Posts from — January 2007

Matka on edennyt viimeiseen välietappiinsa, Kööpenhaminan kansainväliselle lentokentälle Kastrupiin.

Kastrup plussaa:
- oikeat annoskoot oluelle (0,75 litraa).
- wlan toimii
- SAS panostanut päähubiinsa kunnolla, paikat ovat uusia ja kohtuullisen siistejä

Kastrup miinusta:
- joka puolella tupakoidaan
- Tanskan kruunun vaihtokurssin käsittämättömyys
- ostoshelvetti räjäyttää pään
- tanskan kieli
- tanskalaiset
- wlan-yhteyden kalleus
- liikaa suomalaisia
- huono seura

Miinuksista huolimatta Kastrup on omien rajoittuneiden kokemusteni perusteella Euroopan parhaita kenttiä. Mieluummin täällä lentoa odottelee kuin esimerkiksi Arlandassa, Frankfurtissa tai Schipholissa.

(uudelleenpostaus, koska ääkköset räjähtivät varsin mielenkiintoisesti puhelimesta lähetettäessä)

Tampere – Kööpenhamina – Madrid -lento oli peruttu, joten yhteys Espanjaan hoituukin Arlandan ja Amsterdamin kautta. Jokainen lento myöhässä, mutta mitäs tässä, joka kentällä ja lennolla sämpylätarjoilut. Puolella tusinaa sämpylöitä pysyy nälkä kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä.

Ylistys, uusi versio WordPressistä (tämän saitin blogiengine) on ilmestynyt. Ominaisuuslistan perusteella pakkopäivitys – generoituu samalla viikonlopuksikin tekemistä.

Muutama päivä sitten teippasin ulko-oveen "Ei mainoksia" -tarran. Sain tarran tehosta heti seuraavana päivänä maukkaan muistutuksen, kun Tietoviikon välistä repsahti lattialle kaksitoista (12) Fujitsu Siemensin PC-mainosta. Aikamoista sattuman satoa. Käsittääkseni Tietoviikon välissä jaettavat mainosläpyskät pakataan mukaan varsin aikaisessa vaiheessa jakelua. En jaksa uskoa, että Tammelassa pyörisi niin veikeä postinjakaja, että olisi jaksanut ihan varta vasten mainoskiellosta sisuuntuneena työntää kunnon setin ylimääräisiä läpysköjä.

Oveen pitää kehitellä joku vitsikkäämpi viesti postinjakajille, jos nykyinen hiukan tyly lappunen sittenkin vain provosoi. Esimerkkejä: "Älä tiputa tästä luukusta ilmaisjakelua tahi osoitteetonta postia, ellet halua että keitän sisäelimesi etikassa" tai "Ken tästä luukusta ilmaisjakelua tiputtaa, luopuu eksplisiittisesti oikeudestaan elää." tai "Rakas postinkantaja / mainostenjakaja, säästä aikaasi ja ohita tämä luukku ilmaisjakelujen osalta, kiittäen kanssakansalaisesi XYZ." Ehkäpä tuo viimeinen olisi ilahduttavin ja sitä kautta tehokkain?

Kolme päivää Wii-peluuta takana, eikä alkuinnostus ole vielä laantunut. Muutamia miinuspisteitä on silti valunut plakkariin:

1. Lisälaitteilla rahastus on törkeää: Wiimote ohjain 52 euroa, RGB-kaapeli 38 euroa, Nunchuk-lisäohjain 28 euroa. Tästä tuskin päästään koskaan eroon konsolimaailmassa.

2. Online-ominaisuudet ovat aneemiset – ensimmäinen verkon yli pelattava peli taitaa tulla vasta keväällä. Mukava olisi paukuttaa WiiSportsin pelejä verkossakin. Tässä suhteessa alkuperäinen Xbox Live oli jo vuonna 2002 valovuosia edellä.

3. Ei digitaalista antoa äänelle – hankaloittaa omalla kohdallani systeemin virittämistä, piti vetää Wiin AV-sovittimesta äänipiuhat erikseen vahvistimelle. Olisiko Toslink-liitin niin paljon maksanut?

4. Kädet ja jalatkin kipeät yltiöpäisestä Tenniksen ja Keilailun vääntämisestä – pitää opetella eläytymään vähemmän. Tästä voi syyttää vain itseään.

Hyvät puolet kuitenkin pesevät huonot edelleen 100 – 0. Erityisesti kaiuttimen lisääminen Wiimoteen on osoittautunut neronleimaukseksi, lyöntiäänet ja muut efektit kuulostavat yllättävän hyviltä ja tehokkailta mitättömän tuntuisesta ohjainkaiuttimesta.

Muutama kaveri on jo käynyt Wiitä ihmettelemässä, ja kaikki ovat pitäneet näkemästään ja kokemastaan erittäin paljon. Eräs otti jopa puhelimellaan videopätkiä taivutellakseen perheen johtoryhmän Wii-hankinnan taakse. Katsotaan onnistuuko, itse vetoaisin ainakin Wiin rooliin paitsi hupilaitteena myös kunnonkohottajana. Laitteen mukana pitäisi tulla sykemittari.

