Posts from — January 2007

Tiesittekö, että Jone Nikulan isä toimii Suomessa oikeuskanslerina! Tämä fakta paljastui tänään tutkittuani Iltalehteä. Toivottavasti kyseessä ei ole käänteinen nepotismi.

Viihdetaivaan kiintotähti ja Suomen paras heviääni (ei ole vitsi) Kirka on poissa. Taas yksi lapsuuden sankari sirtyy rajan taakse. Varma vanhemisen merkki.

Maailmanpankin pääjohtajan Paul Wolfowitzin asiat eivät ole hyvin. Sukissakin on reiät. Ilmeisesti Dubyan taitamattomuus presidentin virassa on todella masentanut uuskonservatiivit.

Enronin tarina on kaikille tuttu: Fortune-lehdessä kuusi kertaa peräkkäin Yhdysvaltain innovatiivisimmaksi yritykseksi valittu energiajätti, joka käsittämättömästi romahtikin alkuvuodesta 2001 muutamassa kuukaudessa konkurssiin – lajissaan maailman suurimpaan. Yhtiön osake vajosi vajaassa vuodessa vuoden 2000 huippuarvostaan 90 dollarista vuoden 2001 noteeraukseen 30 senttiin. Konkurssissa menetti työnsä lähes 20 000 työntekijää, ja samalla menivät työntekijöiden eläkerahoja yli miljardi dollaria. Eläkkeelle jo päässeitten eläkerahastosta hävisi yli 2 miljardia dollaria. Luonnollisesti myös isommat ja pienemmät sijoittajat menettivät Enroniin sijoitetut rahansa.

Tämän kokoluokan kupru vaati tietenkin jättiluokan roistoja. Näistä roistoista (pääosissa Kenneth Lay, Jeffrey Skilling ja  Andrew Fastow) sekä itse kuprusta kertoo Bethany McLeanin ja Peter Elkindin kirja Smartest Guys in the Room: The Amazing Rise and Scandalous Fall of Enron. Kirjasta on tehty erinomainen Alex Gibneyn ohjaama dokumentti. Jos Yleisradion tarjoilema lähetysaika meni sivu suun, ei hätää, sillä Google Video tarjoilee dokumentin ystävällisesti kokonaisuudessaan.

Lähes kahden tunnin pituinen dokumentti voi olla liian pitkä joillekin, joten parhaat palat tarjoilee myös Googlen sivukonttori YouTube.
Ensin kolme osaa yleistä lätinää:
Osa 1
Osa 2
Osa 3

Ja sitten selvitys Enronin aiheuttamille Kalifornian "energiakriisille" ja lukuisille sähkökatkoille vuosina 2000 ja 2001:
California Electricity Crisis Conspiracy
Enron Energy Traders Caught on Tape (uutinen Enronin paljastumisesta)
Enron Traders Conversation Recorder (alkuperäistä nauhaa Enronin työntekijöiden keskusteluista)

Sekä lyhyemmät pätkät että varsinkin koko versio ovat opettavaista ja samalla surullista katsottavaa. Valta korruptoi, raha on valtaa, raha korruptoi – ja huikaisevalla huipulla, valvonnan ulottumattomissa korruption määrää ei rajoita mikään. Joskus rahat ja keinot loppuvat roistoiltakin, ja koko rakennelma lässähtää kasaan kuin huono korttitalo.

Tarina saa Fortumin ja Liliuksen jengin näyttämään pyhimyksiltä, ja muistuttaa siitä, kuinka massiivisisesti vastuita ja valtaa yksittäisille ihmisille voi kasaantua. Tarina osoittaa konkreettisesti, mitä tapahtuu, jos vastuuta ei kanneta ja valtaa käytetäänkin puhtaasti oman edun tavoitteluun. Enron oli myös eräänlainen käännekohta; skandaalin jälkeen paljastui useita muita ylimmän johdon toimeenpanemia rikosvyyhtejä (WorldCom, CA, Tyco, jne.), joiden selvittely puhdisti amerikkalaista yrityskenttää edes auttavasti. Pahat tavat hiipivät varmasti takaisin, mutta toivottavasti eivät ihan heti.

"In the final analysis, it doesn’t matter what you crazy people in California do, because I got smart guys who can always figure out how to make money."
– Kenneth Lay

(kiitos Helsingin m:lle tästä dokkarivinkistä)

Kansanmurha Helsingissä! Ammattilaispaini-illalle on keksitty osuva nimi, "Hellsinki Holocaust". Jään odottelemaan jatko-osia "Turkku Tsunami", "Nakkkila Nagasaki" ja "Granngkkhulla Genocide".

Yey, Wii Opera -yhteensopivia webbisaitteja pukkaa, mm. WiiPlayable, MiiBoard, WiiCade ja WiiArcade. Täytyypä kokeilla, kuinka flash-pelit käyttäytyvät WiiMotella.

Posti toi tänään Amazonista Scott McCloudin kirjan "Understanding Comics: The Invisible Art".

Kirja selittää sarjakuvien filosofiaa, historiaa ja ymmärtämistä tutkimuskohteensa sarjakuvan keinoin. Olen valmis julistamaan kirjan jo pienen selailun perusteella mestariteokseksi. Kirja on pakollista luettavaa kaikille, jotka ovat edes aavistuksen kiinnostuneita sarjakuvista, sarjakuvien lukemisesta, ymmärtämisestä, sarjakuvilla vaikuttamisen keinoista ja kätketyistä tempuista. Teos avaa sarjakuvien kielen.

