Posts from — January 2007

JYP voitti Tapparan 4-3. Filppulalle hattutemppu!

Maininnat ovat 1-2 virkkeen sivupalkkiin ilmestyviä heittoja asioille, joista ei kannata tehdä kokonaista postausta.

Kapitalistisen sivilisaation kirkkain helmi ja ihmiskunnan historian etevin innovaattori sitten teollisen vallankumouksen Apple (ex- Apple Computer) julkisti iPhone-hässäkän yhteydessä myös AppleTV:n.

Tämäkö on "MediaPC", joka tappaa MediaPC:t? Hinta on erittäin sopiva (299 USD), käyttöliittymä on applevarmasti helppokäyttöinen ja näyttävä, valikoimaa on iTunesin kautta valtavasti ja ominaisuudet ovat 99 prosentille ihmisistä riittävät. Ennusmerkit maailmanvalloituksen onnistumiselle ovat siis hyvät.

Nintendo Wii ja AppleTV vierekkäin, mitä muita ohjelmalähteitä teknologiaolohuone enää tarvitsee? Minä en ainakaan keksi mitään. Sekä Microsoftin että Sonyn innovaattorit ovat tippuneet pahasti veneestä.

Voi voi sentään.

En pystynyt vastustamaan kiusausta enkä hallitsemaan uteliaisuuttani, vaan tilasin itsellenikin blogissa jo parikin kertaa esiintyneen sääaseman sekä pari Tieteen Kuvalehteä. Perustelin tekoa itselleni lehden hyvyydellä ja sillä, että tilauksen voi peruuttaa vaikka samantien – tosin puhelinkammoiselle peruuttaminen voi olla ylivoimainen tehtävä.

Kunhan kohuttu säähärveli saapuu, raportoin tunnelmista tänne. Jos laite todella on niin kelvoton kuin kehutaan, lähtee samantien valitukset Hesarin Hinta & Laatu -palstalle, YLEn Kuningaskuluttajaan ja Kuluttajavirastolle. Tiedän, etten olisi ensimmäinen valittaja.

Mutta entäs sitten, jos valitukset tehoavat ja jonain kauniina päivänä tilaajalahja vaihtuu joksikin vielä hyödyttömämmäksi. Pitäisi olla tarkkana mitä toivoo, jonain päivänä toiveet toteutuvat…

(Ensimmäinen merkki hyvästä laadusta tuli jo tilausvahvistussivulla, linkki lehden kotisivuille oli typotettu toimimattomaksi.)

Kiitos Robert Schumanille ja Jean Monnet’lle Euroopan unionista! Unioni on jälleen tehnyt hyvää työtä ja julkaissut uraauurtavan ilmasto- ja energiaselvityksen (pdf), jonka päätavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen celsiusasteeseen esiteollisen ajan keskilämpötilasta.

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK pitää kuitenkin Euroopan Unionin komission asettamia päästövähennystavoitteita liian kovina.

Komission ehdotus on tiivistettynä seuraava: kasvihuonekaasupäästöihin yksipuolinen 20 prosentin vähennys vuoteen 2020 mennessä. Keinovalikoimana ydinvoiman lisääminen, uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen sekä uuden ympäristöteknologian voimakas kehittäminen ja käyttöönotto. Komissio varoittaa, että tavoitteesta lipsuminen on kohtalokasta koko ihmiskunnan kannalta. Komissio esittää myös toiveen maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaamisesta, ja on sopimuksen syntyessä valmis sitouttamaan EU:n 30 prosentin päästövähennykseen. EU:lla on energiaan ja ilmastoon liittyvää materiaalia mieletön määrä – yrityksen puutteesta virkamiehiä ei ainakaan voi syyttää.

EK:ta rassaa raportissa erityisesti yksipuolisuus. Miksi EU:n pitäisi ehdoin tahdoin ja yksinään yrittää vähentää päästöjä, sehän on kallista ja uhkaa EK:n pyhää lehmää, teollisuuden kilpailukykyä. Oli kai liikaa vaadittu, että EK olisi kerran elämässään nähnyt viisauden ja ottanut vastaan raportin sellaisena kuin se olisi pitänyt ottaa: askeleena oikeaan suuntaan, mutta vain juuri ja juuri riittävänä. Täällä eivät juhli kohta kuin torakat ja rotat, jos kukaan ei ota edelläkävijän asemaa päästöjen vähentämisessä. Raportti tarjoaa myös mahdollisuuden; ensimmäisenä päästöjä vähentänyt ja uuden teknologian käyttöönottanut on etulyöntiasemassa, kun muut maat ja maanosat hitaasti taipuvat luonnon mahdin edessä. Samasta asiasta kirjoittaa T&T:n kolumnisti Tomi Savolainen.

