielä piilarit poistattamassa.

Loppujen lopuksi kivut eivät olleet niin pahat kuin etukäteen pelkäsin – kipulääkitys tehosi ja sitä todellakin kannattaa käyttää. Varsinkin panacodin stimuloimat unennäöt olivat erittäin mielenkiintoisia, esimerkiksi vihannesten täyttämät maantiet ja vanhaan öljysäiliöön tehdyllä pakettiautolla suoritettu hurja pakomatka läpi vihannesmaan olivat näkemisen arvoisia unia. Paras oli kuitenkin hieno älypeliä ja älyttömyyttä yhdistellyt sieniensyöntimatka, jossa nosteltiin eräänlaisia yksisilmäisiä noppia. Noppia kuitenkin pystyi nostamaan vain yhdellä tavalla ja tämä tapa teki tietenkin mahdottmaksi ehtiä lentokentälle ennen lennon lähtöä. Tämä ilmeni tietenkin niin, että mitä lähemmäs lentokenttää pääsi, sitä hankalampi oli liikuttaa jalkojaan eteenpäin. Onneksi apuun riensi unien vanha klassikko, eli aikoja sitten unohtunut lapsuudenkaveri pakettiautollaan. Pakulla pääsikin sitten kentälle kätevästi. Harmi, kun ei enää muista tämän enempää. Joku päivä aloitan vielä unipäiväkirjan – edes omaksi iloksi.

Pitkiä tekstipätkiä lukiessa tulee vaistomainen reaktio nostaa laseja nenänpäältä ylöspäin, suihkuun mentäessä tekee mieli ottaa lasit päästä ja suihkusta poistuessa vastaavasti hetken miettii, mihin lasit laittoikaan. Eivätköhän nämä muistumat vanhoista ajoista vähitellen katoa taka-alalle. Tällä hetkellä hienoa on aamuisin nähdä samantien, mitä herätyskello näyttää ja muistella, kuinka painavat ja hankalat lasit olivatkaan.

Jos lasit, piilarit tai huono näkö yleensä ottavat päähän, suosittelen lämpimästi pientä säästökuuria ja silmäleikkausta. Ei tämä PRK:aan kovin paha operaatio ole. Viikon sairasloma tekee sitäpaitsi kaikille ihan hyvää.

Nyt enää kaupasta kunnon arskat ja olen valmis heilahtamaan Zakopanen hangille!

Canoessa on hauska artikkeli "parhaista" NHL-pelaajien lempinimistä kautta aikojen. Hyvään lempinimeen kuuluu olennaisena osana kiehtova taustatarina. Ei ole vaikeaa arvata, mistä oma suosikkini, maalivahti Andre "Red Light" Racicot sai oman nimityksensä.

Yleisnero Mikael Agricolan kuolemasta on kulunut 450 vuotta. Juhlan kunniaksi YLE on pistänyt pystyyn teemasivuston. Parasta antia ovat Kielenhuoltopeli (väh. 80 pistettä edellytys kommentoinnille) ja Sanakirja-pätkät, joissa sananiekat esittelevät suosikkisanansa. Kapellimestari Leif Segerstamin suosikki "ei" tajunnanvirtaperusteluineen on mehukas: "Eli negaatio olis sitten oikeestaan kreativiteetin ihan ydinasia".

Minority Report -elokuvassa esiintynyt kahden käden kosketuskäyttöliittymä alkaa vähitellen hahmottua tosielämässäkin. Perceptive Pixel -niminen pikkuyhtiö on käytännössä yksin kehittänyt erittäin viileältä näyttävää interaktiotekniikkaa. iPhonekin hyödyntää samaa ideaa, tosin FingerWorksin kehittämänä ja hiukan pienemmässä mittakaavassa.

Helsingillä on kiistansa Malmin lentokentän tulevaisuudesta, mutta Berliinissä ollaan sulkemassa "kaikkien lentokenttien äitiä" (Sir Norman Foster), Tempelhofia. Kenttä on maailman ensimmäinen liikennelentokenttä ja Berliinin Olympiastadionin ohella ainoa Kolmannen Valtakunnan arkkitehtuuria edustava rakennus Berliinissä. Lisäksi kenttä on mm. Berliinin saarron ansiosta erittäin keskeinen historiallinen kokonaisuus. Tempelhof on säilytettävä!