Wii Sportsin peleistä on löytynyt yllättäviä realismin kukkasia: Golf on Wiissäkin peli joka vituttaa – ainakin jos putti ei kulje tai avaukset karkaavat kentän rajojen ulkopuolelle ja keilailu taasen on laji, joka alkaa sujumaan vasta muutaman kaljan jälkeen. Tämä osoitettiin lauantain sessiossa, jossa allekirjoittaneen "Tornados-kierre" ei purrut lainkaan ennen seitsemättä kaljaa. Kaljan voideltua kierteen kohdalleen, ei ennätyssarjaa (212) estänyt mikään.

(Tarkkaavaiset huomaavat pientä lipsumista tipattomuudesta.)

Sportsin lisäksi pelikatalogiin on ilmestynyt Wiimote-ohjainpaketin mukana tullut Wii Play, joka on lähinnä ohjaimen hallintaa opettava kokoelma minipelejä. Minipelien joukossakin on tosin pari helmeä, Pingis ja Ilmakiekko. Varsinkin ilmakiekon parissa on epilepsiakohtaus lähellä. Duck Huntia muistuttava räiskintäpläjäys, psykedeelinen kuplienpoksauttelu ja anarkistinen lehmäralli ovat nekin hauskoja hetken verran. Tankkisotaa, kalastusta ja hahmontunnistuspeliä tuskin jaksaa toista kertaa kokeilla. Ysipallon toteutusidea on maukas, mutta pelissä ei ymmärrettävästi ole lainkaan syvyyttä, peli on pelkkää ysipalloa.

Wii-huuman innoittamana pistin jopa Oikotien ilmoitusvahdin etsimään vähän isompia kämppiä – ei tässä pikkukaksiossa mahdu nelinpelitennistä pelaamaan sitten millään. Isompi näyttökin pitäisi hankkia, split screen -moodissa meininki on hiukan liian ahdasta.

Kaiken kaikkiaan odotukset tulevien pelien suhteen ovat korkealla. Ohjain toimii, ja huolellisesti tehtynä pelikokemus on ainutlaatuinen. Wiillä pelaaminen onkin tällä hetkellä hauskinta puuhaa, jota housut jalassa voi harrastaa. Ohjain ja siihen kohdistuva lähes sokea usko ovat tietenkin myös riski – ilman ohjaimen tuomaa hupia Wiin vertailu muihin konsoleihin on julmaa puuhaa. Kun kontrollimetodin uutuudenviehätys haihtuu ja jos uusia ohjainta hyödyntäviä innovaatioita ei tule markkinoille, Wii on pelkkä GameCube 1.5, ja se olisi kuolemaksi tälle systeemille.

Mutta nyt vielä yksi erä tennistä.

Tänään Gunners – Happee-pelin (tulos 8-3) VIP-vieraana nautin yhden oluen, kun kerran tarjottiin. Maistuipa Karjalakin kerrankin hyvältä. Tammikuu repsahti siis melkein tipattomaksi.

Loistavien kavereiden (thank you Tuke) ja hyvän tuurin ansiosta Wii saapui tänään taloon – ja on se mahtava vehje, vaikka kokeiltavana on ollut vasta Wii Sports.

Pelattavuus on jotain aivan toista mihin on ikinä tottunut, hiki valuu jo baseballissa ja nyrkkeilyssä jopa hengästyy. Lisäksi golfissa ja keilailussa oikean elämän lajitekniikan hallitseminen auttaa Wii-maailmassakin. Tennistä en ole koskaan harrastanut, mutta siinäkin tuntuivat ylä- ja alakierteet purevan. Laite on loistava tekninen saavutus!

Wiissä on muutakin hienoa: Operan webbiselain, omat Mii-hahmot ja näille Wii Fitness ja Skill Level -tasot Wii Sportsissa ja eittämättä muita ominaisuuksia muissa peleissä, Virtual Console eli tuki vanhoille Nintareille NESistä N64:een sekä Megadrivelle että PC Enginelle. Sokerina pohjalla sääpalvelu, jonka avulla pystyy tarkistamaan vaikka Mikkelin viiden päivän ennusteen.

Huono puoli on myyntipaketin puutteellinen varustus: mukana tulee ainoastaan yksi Wiimote/Nunchuk-pari ja vain komposiittikaapelit. Pelit pyörivät riittävän hyvin komposiitillakin, mutta webbiselailu ei oikein luonnistunut – taidan hakea RGB-kaapelin kaupasta.

Ostakaa oma Wii heti kun niitä saa. Huhut kertovat, että tässä erässä Suomeen tuli 200 kpl konsoleita. En tosin tiedä, onko kyseessä oikeasti koko Suomen erä vai pelkkä Stockmannin erä. Harmillisesti hinnassa on perinteinen Suomi-lisä, svh. 269 euroa.

Video-sivuilla on pätkiä Mestari Qupon taidonnäytteistä tenniksen, nyrkkeilyn ja golfin saralla. Nauttikaa.