Oma mielipiteeni myötäilee komission linjaa. Ydinvoiman käyttöä on pakko lisätä ja energiateknologiaan on panostettava rutkasti. (EK:nkin mielestä energiaan liittyvä tekniikka voisi olla yksi Suomen keihäänkärkiteknologioista, käyttöönoptto oli vain se ongelma). Toinen suuri päästölähde on liikenne. Tämän takia raideliikenteen tukea on lisättävä ja autoverotusta uudistettava siten, että vero määräytyy suoraan auton päästöarvojen mukaisesti. Rahoitus voidaan hoitaa korkeamman verotuksen kautta samalla huolehtien siitä, että kerätyt päästöverot jaetaan tukiaisina ja helpotuksina uusia ilmasto- ja energiateknologioita kehittäville yksityisille yrityksille.

Suomen Al Gore eli Eero Heinäluoma ei ole vielä ottanut kantaa Komission ehdotukseen, mutta eiköhän biodiesel-SDP:n myrrysmies kohta anna sanaisen arkkunsa laulaa. Kyseessä on yksi tulevien vaalien tärkeimmistä teemoista.

Maailmassa on kahdenlaisia sääasemia.

On sääasema, joka on elegantti, tyylikkäästi muotoiltu ja näyttää sisä- ja ulkolämpötilan sekä muita tietoja säästä ja on kaikinpuolin käyttökelpoisen oloinen laite. Kylkiäisenä saa vielä laadukkaan tiedelehden.

Sitten on sääasema, joka ei näytä yhtään mitään eikä ole edes verkonpainoksi kelvollinen. Lehti tulee edelleen kaupan päälle.

"On moraalitonta antaa tyhmän pitää rahansa."
- – tuntematon kapitalisti

Suomen eduskunta vietti viime vuonna 100-vuotisjuhlaansa. Tänä vuonna ovat vuorossa Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlat.

Eduskunnan juhlavuosi ja varsinkin juhlavuoden kulupuoli aiheuttivat kansan syvissä riveissä runsaasti närää ja muuta hammastenkiristystä koko nykyistä eduskuntaa kohtaan. Närää tiivistävät hyvin mm. Lumon Aika -blogin "Melkein kaksisataa apinaa" ja Sanoma Ihmiskunnalle -blogin "Karusellin pyöritystä" kirjoitukset.

Arvostelusta on joko otettu opiksi, tai eduskunnan bileet tyhjensivät valtion virkistyslautakunnan rahalippaan lähes täydellisesti, sillä itsenäisen tasavaltamme 90-vuotispippalot järjestetään merkittävästi pienemmällä ryminällä.

Ensinnäkään hämmästyttävästi Suomen Keskustan kotisivuja muistuttavat viralliset 90-vuotisjuhlallisuussivut eivät vakuuta sisällön laajuudella tai toimituksellisella kirkkaudella. Sivut ovat lähinnä linkkilista eri kansalaisryhmien ja muiden organisaatioiden vuoden aikana järjestämiin tapahtumiin ja kokoelmaan kouluainetasoisia kirjoituksia otsikolla "Suomen luonto", "Suomen historia", "suomalainen muotoilu", "suomalainen musiikki" ja niin edelleen.

Juhlavuoden teemana on "Me!", ja tämä teema terävänä mielessään juhlatoimikunta on innovoinut lähinnä huonon musikaalin mieleentuovan yhteislaulutempauksen viidenneksi joulukuuta. Tarkoituksena on vartin ajan juhlistaa suomalaista itsenäisyyttä riemukkaasti hartauden sijaan. Mitenkäs sitä riemukkuutta paremmin ilmentäisi kuin mojovalla yhteislaululla työpaikoilla, päiväkodeissa, kouluissa ja kaduilla. Valittavina laulettaviksi ovat ikivihreät laulelmat "Sininen ja valkoinen" (allekirjoittaneen karaoke-bravuuri) "Arvon mekin ansaitsemme" ja "Lähteellä" (mikä tämä on?).