Ohessa on kuva eräästä kirjan aukeamasta, jossa tekijä käsittelee sarjakuvaruutujen ja mielikuvituksen suhdetta. Amazonin sivuilta voi tsekata kirjan etu- ja takakannen sekä toisenlaisen otteen sisällöstä.

Kirja avaa ainakin allekirjoittaneelle täysin uusia näkökulmia sarjakuvien lukemiseen (taidekoulutus on jäänyt väliin), ei edes Aku Ankka säästyne enää analysoinnilta. Tai no, Akua olen toki analysoinut ennenkin ainakin tekstin tasolla, ehkä huomio kiinnittyy nyt myös kuvalliseen antiin.

Apropos, vaikka akkarin taso on loiston vuosista pudonnut, niin esimerkiksi edellisen numeron (4/2007) jokainen pätkä oli hyvä, jopa niin hyvä, että taidan palata aiheeseen lähiaikoina. Otsikkokin on jo valmiina, kunnianosoitus sosialistisen Chilen kuohuissa 1971 ilmestyneelle Ariel Dorfmanin ja Armand Mattelartin tutkielmalle "Kuinka Aku Ankkaa luetaan". Katsotaan, onko Aku Ankan maailmankuva vielä niin lohduton kuin chileläisten kirjasessa väitetään, tai voiko Aku Ankan avulla sanoa jotain omasta maailmastamme, kuten Jukka Relander pyrkii osoittamaan uudemmassa kirjassaan "Ankkalinna ja lajien synty" (2004).

(Analysoidaan Akua, koska kärsivällisyys ja/tai henkinen kapasiteetti eivät koskaan riitä lukemaan saatika tajuamaan Spenglerin "Länsimaiden perikatoa", hyvä jos Sin Cityä tajuaa)

Alkaa mennä jo pelkäksi Wiilistelyksi koko blogi, mutta pakko mainita vielä tämä.

Ostin nimittäin rannepainot ja kokeilin Tennistä niillä. Muutaman erän tennismatsi näillä alkaa olla jo erinomaista liikuntaa. Töitä saa tehdä jo melkein tosissaan, ja painojen antama lisävastus itseasiassa parantaa tuntumaa ja antaa edes pienen illuusion siitä, että kädessä on maila, joka painaakin jotain.

Wii kuntoiluvälineenä lyö itsensä läpi varmasti, odottelen vain ensimmäisen aikakaus- tai sanomalehden heräämistä käsittelemään asiaa. Ehkä sitten, kun Idols- ja Euroviisukohut laantuvat.

Haittapuolena painoissa on tietenkin se, että nyt touhu näyttää vieläkin typerämmältä kuin aiemmin. Toivoa sopii myös, että Wiimoten rannelenkit kestävät ylimääräisen painon.

Webbisivujen arvosteluun on kehitetty kaava:
Pwebsite = { ((14.14* EaseNav) + (13.56*Speed) + (13.11*CleanDes) + (10.89*Func) + (10.89*Up)) – ((12.63*Pops) + (10.32*Ads) +(5.21*MultiM)) } / 6.26
Nimrod.fi sai arvosanakseen 70/100, tosin arvostelun teki webmaster itse. Omat arvostelut voi nakutella täällä.

"Molemmissa kappaleissa on käytetty tehokeinoina klassisen musiikin kliseitä. Bachin jälkeen ei tässä lajissa oikeastaan ole tehty mitään uutta. Vaihdamme ehkä pari nuottia."
Risto Asikainen kommentoi Euroviisukarsintojen plagiaattikohua Iltasanomien mukaan.

Ehdokas.fi-palvelu on näppärä saitti, ja on jälleen yksi uusi tapa yrittää etsiä itselleen sopiva ehdokas. Pirkanmaan vaalipiirissä yksi perussuomalainen ja nippu vihreitä pitävät blogia. Demarit ja muut vanhan liiton puolueet loistavat poissaolollaan.

Wii-iloittelu jatkuu ja paine suurempaan kämppään muuttamiseksi kasvaa koko ajan.

Nyt on selvää, ettei nykyisessä asuinpaikassa uskalla nelinpelitennistä järjestää. Kuvassa meneillään oleva kolminpelitenniskin aiheutti jo tönimistä ja kolinaa riittävissä määrin. En ole vielä huomannut asuntoilmoituksissa mainintoja huoneiston soveltuvuudesta Wii-pelailuun, mutta eivätköhän konsolin yleistyessä nämäkin maininnat ilmesty kuvausteksteihin.

Lisäsin video-sivuille järkevän näköistä pätkää WarioWare Smooth Moves -pelailuista. Kiitos Kehno L.I. Tatsgamamolle kuvista ja videoista.

Ja taas erä tennistä, pakko nostaa oma Mii pro-tasolle joka lajissa. Tennismatsit tietokonetta vastaan venyvät nykyään pitkiksi, koska pelitapahtumat alkavat muistuttaa liikaa oikeaa tennistä: pitkiä palloralleja vain täydellisten lyöntien tuodessa ratkaisuja.