Unohtakaa Big Mac Index, nyt on iPod Index.
Suomi seitsemänneksi kallein.

Hesarin NYT-liitteessä on maininta Seed Magazinen artikkelista, jossa pohdittiin syitä Idols-karsijoiden totaaliselle huonoudelle ja ignoranssille. Syynä on amusia, perinnöllinen sairaus – "musiikillinen värisokeus". Hyvä, että tämäkin selvisi.

Kuvakollaasi päivästä materialismin kyllästämässä maailmassa.

 
2. Ostetaan mainosten uhrina kaikenlaista turhaa, harvoin hyödyllistä tavaraa. Hyödyllisen tavaran ostamisesta ei saa kicksejä. Kuvassa uusi äänikortti ja tämän talven kirja-alesaalis. Mitä ihminen ajattelee, kun näkee parhaaksi tilata yli 20 kirjaa? Milloin aikoo lukea? Ehkä vanhuuseläkkeellä, jos niin vanhaksi saa elää.

Vaihtoehtoiset kuvatekstit:
1) torstaisin tulee aina megamäärä mainoksia.
2a) lukeminen kannattaa aina.
2b) nykyinen äänikortti on emolevylle integroitu AC97. Päivitys oli tarpeen.
3) Vihdoinkin! Kiitos Maestro qupolle teipin lainasta.

Emma-palkintoehdokkaat lastenlevy-kategoriassa on valittu. Paukkumaissin voitto on varma, onhan se ehdokkaista ainoa lastenmusiikkiyhtye. Lehdellä on tästä surullisesta seikasta humoristisempi näkemys. 

Tämä ilta meni mukavasti tapellessa mystisen redirect-ongelman kanssa.

Tarkoituksenani oli toteuttaa lukijan yksinkertainen toive, eli erottaa Mainintoja-kategoria perus-rss-feedistä omaksi erikseen tilattavaksi feedikseen. Erotus kävi helposti, mutta erottamisella oli sellainen ikävä sivuvaikutus, että Mainintoja-kategoriasta ei generoitunut feediä sitten ollenkaan. Selkeästikään tämä ei ollut täydellinen ratkaisu, joten lähdin hakemaan parempaa.

AIkaisemmissa blogisoftan versioissa (WordPress 1.x), kategorian poistaminen feedistä kävi käyttämällä kategorian id:n vastalukua, esim. kategoria id:llä 5 poistettiin komennolla http://www.eitoimikoskaan.org/index.php?feed=rss2&cat=-5. WordPress 2.x:ssä tämä häkki ei tietenkään enää toiminut.

Sitten tajusin, että haluttuja kategoroita voi tietenkin myös määritellä: http://nimrod.fi/index.php?&feed=rss2&cat=2,3,4,6,7,8,9,10 toimii hienosti, ja kaikki muut kategoriat paitsi viitonen tulevat feediin mukaan. Nyt piti vain miettiä, kuinka ohjata normaalit feedipyynnöt tuohon yllämainittuun rimpsuun.

Vastaus on tietenkin htaccessin redirect ja rewrite. Tästä alkoivatkin ongelmat. Jostain kumman syystä Futuronilla pyörivä Apache 1.3.37 ei halunnut muodostaa uudelleenohjaus urlia oikein, vaan muutti urlin kysymysmerkin aina ascii-koodiksi. Tähän ei auttanut minkäänlaiset rukoilut tai säädöt. Uudelleenohjaussäännöllä "RedirectMatch permanent ^/feed/?$ http://nimrod.fi/index.php/?\&feed=rss2\&cat=2,3,4,6,7,8,9,10" selain pälähti osoitteeseen "http://nimrod.fi/index.php/%3f&feed=rss2&cat=2,3,4,6,7,8,9,10", ja tämä aiheutti ongelmia ainakin Bloglinesin rss-käsittelijälle ja IE:lle (Huom, Operan rss-lukija toimi!!).

Eipä selvinnyt ankarallakaan googlettamisella muuta kuin se, että Apachen 1.3 -puussa saattaa olla bugi, joka estää koko homman toimimisen tyystin.

Tästä masennuin jo sen verran, että huomenna taidan säätää suoraan sivun meta-tageja siten, että sivun default feed on  "http://nimrod.fi/index.php/?&feed=rss2&cat=2,3,4,6,7,8,9,10". Onpahan vaan helvetin rumaa. Tai sitten luovun Mainintoja-kategoriafeedin ajatuksesta kokonaan, ignoroin valitukset, siirryn Joomla-käyttäjäksi tai jotain muuta epätoivoista. Tai sitten jollain ystävällisellä sielulla on yksinkertainen ratkaisu tähän ongelmaan.

Joka tapauksessa asensin live-bookmark-pluginin, eli sivuille tullessa hyvillä selaimilla voi tilata suoraan minkä tahansa kategoriafeedin. Käyn hiljakseen läpi aikasempia posteja, ja kategorioin ne oikeisiin paikkoihin. Tulevat postaukset saavat osakseen myös vähän tarkemmat kategorionnit kuin aiemmin.

Kyllä ATK on kiva asia!