En uskalla edes kuvitella, millainen möly nousisi esimerkiksi itseäni työllistävän kustannuspaikan poppoosta, jos Arvon mekin ansaitsemme lähtisi rullaamaan keskellä päivää. Johan siinä pomo luulisi, että olemme vihdoinkin liittyneet ammattiliittoon ja lähtisi samantien livohkaan.

Annetaan nyt kuitenkin muutamia pisteitä juhlia suunnittelevalle komitealle – rahat on lopussa, joten kansan on käskettävä järjestämään juhlat itse. Ei se helppoa kuulkaa ole nollabudjetilla puljata.

PS: Kirjoituksen alussa tuli arvostelua epäsuorasti nykyisiä kansanedustajiamme, mutta välttääksemme totuuden unohtumisen nostan esiin Tampereen kokoomustiikerin Kimmo Sasin. Pyyteetöntä työtä kansakunnan eteen jo monen vuoden ajan, ja nyt vihdoin saamme kurkistaa maestron ajatuksenjuoksuun lähemmin. Kimmo on nimittäin avannut jo joulukuun puolessavälissä oman bloginsa, jonne Kimmo kirjoittaa ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tuoreimpia kuulumisiaan. Sieltä lukemaan, mikä saa Sasin aivot saksaamaan…

Langattomat näppikset ja hiiret eivät toimi.

Vuosi sitten ostaessani uutta konetta päätin, että kaikki tulee olemaan langatonta ja tyylikästä – ei mitään legacya isoisän ajoilta. Paskat. Lankojen puutteen aiheuttamat ongelmat alkoivat lähes samantien.

Eilen paloivat hihat lopullisesti näppikseen, joka pattereiden vähänkin tippuessa täydestä latingista aloitti samantien dadaistisen haamunäppäilyrumbansa, joka teki kaikenlaisesta koneenkäytöstä ja varsinkin kirjoitustyöstä maanpäällistä helvettiä. Langaton hiiri oli jo ajat sitten lentänyt roskiin samantyylisen sekoilun tuloksena.

Marssin siis tänään kaupoille, vakaana aikeenani ostaa wanhan kansan langallinen näppis. Löysinkin haluamani ja vielä vähän enemmänkin. Huomasin nimittäin vasta kotona, että tulin ostaneeksi todellista vanhan liiton tekniikkaa – näppäimistössä oli nimittäin ainoastaan PS/2-liitin.  Tuurilla emolevykin oli vielä sitä mallia, jossa samanlainen liitin oli.

PS/2 onkin edelleen paras ja ainoa oikea tapa kytkeä näppäimistö tai hiiri. Ei mitään ohjelmallisia kikkailuja, vaan suorat piuhat laitteesta emolevylle. Eipähän lagaa tiukassakaan tilanteessa. Onneksi näitä vielä saa, kiitos kuulunee 0-lagia arvostaville FPS-höröille.

Joskus vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia ja joskus postauksen lopettaminen kliseiseen sananlaskuun on paikallaan. Se joskus ei ole nyt. Tällä kertaa lopetuksen on oltava itseironinen.

Tänä aamuna sen tajusin – eiväthän Bush ja hänen lakeijansa sittenkään hulluja ole. Näin kaikki tapahtui – tarkasti suunniteltuna:

Vaihe A: (1990-luku)
1. Exxon Mobil, BP ja Shell käyvät sanomassa Yhdysvaltain ja Iso-Britannian johtohenkilöille, että ystävällismielisissä käsissä oleva öljy on loppumassa.
2. Halliburton, General Electric, Northrop Grumman, Lockheed, Boeing ja kumppanit valittavat, että nyt tarvitaan iso sota, jotta saadaan aseita taas kaupaksi.

Vaihe B: (2000-10.9.2001)
1. Bush ja Cheney nousevat valtaan Yhdysvalloissa, ja sekä öljy-yhtiöt että puolustustarviketehtaat huomaavat, että tässä heillä on ihmiset, joiden kanssa voi tehdä bisnestä.
2. Blairille kerrotaan Iso-Britanniassa, että armeijan rahoitus on retuperällä, moraali on alhaalla ja kansakunta hajaantunut. Tähän päälle vielä tieto, että Pohjanmeren öljykentät alkavat ehtyä. Jotain tarttis tehdä.
3. Bush soittaa Blairille, ja kertoo, että kohta tapahtuu. Blair innostuu, ja vakuuttaa, että mukana ollaan.
4. Bush ja Blair jäävät odottamaan sopivaa hetkeä.