HairStore-kampaamoyhtiön toimitusjohtaja-omistaja, patruunapäällikkö Veikko Nenonen pudottelee mukavia asianajajansa välityksellä: "Onko 400 ihmisen työllistäminen rikos ja onko se rikos, että kaikilta vaaditaan palkan eteen tuloksellista työtä?". Kukaan ei syytäkään Nenosta työllistämisestä, vaan Suomen lakien rikkomisesta. Kiinasta löytyy Nenoselle vielä toistaiseksi sopiva työlainsäädäntö, tervemenoa sinne.

Alan lehtien, kuten Mikrobitin, vanhat vuosikerrat ovat yleensä opettavaista tai vähintään hauskaa luettavaa. Artikkelit, ennustukset ja lukijapalstat paljastavat oivallista ajankuvaa tietokoneharrastuksen kulta-ajalta ennen Internetiä, matkapuhelimia, CD-ROMeja, mp3-soittimia ja digikameroita (ennen kaikkea ennen digiviihdettä).

Joskus silmiin osuu myös surua ja ihmetystä aiheuttavaa tekstiä, kuten seuraavat pätkät. Näin keskusteltiin Bittipostia-palstalta syyskuussa 1990. Ensin ote lukijan toimitukselle lähettämä kirjeestä:

Kopiointi on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana. On yritetty vähentää sitä mm. hintoja alentamalla ja saatavuutta lisäämällä. Tämä ei ole näköjään auttanut. Tulen muuten vaatimaan, että tehtäisiin ratsioita tietokoneenomistajien koteihin. En ymmärrä, miksi näitä keinoja ei ole vielä käytetty. Olen tehnyt todella kovan työn ottaessani selville cracking groupien osoitteita selville. Odottakaapas vain…

Jos tiedätte joitain osoitteita tai puhelinnumeroja, niin ne kannattaisi lähettää jollekin maahantuojalle: eiköhän ne huoli ne osoitteet. Luopukaa kopiointiharrastuksestanne, hölmöt!

Seuraavana toimituksen vastaus:

Jooo! [sic] Kunnon kavalluspalkkioita, pikkuveljien ja -siskojen organisointi vakoojaprikaateiksi, kuolemanpartioita, salainen kopiointipoliisi, jokainen tyhjiä diskettejä ostava kuvataan, lupalappuja, kopiointi-ohjelmalaki…ilmeisesti kirje oli kuitenkin (toivottavasti) vitsiksi tarkoitettu.

Kuinkas sitten kävikään? Ehkei kuolemanpartioita sentään (Adolf Rajamäkeä ja Eva Braun-Karpela-Saarelaa rajoittavat vielä Suomen lait), mutta muut Mikrobitin toimituksen vajaat 17 vuotta sitten maalailemat sarkastiset ehdotukset ovat muodossa tai toisessa toteutuneet.

Onneksi Aki Korhosen Jenkkilä-palsta on edelleen ylittämätön:

Mitä väliä sitten on elääkö Amerikassa vai Suomessa? Pakko myöntää, että välillä ero tuntuu olevan samaa luokkaa kuin Suomen ja Neuvostoliiton välillä….

No niin, ulkona odottaa uima-allas palmujen varjossa. Pitää varmaan kohta lähteä käymään Pizza Hutissa syömässä iso pizza, jonka saa 35 markalla (Suomessa pitkälti yli 100 mk). Täällä  muuten kutsutaan MEDIUM-pizzaksi sitä kokoa, joka Suomessa on ristitty ISOKSI. Amerikan isoa pizzaa ei edes saa Suomessa…

Korhosen lisäksi nauratti numerossa 5/86 esitellyn uuden palvelumuodon, "Mikrobitin pikkuilmoitukset" -palstan (30 mk/rivi) mainostaminen virolaishuumorilla (ainakin luulen tätä virolaishuumoriksi):

Yretäsahjelmestaji Cammadare 64:lle: Liskutus 1340,- Kerjinpeta 1200,- Lesäkse mueti savelluksei ahjelmit avit testittuj ja jitkuvissi kyätassä häväkse hiviettuji…

Eteenpäin on menty.