Vaihe C: (11.9.2001 – 2003)
1. Syyskuun 11. terrori-iskut – kuin taivaan lahja sotaa hautoville johtajille (en sentään usko väitteitä, joiden mukaan 9/11 oli Valkoisen talon junailema).
2. Kansakunnat ympäri maailmaa järkyttyvät ja ryhmittyvät vapaan maailman taakse. Todisteet Afganistanin taliban-hallinnon sotkeutumisesta asiaan ovat kiistattomat – laaja liitouma hyökkää Afganistaniin ja kukistaa talibanin luvaten apua ja uutta demokraattista Afganistania.
3. Edelleen hyödyntäen amerikkalaisten posttraumaattista stressiä Bush aloittaa sodanlietsonnan Irakia vastaan. Aiemmin sovitun mukaisesti Blair tukee 100-prosenttisesti.
4. Muut kansakunnat ihmettelevät, mutta myöntävät, että Saddam on paha ja hänellä on ollut taipumus hyökätä naapurimaihin ja käyttää joukkotuhoaseita. Päätetään YK:n asetarkastuksista ja saarron kiristämisestä.
5. Bush ja Blair pelaavat YK:n kanssa aikaa, samalla kun joukkoja valmistellaan ja siirretään hyökkäystä varten.
6. Joukot ovat valmiina, hyökkäys alkaa, Saddam kukistuu, Irak valloitetaan.

Vaihe D: (2003-2006)
1. Vastarinta yllättää amerikkalaiset ja britit, mutta suunnitelma pysyy kirkkaana. Irakissa järjestetään parit vaalit  ja kirjoitetaan perustuslaki, johon kukaan ei ole tyytyväinen.
2. Öljyntuotantoa ei saada käyntiin, mutta kulissien takana valmistellaan uutta kansallistamisen kieltävää laajaa lakia, joka antaa länsimaisille öljy-yhtiöille ja hallituksille tuloja sekä öljyä, joista he eivät voineet kuvitellakaan Irakin kansallistetun öljy-yhtiön aikaan.

Vaihe E: (2006-2008)
1. Kansalaismielipide kääntyy vihdoin sotaa vastaan, ja Bushin puolue häviää kongressivaalit. Blairin valtakauden loppu häämöttää.
2. Uusi öljylaki on valmis, ja se voidaan viedä Irakin parlamentin käsittelyyn. Parlamentti on lahjottu varmistamaan lain läpimeno.
3. Bush lähettää ja keskittää lisää joukkoja Bagdadiin ja suojaamaan öljykenttiä ja -putkia. Yhteensä Bagdadiin lähetetään lähes 70 000 uutta sotilasta.
4. Laki menee läpi, kansa pillastuu, Bushin lähettämät joukot pitävät kuitenkin shiiat ja sunnit kurissa, ja Exxon kavereineen aloittaa edullisen öljyntuotannon länsimaille.
5. Bushin ja Blairin kaudet loppuvat. Muut saavat setviä sotkut.

Epilogi:
Kohdan E4 rauhoitusoperaatio epäonnistuu, radikaalit shiiat ja sunnit liittoutuvat amerikkalaismielisiä kurdeja ja shiioja vastaan ja laajentavat levottomuudet myös Irakin etelä- ja pohjoisosiin. Saudi-Arabia ei seuraa sivusta uskonveljiensä murhaamista. Iran kiihdyttää tukeaan kaikille shiiaryhmille tavoitteenaan destabilisoida sekä Irak että Saudi-Arabia. Iranin ydinaseohjelma etenee. Israel saa vihdoin luvan amerikkalaisilta hyökätä Iranin ydinlaitoksia vastaan. Iranilta karkaa mopo täysin, ja sulkee sekä Shatt-al-arabin että Hormuzin salmen. Amerikkalaisten sotalaivat avaavat salmet väkisin. Kolmas maailmansota alkaa. Viimeinen taistelu, Harmagedon, Jeesuksen toinen tuleminen.

Tammikuun 20. vuonna 2001 oli päivä, josta eteenpäin kaikki on mennyt pieleen.

Tuona päivänä USAn presidentin virkaan astui George W. Bush, jonka saavutukset on parhaiten tiivistänyt Valkoisen Talon lehtimiesryhmän vanhin, Helen Thomas (kuvassa oikealla): "Bush is the worst president ever. … He is the worst president in American History." Bushin varapresidentistä Thomas totesi näin: "The day Dick Cheney is going to run for president, I’ll kill myself."

Antipatiat ovat vahvoja myös Suomessa. Täällä tehtyjen mielipidemittausten mukaan Dubya on suurempi uhka maailmanrauhalle kuin Kim Jong-Il, Hassan Nasrallah, Kari Rajamäki tai Eero Heinäluoma.

Mitä Bush on sitten tehnyt ansaitakseen asemansa Amerikan Yhdysvaltojen huonoimpana presidenttinä? Pelkällä tyhmyydellä tätä arvonimeä ei saa, pelkillä poliittisilla erehdyksilläkään (vaikka kuinka monella) arvonimeä ei saa. Arvonimen saa rikollisella toiminnalla, ylimielisyydellä, härskiydellä ja täydellisellä piittaamattomuudella!

Irakin sota on monta kertaa todettu laittomaksi. Irakin sodan valmistelu ja jälkihoito on monta kertaa todettu ylimieliseksi. Omat virheet ja perimmäiset motiivit on peitelty härskiydellä, joka saisi Muammar Gaddafinkin hämilleen. Koko Bushin hallituksen politiikan kaikkinainen moraalinen vararikko on ohitettu piittaamattomalla olankohautuksella. Tämän listan saa aikaan pelkästään yhtä poliittisen ohjelman aluetta tutkimalla (Irak). Ei ole edes tarvetta kaivella monia pienempiä kupruja, kupruja kuten Patriot Act, Afganistan ja Katrina.

Miksi tämä nyt sitten (taas, päivästä toiseen) ottaa päähän? Vuoden 2004 uudelleenvalinnan jälkeen hetken ajattelin (ja niin ajattelivat muutkin eurooppalaiset), että nyt vaalipaineiden helpotettua Bush saattaisi järkiintyä, ja poliitiikasta katoaisivat valehtelu ja jääräpäinen puskeminen kohti toivottomia umpikujia. Kaikki pettyivät katkerasti.

Julkisuuteen on tasaisin väliajoin putkahtanut tietoja, jotka viimeistään osoittavat Yhdysvaltain 43. presidentin todella olevan historian huonoin, ja varmasti historian eniten vahinkoa aikaansaanut presidentti:

1. Irakin öljyvaroista säätävä laki antaa vapaat kädet ulkomaisille öljy-yhtiöille hyödyntää Irakin öljyä hämmästyttävän edullisin ehdoin.

2.  Bushin uusin suunnitelma Bagdadin rauhoittamiseksi ei saa kenenkään tukea, ja nähdään yleisesti tappionsa tajunneen sotapäällikön viimeiseksi ponnistukseksi (kuten Hitler länsirintamalla jouluna 1944).

3. Irakin sodan käsittämättömän huonon hoidon takia Lähi-Itä ajautuu tilanteeseen, jossa sunni- ja shiiamuslimit ryhmittyvät barrikadien eri puolille, ja saamme nähdä ennen pitkää koko alueen liekeissä.

4. Bush suunnitteli Irakin valloittamista hyvin aikaisessa vaiheessa.

5. 9/11 antoi hyvän tekosyyn Bushille hyökätä Irakiin. Toisaalta ennen terrori-iskuja Irakia ei uskallettu väittää kovin suureksi uhkaksi. Syyskuun tapahtumien jälkeen laskettiin, ettei kukaan uskalla amerikkalaisten oikeutettua kostoretkeä estää.

Kiitos tästä herra Bush. Kuka olisi uskonut, että tämä Texasissa kasvanut harras metodisti paljastuikin aidoksi Ilmestyskirjan Pedoksi! (jos petoihin uskoo)

Ja mitä ihmettä tapahtui Tony Blairille? Mitä Bush Blairille lupasi, mitä valehteli? Vai onko Blair todellakin samasta puusta veistetty? Cool Britannia my ass.

Huh. Ehkä taas liian vakavamielinen ote. Onneksi Bush ei ole sananvapautta kovinkaan paljon rajoittanut (ainakaan avoimesti), joten Stephen Colbertin kaltaiset nerot pääsevät iskemään Bushia kirjaimellisesti lähietäisyydeltä.

Irakin pääministeri Nouri al-Maliki on uhannut "suhteiden tarkistamisella" kaikkia maita, jotka ovat arvostelleet Saddam Husseinin kuolemantuomiota ja sen täytäntöönpanoa. Al-Maliki puolusti toimintaansa ja teloitusta kesken sunnien pyhän juhlan toteamalla, ettei Saddam Husseinkaan aikanaan kunnioittanut juhlapyhiä. Juan Colella on jälleen oiva kommentti asiaan:

Note to al-Maliki:
1. Don’t compare yourself to Saddam
2. when you have a capital so dangerous that countries are afraid to send embassies, it isn’t really that much of a threat when you say you’ll cut off diplomatic relations.

Toinen uutinen on kauan odotettu USAn uusi strategia Irakin rauhoittamiseksi. Kaikki merkit viittaavat siihen, että "The Way Forward" ei olekaan mitään uutta eikä varsinkaan "Tie Eteenpäin". Bushin aivoriihi on nimittäin tullut siihen tulokseen, että paras vaihtoehto tällä hetkellä on lisätä joukkoja Irakissa 20 000:lla.

NATOn entinen komentaja Wesley Clark on eri mieltä. Joukkojen lisäys tässä vaiheessa ja ehdotetulla määrällä on liian vähän, liian myöhään. Clark linjaa oman mielipiteensä Fox Newsin lähetyksessä (legendaarinen "it’s called diplomacy / still moving your lips" -pätkä). Clarkin mukaan koko alueelle tarvitaan uusi poliittinen strategia, jossa ovat mukana myös Irakin naapurivaltiot Iran, Syyria, Jordania, Saudi-Arabia ja Kuwait.

Kukaan ei ole Bushin ehdottaman joukkojen lisäyksen kannalla. Paljon kohuttu ja kehuttu entisen ulkoministerin James Bakerin johtaman asiantuntijaryhmän raportti ei edes mainitse joukkojen lisäämisen mahdollisuutta, vaan ehdottaa juuri samaa kuin Clark.

Miksi Bush sitten tekee täysin päinvastoin kuin suurin osa ehdottaa ja haluaa? Todennäköisesti presidentti vain ostaa aikaa ja aikoo jättää koko roskan vetäytymiseen seuraajalleen. Parin vuoden päästä Bush pääseekin jo rauhaan ranchilleen.

Seuraava Bagdadin kukistuminen ei ole yhtä "iloinen" tapahtuma kuin ensimmäinen. Al-Jazeeran tuottajan sanat ovat aavemaiset:

"Where is the Republican Guard? Where is the Iraqi army? They must be somewhere. They couldn’t have just vanished!"

Eivätpä kadonneetkaan, vaan lähtivät valmistautumaan sissisotaan. Viimeiset amerikkalaiset lähtevät Bagdadista helikoptereilla, kuten aikoinaan Vietnamista.

PS: Sai Bush hyvänkin päätöksen aikaan: Irakissa toimivien amerikkalaisjoukkojen koko toimiva johto vaihtuu. Uusi porukka ei kai huonompaa työtä voi tehdä?

Kahdeskymmenes joulukuuta julistamani Suuri Arvauskilpailu (SA) ei saanutkaan suuria kansanjoukkoja liikkeelle – niinpä on aika nostaa panoksia.

Oikein arvanneille on tarjolla arvokkaita tuotepalkintoja (palkinnot yhteispotretissa vanhan tuttavansa kanssa ohessa). 

Eli kaikki koittamaan! Kenen kansanedustajan nimikirjoitus?

(niille, jotka TIETÄVÄT vastauksen: tiedätte, että tiedän, että tiedätte – ette saa osallistua, älkää edes yrittäkö, kyseessä on arvauskilpailu)

Huomatkaa, että mahdollisia vastauksia on vain 200. Eli kahdellasadalla arvauksella voitto on 100-prosenttisen varma!

Jos tehtävä on liian helppo, ja oikeita vastauksia tulee enemmän kuin viisi (yeah, right), paremmuus ratkaistaan oikeasta vastauksesta väännettyjen anagrammien,  palindromien, anekdoottien tai pärstäkerrointen perusteella. Tai mielivaltaisesti.

Jos tehtävä on liian vaikea, saa keksiä kenestä tahansa kansanedustajasta anagrammin, palindromin tai kertoa anekdootin. Paras voittaa ja saa kaljat. Tuomaristo saattaa juoda kaljat myös itse, jos kukaan ei arvaa eikä jaksa väsätä mitään. Mahdolliseen tuomariston juomatapahtumaan on juuri nyt aikaa 24 vuorokautta, 38 minuuttia ja 44 sekuntia.